Kolumni: Globaalien rahapelituottojen perässä Suomesta käsin

Koko maailman rahapelimarkkinan arvioidaan olleen vuonna 2016 384 miljardia euroa, mistä nettipelin osuus oli 40 miljardia. Euroopan markkina taas on vajaat 100 jaardia, mistä netissä kaksikymmentä. Luonnollinen kehitys on, että online-pelaamisen osuus kasvaa jatkossa. Euroopan nettipelimarkkinan odotetaankin lähivuodet kasvavan seitsemän prosentin tahtia. Suomi on eurooppalaisessa mittakaavassa yllättävän iso rahapelimarkkina, viime vuonna vajaat kaksi miljardia euroa. Ei ole turhaan sijoitettu 21.000 automaattia ympäri Suomen ja mainostettu, että "Suomalainen voittaa aina". Veikkauksen tuotoista peräti 43% tulee ”digitaalisesta verkosta”. Tässä tosin on mukana mm. kansallinen erityispiirteemme, eli netissä pelattu lotto.

Valtiovalta on suuressa viisaudessaan päättänyt, että Suomesta käsin ei ole suotavaa hyökätä globaaleille rahapelimarkkinoille. Veikkaus on kuitenkin ollut monella saralla edelläkävijä verkkopelaamisen kehityksessä. Raha-automaattiyhdistys taas pitkään hankasi vastaan. Lopulta Rahiskin taipui menemään verkkoon ja toi myötäjäislahjaksi monopoliyhtiöiden kolmen hengen järkiavioliittoon 20 vuoden sopimuksen Playtechin kanssa. Tätä on paljon taivasteltu markkinataloudessa askartelevien pelintarjoajien kanssa, koska kukaan ei vapaaehtoisesti haluaisi Playtechin kanssa mitään eksklusiivista sopimusta eikä ainakaan kovin pitkää. Jos kerron asiasta jollekin sivistyneelle kaverille, ei tämä yleensä usko, ennen kuin näytän Playtechin tiedotteen. 

Jos Veikkauksen olisi annettu viedä teknologiaansa ulkomaille, olisi meillä ainakin satojen miljoonien vuotuiset vientitulot. Mikäli yksityisetkin olisivat saaneet Suomesta käsin askarrella nettirahapelejä, olisi Helsingin pörssissä listattuna useita suomalaisomisteisia rahapelialan yhtiöitä, joilla olisi kunnon globaali markkinaosuus. Ison kotimarkkinan, hyvien nettiyhteyksien ja korkean koulutustason maalla olisi merkittävää kilpailuetua kamppailtaessa markkinaosuuksista globaaleilla pelimarkkinoilla.

Sen verran arvokkaaksi kokevat kaikki puolueet ”kolmannen sektorin” poliittisten suojatyöpaikkojen säilyttämisen, että mitään näkymää monopoliaseman murtumiseen ei Suomessa kuitenkaan ole. Todennäköisesti lähivuosina tapahtuva Ruotsin lisensoiminen ei Suomen poliittista asetelmaa muuta mihinkään.

Ruotsissa on vedetty löysemmin rantein suhteessa rahapelejä markkinoiviin yrityksiin. Paikallinen markkinavalvoja ei ole tehnyt julkisuudessa omia virheellisiä tulkintojaan kansainvälisestä laista, kuten meillä nykyisin jo eläkkeelle siirtynyt rahapelien capo di tutti capi Jouni Laiho teki. Tämän seurauksena Tukholman pörssissä on iso rahapelisektori. Ulkomaille pelaamisen lisäksi ulkomaisten osakkeiden omistaminen on muuten Suomessa täysin laillista.

Rahapelialalle on siinä mielessä kiva sijoittaa, että suhdanteet heiluvat ja toimialat kuihtuvat, mutta pelaaminen jatkuu ikuisesti. Tosin ongelmana ovat regulaattorit, jotka voivat yrittää vetää töpselin irti milloin mistäkin. Alalle sijoittaneena olen yrittänyt pitää itseäni kartalla rahapelipoliittisesta tilanteesta kaikkialla maailmassa. Tässä on aika paljon seuraamista. Onneksi on olemassa iGaming Newsin uutiskirje, jonka voi tilata ilmaiseksi.

Rahapeliyhtiöt erotellaan ja arvostetaan sen mukaan, myyvätkö ne suoraan kuluttajille (B2C) vai muille yhtiöille (B2B). Koska yhtiöt ovat paljon kuluttajia luotettavampia, arvostetaan B2C paljon matalammilla kertoimilla kuin B2B.

Ruotsissa listattuja rahapeliyhtiöitä:

Lisää rahapeliyhtiöitä löytää mm. Lontoon, Toronton ja New Yorkin pörsseistä.

Parinkymmenen rahapeliyhtiön Pareto Securitiesin ennusteilla laskettu keskimääräinen P/E 2017 on B2C-firmoille 14 ja B2B-yhtiöille 30.

Haluaisin muuten tavata Pareton gaming-analyytikon, luin nimittäin hiljan analyysinsä uudesta listautujasta Aspire Groupista, ja tykkäsin lähestymistavastaan rahapelialaan kovasti. Aiemmin olen törmännyt ruotsalaisiin ”rahapeliasiantuntijoihin”, jotka ovat esimerkiksi kertoneet minulle, että Suomesta on laitonta pelata ulkomaille. Olivat varmaan soittaneet sisäministeriöön ja saaneet Jounin langan päähän.

Aspire Groupin menossa oleva listautumisanti ylimerkitään moninkertaisesti. Ruotsiksi en välttämättä viitsisi antia hehkuttaa, koska merkitsin itse melko paljon, ja merkintäaikaa on jäljellä 5.7. asti. En tosin odota saavani lähellekään merkitsemääni määrää.

Lyhyesti määriteltynä yhtiöllä on varsin hyvät näkymät, ja se myydään paljon halvemmalla kuin verrokkinsa. Kävin oikein road showssa (koska se ei ollut aamuyhdeksältä), ja tykkäsin sekä toimitusjohtajasta että hallituksen puheenjohtajasta. Pikavoiton voi välttää joko markkinaromahduksella tai jättämällä merkitsemättä.

Pareto arvioi yhtiön 157M-184M arvoiseksi, mie odottelen listalta markkina-arvoa ylälaidan yläpuolella. Annissa myydään 135 miljoonan arvoista narikkaa, joka teki 2016 vajaat yhdeksän miljoonaa korjattua nettovoittoa. Yhtiö ei varsinaisesti tarvitse rahaa, koska bisnes generoi sitä hyvään malliin. Mutta Aspire haluaa listautumisen tuoman julkisuuden ja lisäksi jatkossa käyvän kauppatavaran (=oman osakkeensa), jos lähtee yritysostojen iloiselle tielle. Poikkeuksellisesti en marmata siitä, että rahat eivät jää yhtiöön, vaan annissa enimmäkseen myyvät vanhat osakkaat omiaan.

Firma on pyöreästi puolet B2C ja puolet B2B. Minä ja yhtiön johto uskomme sen ottavan lisää markkinaosuutta B2B:ssä jatkossa. Yhtiöllä on esittää myös kivat kasvuluvut. Ruotsin geelitukat ostavat tämän tarinan karvoineen päivineen, anti myisi ilman turhaa markkinointiakin.

Yritin tällä viikolla selvittää, miten suomalainen yksityishenkilö voi tehdä pienen merkinnän ruotsalaisessa listautumisannissa vai voiko mitenkään. Tutkimusmetodinani käytin yhtä soittoa meklarille ja kahta ostosuositusta netissä näppärälle väelle eli alle viisikymppisille. Mitään en saanut selville. Meklari ei tiennyt ja ostosuositusten saajat eivät aktivoituneet. Oli maamme köyhä, mutta ei siksi jäänyt, kun ei puoli-ilmainenkaan raha enää kiinnosta. Toivonkin, että kolumnin pohjalta joku nyt selvittää asian ja kertoo meille muillekin.

Ruotsalaisomisteisia jaardisarjan rahapeliyhtiöitä on listalla useita ja suomalaisia ei yhtään. Jos suomalainen haluaa rahapelialan lailliseksi yrittäjäksi, hänen on muutettava ulkomaille. Toki jotkut askartelevat kotimaasta käsin ja saavat jännätä vielä pitkään jäävätkö rahapelirikoksesta vai veropetoksesta kiinni vai kenties molemmista. Törkeä veropetos vanhenee muuten kymmenessä vuodessa ja siitä saa yleensä ehdotonta linnaa.

Ellei ole halukas luopumaan Suomen hienosta ilmastosta ja seurallisesta kansasta, voi Suomesta käsin globaaleja rahapelituottoja yrittää laillisesti tavoitella lähinnä sijoittamalla rahapeliyhtiöihin.

Aspire Global Plc Prospectus

Keskustele kolumnista täällä.