Kun tutkin sijoituskohdetta, yritän aina muistaa tarkastaa yhtiön hallituksen ja operatiivisen johdon sitoutuneisuuden. Jos sekä hallitus että toimitusjohtaja ovat raakoja palkkasotureita ilman osakeomistuksia tai edes optioita, on kyseessä aina iso riski. Heidän intresseissään kun ei tässä tilanteessa ole ensisijaisesti yhtiön vaan oman hyvinvointinsa maksimoiminen. Toki heidän on helpompi tinkiä lisää etuisuuksia ja säilyttää asemansa, jos yhtiöllä menee hyvin. Kyseessä ei ole siis ihan Tapparan ja Ilveksen tyyppinen vastakkainasettelu, jossa toisen menestys ainakin tamperelaisten mielestä on suoraan toiselta pois.
Onneksi ei ollut lapsia kuuntelemassa, kun luin viime viikolla tiedotetta Incapin toimitusjohtajan vaihtumisesta. Kielenkäyttöni ei jäänyt yhtään kakkoseksi Tappara-katsomon vastaavalle, kun Ilves tekee paikallispelissä maalin.
”Ville Vuori on irtisanoutunut ja ilmoittanut siirtyvänsä toisen yhtiön palvelukseen. Incap on käynnistänyt seuraajan haun ja tavoitteena on täyttää tehtävä mahdollisimman pian. Varmistaakseen sujuvan siirtymäajan Ville Vuori jatkaa tehtävässään, kunnes hänen seuraajansa on valittu ja ottaa toimitusjohtajan tehtävän vastaan.”’
Tulkitsen tiedotteen siten, että Ville on headhuntattu tai hakeutunut parempaan pestiin. Pörssiyhtiöiden tiedotteita joutuu muuten aina tulkitsemaan, koska niissä harvoin suoraan kerrotaan, mitä on tapahtunut. Tässä tapauksessa kyseessä lienee selvä tapaus. Kun hpj Ålander sanoi: ”Toivotan Villelle mitä parhainta menestystä urallaan myös tulevaisuudessa”, hän tarkoitti: ”Mulkku hylkäsi meidät ja etsimme korvaajaa”.
Filosofiani mukaan voittavaa joukkuetta ei kannata ainakaan liikaa säätää. Lisäksi sain viime yhtiökokouksessa vahvistuksen vaikutelmaani pätevästä toimitusjohtajasta. Voihan markkinoilta löytyä parempikin tai ainakin yhtä hyvä. Mutta seuraajasta ei todellakaan koskaan tiedä, tuleeko siitä isona Björn Wahlroos vai Kaj-Erik Relander. Molemmat osaavat pukeutua, mutta vain toisella on nuoruudestaan kommunistitaustaa. Luonnollisesti vanhasta taistolaisesta tuli ehkä parhaiten menestynyt suomalainen yritysjohtaja, ja Relander saattaa olla Suomen parjatuin ex-dirika.
Olen seurannut Villen touhuja Incapissa vuodesta 2014 ja näytöt ovat aika hurjat. Konkurssikypsä firma on noussut poikkeuksellisen kovaa marginaalia takovaksi elektroniikan sopimusvalmistajaksi. Viime yhtiökokouksessa minulla oli lähes ainoa valittamisen aihe, että operatiivista johtoa ei ollut sitoutettu osakeomistuksilla lainkaan. Tästä puutteesta ovat osakkeenomistajat nyt sitten maksumiehenä. En yhtään ihmettele, että Villelle löytyi kysyntää myös Ollen ja Pellen (pääomistajat Olle Hulteberg ja Fredrik Berghel) imperiumin ulkopuolelta.
Koska koin Incapin riskin kasvaneen, kevensin positiotani vähän viime viikolla, vaikka osakkeen hinnoittelu on edelleen hyvin maltillinen. Loppusalkun kanssa jään tarkkailemaan tilannetta ainakin seuraavaan osariin 23.8. asti. Ilman toimitusjohtajan vaihdosta olisin varmaan tällä kurssikehityksellä ostanut lisää, koska Incapista on muuten tihkunut lähinnä positiivisia tietoja. Tosin osakkeen kurssi otti varmasti osumaa juuri toimitusjohtajan vaihtumisesta johtuvista syistä. Tuskin olen yksin murehtinut Vuoren menetystä.
Olen lukenut tuhahdellen lehdistömme vinkunaa yksityisenkin puolen yritysjohdon palkkioista. Selkeästi ei ymmärretä, että pätevälle yritysjohtajalle voi maksaa tyyliin kuinka paljon tahansa, kunhan kaveri on samalla sitoutunut osakkeenomistajien intresseihin. Huonolle taas ei kannata maksaa yhtään mitään. Lisäksi on osakkeenomistajien oma asia, mitä he haluavat johdolleen maksaa. Ulkopuoliset voisivat keskittyä kommentoimaan kykyjensä mukaisia asioita, kuten vinkua Suomen kylmästä kesästä.
Olen omistamissani yhtiöissä pyrkinyt vaikuttamaan siihen, että kaikilla tärkeillä operatiivisilla henkilöillä on osakeomistuksia tai jos sijoitettavaa rahaa ei palkkasotureista saa puristettua, niin sitten optioita. Tykkään luonnollisesti enemmän omalla rahalla ostetuista osakkeista, koska silloin voin olla varma, että yritämme soutaa venettä kaikissa tilanteissa samaan suuntaan. Optiot voivat johtaa holtittomaan riskinottoon ja toimitusjohtajan stetsoni lerpahtaa täysin, kun option lunastushintaan asti päätyvään kurssinousuun ei ole enää mitään realistisia eväitä. Mutta tämä epäyhtälö on tosi: Osakeomistukset > Optiot >> Raaka Palkkasoturi.
Hilpeää on, että olen joutunut listaamattomissa yhtiössä välillä painimaan aiheesta muiden osakkeenomistajien kanssa. Erityisesti ns. passiiviset osakkeenomistajat, jotka yleensä ainoastaan kyselevät koska ja kuinka paljon osinkoa tulee, ovat olleet aktiivisia vastustamaan toimivalle johdolle suunnattuja osakeanteja.
He eivät ehkä ole tehneet niin törkeitä virherekryjä kuin minä aikoinaan. Olen onnistunut esimerkiksi palkkaamaan kaksikin kiristystaipumuksilla varustettua patologista valehtelijaa varsin vastuullisiin tehtäviin. Joten jos törmään rehelliseen ja pätevään nabsuttelijaan, pyrin pitämään hänestä kynsin, hampain ja osakkein kiinni, vaikka oma omistukseni siinä sivussa vähän liudentuisikin.
Korvaajan etsiminen on työlästä ja uusi rekry on aina riski. Toivottavasti Olle ja Pelle Villen avustuksella löytävät Incapille uuden yhtä hyvän Vuoren minkä varaan rakentaa.
