Kolumnit

Kehitysmaihin en sijoita

Aki Pyysing |
Jaa Twiittaa

Saksassa ja Norjassa peritään korkeampaa lähdeveroa kuin verosopimuksemme näiden kanssa edellyttäisi. Laiskuuteen taipuvaisena en ole ollut erityisen halukas lähtemään painimaan sen enempää lapinpolttajien kuin turskienkaan verottajan kanssa. Suureen ääneen olen rinta kaarella julistanut ”Kehitysmaihin en sijoita”.

Niinpä sain pashahalvauksen, kun luin Kauppalehdesta torstaina Olli Herralan jutun ”Pankit paljastavat syyn sille, miksi ulkomaiset omistajat karttavat Helsingin pörssiä”. Suomessa välittäjät perivät ulkomaalaisilta sijoittajilta pääsääntöisesti 35 prosentin lähdeveroa, vaikka verosopimuksissa yleisin verokanta on 15 prosenttia. Kakkakikkareena kakussa on, että verokarhu palautella löntystelee ylimääräisiä lähdeveroja takaisin ystävällisesti sanottuna rauhalliseen tahtiin. Verohallinnolla on vielä käsittelemättä ja palauttamatta vuonna 2021 liikaa perittyjä lähdeveroja. Herra mun vereni, Oslosta saa kuulemma rahat takaisin nettilomakkeen täyttämällä muutamassa kuukaudessa.

Kyse ei ole etukäteen käyttöönotetusta EU-sääntelystä, kuten perheilyissämme usein. Vaan ihan omalla päätöksellämme vuonna 2021 käyttöön ottamastamme mallista. Miksi Marinin hallitus otti tämän käyttöön, ymmärrän hyvin. Kapitalistit kyykkyyn ja pörssikurssit kaakkoon ovat vasemmiston ikiaikaisia agendoja. Jossa on tosin missattu, että ulkomaisen pääoman saapuminen Eteläsatamaan sataa myös duunarien taskuun. Mutta jos on pipetillä annettu, ei voi kauhalla vaatia.

Sitä taas en ymmärrä alkuunkaan, ellei Orpo I lopeta tätä omaan jalkaan ampumista. Kai meillä luulisi olevan useitakin oikeistopoliitikoita, jotka tajuavat, että ulkomaisten sijoittajien estot ovat kansantalouden kasvun rajoituksia. Vai onko tunnin junan kanssa liikaa kiireitä?

Poliittisen elämän valitettavia realiteetteja on, että demarit voittavat seuraavat vaalit, ellei Antti Lindtmanista löydy kovin paljon uusia natsibilekuvia. Eikä välttämättä auta sekään.

Demareissahan Antit vaihdetaan ongelmien ilmaantuessa rivakasti nuoreen naiseen ilman vaatimusta talouspoliittisesta osaamisesta. Ja vasemmistojohtoisen hallituksen ohjelmaan ei tule mitään, mitä SAK vastustaa. Kuten verosopimusten vastaisen lähdeverotuksen poistamista.

Aika monta hallituspuolueiden kansanedustajaa uhannee tippuminen seuraavissa eduskuntavaaleissa. Ihan ilmaisena vinkkinä kerron, että oikeiston jäsentenvälisissä olisi isoksi eduksi profiloitua sankariksi, joka hankki ulkomaisia pääomia Suomeen lähtemällä ajamaan hanketta, jolla tarkoituksellinen Helsingin pörssikurssien alempana pitäminen lopetettiin.

Me emme voi mitään sille, että USA:n presidentti on imartelunkipeä patologisesti valehteleva narsisti ja kätyrinsä selkärangattomia opportunisteja. Mutta voimme kuitenkin omalta osaltamme edistää pääomien vapaata liikkuvuutta Suomeen päin lopettamalla fiskaalisesti merkityksettömien rangaistusverojen perimisen. Tämän voisivat tajuta jopa tulleja rakastavat Suomen trumpetistitkin. Jos siis jotain vapaakaupasta tai pääomien liikkeistä ymmärtäisivät.

Verosopimusta korkeamman lähdeveron perimisen tapauksessa ”fiskaalisesti merkityksettömän” voisi supistaa myös merkityksettömäksi. Kyllä ne ulkomaiset sijoittajat, jotka jaksavat Verokarhumme kanssa painiin lähteä, hakevat ne ylimääräiset lähdeveronsa takaisin. Tämän tietävät jopa SAK:n ja STTK:n pääekonomistit Ilkka Kaukoranta ja Patrizio Lainà, vaikka lähtökohtaisesti kannattavatkin aina kireämpää verotusta. Tuskin aikovat kuitenkaan myöntää tätä.

Olli Herrala sai miut ansiokkaalla tutkivalla journalismillaan pahantuuliseksi, mutta vastasi myös viikon jäniskevennyksestä. Hän nimittäin vertasi veronkevennyksiä kategorisesti vastustavaa Kaukorantaa itäsaksalaiseen kansanpuistoon unohtuneeksi kaiuttimeksi.

Koska alkaa olla selvää, että Orpopurra ei pysty kuin juustohöyläämiseen, se voisi ampua kuitenkin tällaisen yhden helpon ison rotan.

P.S. Saan aina syyhyä, kun miulle kerrotaan, että ”Liian pikkuasia, ei auta mitään”. Maailmaa parannetaan yksi asia kerrallaan. Ja pääoman tuottovaade ei ole mikään marginaalikysymys. Mitä matalampi se Suomessa on, sitä enemmän tulee investointeja.

Olen seurannut virallisen Suomi-pokerin nousua ja tuhoa vuodesta 1995. Koska kyseessä on ollut rahapelimonopolille marginaalilaji ja Poliisihallitukselle silmätikku, on Itämeren pokerivaltikka annettu suosiolla Etelä-Helsinkiin. Pokerinsyöjä numero I, arpajaishallituksen pitkäaikainen capo di tutti capi Jouni Laiho varmaan myhäilee eläkkeellä tyytyväisenä, kun Veikkaus tarjoaa pokeria enää Mikonkadulla ja Casino Helsingin turnaukset ovat pienentyneet kuin Suomen trumpetistien rivit.

Toki siis sekä kotimaisia turnauksia että trumpetisteja on vielä jäljellä, mutta vähemmän. Mitään erinomaista etua Suomelle en näe siinä, että suomalaisia pokerinpelaajia pelaa Tallinnan turnauksissa moninkertaisesti enemmän kuin Helsingissä.

Tänään päättyvä Kings of Tallinn oli supermenestys. Tosin enemmän järjestäjille kuin esimerkiksi miulle.

Kauppalehti 27.2.2025: Pankit paljastavat syyn sille, miksi ulkomaiset omistajat karttavat Helsingin pörssiä


 

Sijoitustieto.fi

Avaa tili ja pyydä kirjoitusoikeus foorumille

Artikkelit

Sijoittajat kääntävät katseensa Ukrainan uudelleenrakentamiseen

Johannes Ankelo
3.3.2025
east Lue lisää
Artikkelit

Seurannan aloitus: Inderes - Miten kärpäspyörä saadaan käyntiin ulkomailla?

Almanakka
25.2.2025
east Lue lisää
Artikkelit

Toimitusketjuihin luvassa painetta tariffien seurauksena

Johannes Ankelo
24.2.2025
east Lue lisää