Veikkausperhe on yrittänyt karkottaa nettipokeriammattilaiset Suomesta vuodesta 2004. Silloin asetettiin Rahapelifoorumi selvittämään verkkopelaamisen sääntelymahdollisuuksia. Tämän seurauksena syttyi
Ensimmäinen nettipokerisota
Perhe teki pahan virheen, kun ilmoitti jo ennen vaaleja nettipokerin olevan saatanasta ja aikovansa kieltää sen tavalla tai toisella. Vuonna 2007 elettiin vielä pokeribuumin aikaa ja satojatuhansia enimmäkseen nuoria äänestäjiä pelasi nettipokeria. Silloiset veriviholliset Pokeritieto ja Pokerisivut aloitteestani aktivoivat lukijansa äänestämään nettipokerikiellon vastustajia.
Kysyimme istuvien kansanedustajien kantoja nettipokerikieltoon ja löysimme ystäviä lähinnä eduskuntasalin oikealta puolelta. Emme varmaankaan vaikuttaneet vaalitulokseen yhtä paljon kuin SAK:n omaan jalkaan ampunut ”Ruokapöytä” -mainos. Mutta ainakin muutaman vaalipiirin viimeisen paikan – valituilta tulleen palautteenkin perusteella – saimme vaihdettua. Joka tapauksessa punamultahallitus otti pataan ja seurasi Vanhasen ”Sinivihreä” eli käytännössä porvarihallitus.
Punamulta olisi lopettanut nettipokerin esimerkiksi säätämällä lain, jonka avulla ulkomailla järjestetyn pelin tappioita voisi periä takaisin. Näin ulkomaiset pelintarjoajat eivät enää ottaisi suomalaisia asiakkaakseen.
Tämä ei ole läppä, tätä Rahapelifoorumin tilaustyössä ”Etärahapelien sääntelystä” oikeasti ehdotettiin – parhaana keinona.
Hallituksen ja arpajaislakityöryhmien muodostamisen jälkeen tämä sota ratkesi yllättävän helposti. Tapasin nimittäin arpajaislain poliittisen ohjausryhmän puheenjohtajan Ilkka Oksalan (kok.) vuonna 2008. Mie kerroin ensin, ettei pokeriväki vaadi monopolin kaatamista, vaan nykytilanteen säilyttämistä. Ilkka taas kertoi, ettei nettipokerikieltoa ole tulossa, mikäli se hänestä riippuu. Suhtauduin epäilevästi, mutta Oksala piti muiltakin kuulemani mukaan lupauksensa. Vaikka on – tai ainakin silloin oli – poliitikko.
Kunniakkaasta ensimmäisen nettipokerisodan voitosta laulan vielä lauluja lapsenlapsillenikin, jos sellaisia joskus tulee. En ota yksin kunniaa, etulinjassa oli tuhansia muitakin pokerinpelaajia. Mutta muodostin liittouman, toimin pääagitaattorina ja kävin yksin ratkaisutaistelun, vaikken sitä silloin vielä ratkaisevaksi tiennytkään.
Mutta aiemmin kuin arvasimmekaan, edessä oli
Toinen nettipokerisota
Eduskuntavaaleihin 2011 Veikkausperhe ajeli sammutetuilla lyhdyillä. Juuri mitään vaatimuksia blokeista ei ollut julkisuudessa. Tämä oli parempi strategia, vaikka en uskonutkaan blokkihaukkojen luovuttaneen. Muu pokeriyhteisö valtaosin tuntui uskovan toisin. Vihun aliarvioiminen sodassa tai pokeripöydässä on itsemurhaista. Koska Ray oli jo lanseerannut nettipokeriksi naamioidun nettikasinonsa, ilmassa leijui mielestäni mediahiljaisuudesta huolimatta blokkivaateiden uhka.
Tosin kun tuli kokoomusjohtoinen hallitus eli Kataisen surullisen kuuluisa sixpack, olin hetken rentoutunut. Sitten luin hallitusohjelman, jossa luki ”Nykyistä rahapelien yksinoikeusjärjestelmää kehitetään rajoittamalla ulkomaille tapahtuvaa pelaamista.” Asiaan liittyvää lainvalmistelua ohjaavaksi sisäministeriksi nimitettiin Päivi Räsänen (krist.).
Näin toisen nettipokerisodan voittamisen toivottomaksi, otin vähän tuikkua murheeseen – ja rupesin silti sotimaan. En lähde SaiPan peleistäkään kesken pois, vaikka tilanne näyttäisi toivottomalta. Ja Neuvostoliittokin olisi talvisodassa ottanut mieluummin luovutusvoiton kuin pelkän Karjalan.
Aktivoimme Suomen Pokerinpelaajat ry:n, joka ei käytännössä ollut toiminut juurikaan sen jälkeen, kun vuoden 2005 hallitus (ja miut perustamiskokouksen puheenjohtajana) oli saatu käräjille. Olen sunnuntaina syntyneenä erityisen onnekas, sillä löysin yhdistykselle puheenjohtajaksi pätevän oloisen nuoren poliitikon, eli Wille Rydmanin. Nähdäkseni tarvittiin enemmän poliittista kuin pokeriosaamista.
Ja sitten täysin yllättäen kaupunki toisensa jälkeen kaatui kuin Targaryanien linnoitukset Robert’s Rebellionissa. Sisäministerin esikunta, sisäministeriön kansliapäällikkö ja lopulta jopa Raha- automaattiyhdistys ilmoittivat, etteivät aja nettiblokkeja.
Helmikuussa 2014 Wille uskalsi julistaa meidät voittajiksi. Suurin osa tästä voitosta kuuluu Rydmanille, sillä ilman Willen uskottavuutta olisi todennäköisesti tullut pataan. Mutta olin siellä miekin. Ja toki myös muu pokeriväki nousi barrikadeille pommittaen poliitikkoja ja virkamiehiä.
Olin tässä vaiheessa jo itsekin sitä mieltä, että soat on nyt sojittu. Höpsis pöpsis pimpeli pompeli, edessä oli vielä
Kolmas nettipokerisota
Tammikuussa 2019 Veikkauksen Blokkikosket lähtivät ainakin miut yllättäen voimalla lobbaamaan nettiblokkien puolesta. Toimitusjohtaja Sarekoski antoi yhden haastattelun MTV3:lle ja sen jälkeen lähetti varatoimitusjohtaja Nummikosken vaatimaan rajoja kiinni kaikkiin tiedotusvälineisiin, jotka vastaan ottivat.
Tuoreeltaan arvioin voitonmahdollisuuksiksemme alle 50 prosenttia. Lähdin vastentahtoisesti vielä kerran sotimaan. Välillä näyttikin jo vähän lupaavammalta, kun sisäministeriö meni vihreille ja sieltä löytyivät sekä lähtökohtaisesti blokkivastainen valtiosihteeri että melko blokkihaluttomat virkamiehet.
Mutta vastassa oli tällä kertaa ylivoimainen vastustaja. Vaikka olen lukenut kaikki Lauritsalan sivukirjaston Viisikot, en silti osannut odottaa hallituksemme Viisikon päättävän maksublokeista ennen asiantuntijakuulemisia.
Blokit pehmenivät RKP:n vaatimuksesta koskemaan pelkästään ”markkinointia Suomeen jatkavia” ulkomaalaisia peliyhtiöitä. Tämä tarkoitti sitä, että Paffia ei blokata, jolloin blokeilta ei ollut odotettavissa enää mitään tuloja. Tämä ei blokkijunaa pysäyttänyt. EU:ta asia ei valitettavasti kiinnostanut.
Viime metreillä blokkien tielle astui vielä perustuslakivaliokunta. Perustuslain takaama ammatinharjoittamisen suoja ei liittynyt pokeriammattilaisiin, mutta omaisuudensuoja sentään vielä liittyi. Tällä perusteella kotiutuksia ei voitu blokata kuin perustuslain säätämisjärjestyksessä, joka oli poliittisesti ja aikataulullisesti mahdotonta.
Tästäkin pokerinpelaajien on kiittäminen perustuslakivaliokunnassa istunutta toisen kauden kansanedustajaa Wille Rydmania. Päätös oli yksimielinen, mutta on vaikea nähdä perustuksen kokoonpanossa ketään muuta arpajaislakisivistynyttä, joka olisi voinut olla asiassa aloitteellinen ja taivutella koko valiokunnan kannalleen.
Hallintovaliokunta ja myöhemmin eduskunta lopulta vahvistivat nämä iloisen toimimattomat puolittaiset maksublokit.
Maksublokkien vaikutukset
Odotetusti osa isoista ulkomaisista pelintarjoajista ja Pokerisivutkin lopettavat rahapelien markkinoinnin Suomeen. Näistä on jo tehty päätöksiäkin. Tämän vaikutus ulkomaille pelattavan rahan määrään ja peliongelmaan on käytännön nolla. Tilalle riittää ulkomaista tarjontaa. Pörssiyhtiöiden tilalle markkinoimaan tulee kaikenlaista pikkukioskia. Markkinointi Suomeen ei siis vähene, mutta markkinoijat vähän vaihtuvat.
Veikkauksen nettipelitarjonnan nyrkkeillessä toinen käsi selän takana sen markkinaosuus jatkaa laskuaan. Seuraavalla vaalikaudella tunnustettaneen maantieteelliset realiteetit ja siirrytään lisenssijärjestelmään. Veikkauksen tuottojen kannalta tämä tosin tulee aivan liian myöhään.
Väsyneen soturin kiitokset
Olen saanut kirjoittaa pokerikolumnejani Pokeritietoon ja Pokerisivuille täysin ilman sensuuria. Osa esittämistäni näkemyksistä on ollut varmasti alustan omistajan intressien vastaisia. Mutta mistään tajunnanvirroistani ei ole koskaan Pokerisivujen väen toimesta valitettu edes jälkikäteen. Eikä sanottu, että tästä pitäisi kirjoittaa.
Melko kummallista toimintaa verrattuna esimerkiksi siihen, miten Veikkausperhe on vuosikymmeniä yrittänyt kaikki kriitikkonsa vaientaa. Miullekin hankkivat kenkää Kaupunkilehtien kolumnistin paikalta ja olenkin keskittynyt sen jälkeen enimmäkseen nettikirjoitteluun turvallisissa tiloissa.
Vapaan internetin maailmassa sekä sensuuri että nettipelien tukkiminen ovat Tom Cruisea vaativia projekteja. Nykyisin valtamediatkin kirjoittavat jotain ihan muuta kuin puhdasta veikkausliturgiaa, joten yhtä viikoittaista länkyttäjää ei enää ainakaan niin paljon tarvita.
Lisäksi haluan kiittää kaikkia nettipokerisotien aseveljiä ja -siskoja. Ei näitä kahta voittoa ja yhtä ” torjuntavoittoa” olisi tullut ilman pokerinpelaajien tukea. Tiedän vain osan niistä, jotka ovat aktiivisesti olleet valistamassa omia poliitikkojaan, joten en valitettavasti jaa yksilöityjä kiitoksia. Joku unohtuisi kuitenkin.
Kolmannessa nettipokerisodassa olin mukana vain, koska jonkun täytyi ja kuvittelin osaavani. Täysin älyvapaata lainsäädäntöä vastaan taistelemisen näen demokratiassa kansalaisvelvollisuudeksi. Edellisissä oli itsekkäämpiäkin intressejä.
Uusia nettipokerisotia on varmasti edessä, eikä sota yhtä miestä kaipaa. Tunnustan olevani aika saatanan sotaväsynyt – ja alkaneeni toistaa itseäni. Joten kun laitan tähän kolumniin pisteen, olen haikean helpottunut.
Jatkan kuitenkin – Veikkauskratian pettymykseksi – Pokeriyhdistyksen ja Sijoitustiedon puitteissa rahapelimaailmamme tarkkailua. Kun on kerran oppinut pyörällä ajamaan, niin sen pitäisi kyllä vielä sujua vähän harvemmillakin toistoilla.
