Minä en tiedä, miten eurokriisi pitäisi ratkaista Suomen talouden kannalta mahdollisimman hyvin. Olen toki seurannut sen etenemistä hyvinkin tarkasti. Minulla on vahva motivaatio analysoida tilannetta. Koko nettovarallisuuteni tai enemmän on useimmiten sijoitettuna erilaisiin osakkeisiin. Kansantalouden tapahtumien vaikutuksen pörssikursseihin huomioimatta jättäminen ja sijoittaminen olisi tikanheittoa silmät kiinni itse maalitauluna.
Minua vielä eurokriisin dynaamikoihin perehtyneempi ystäväni totesi, että esimerkiksi Kreikan eurosta eroamisen/erottamisen kerrannaisvaikutusten ymmärtäminen on ainakin hänelle aivan liian monimutkaista. Minun 30 vuoden aikana luetut kymmenettuhannet sivut talouslehtiä ja tieteellisiä artikkeleita tai kahdenkymmenen vuoden takainen tutkintoni sivuaineena kansantaloustiede eivät olleet riittävästi (jos ollenkaan) hyödyksi pohtiessamme tietä ulos nykyiseltä matkalta velkarahalla ykkösluokassa helvettiin. Nykyajan globaalissa taloudessa kaikki ovat kytköksissä toisiinsa, ja radikaalien toimien seurauksista voi tehdä lähinnä valistumattomia arvauksia.
Törmään jatkuvasti ihmisiin, jotka sen sijaan tietävät, mitä pitäisi tehdä. Ilman muuta Välimeren velttoilijat pitäisi erottaa. Osan mielestä Suomen totta kai kannattaisi palata markkaan. Aleksanteri Stubbin mielestä euro on ihana asia.
Kysyessäni miksi, vastaus on tavallisesti, koska niin olisi parempi. Mitä vähemmän on käsitystä siitä, mitä keskuspankkirahoitus tarkoittaa, sitä vahvempi vaikuttaisi olevan mielipiteen varmuus.
Tehdessään päätöksiä henkilökohtaisessa taloudessaan suurin osa käyttää paljonkin harkintaa. Ottaako kirsikka- vai luumutomaatteja voi vaatia tarkkaa analyysia. Luumutomaatit ovat halvempia, mutta kirsikkatomaatit ovat parempia. Mutta ovatko ne tarpeeksi paljon parempia, jotta kannattaisi satsata? Hmm, visainen kysymys.
Näitä kotitalouden analyytikkoja pähkäilee kaupoissa tuoretuotehyllyjen ympärillä laumoittain. Jos heiltä sen sijaan kysyy, pitäisikö Suomen liittyä NATO:on tai pitäisikö ydinvoimaa rakentaa lisää, tulee nopea vastaus kuin Tyson Gayltä kiinni jäädessään. Näin helppoja asioita on turha pohdiskella pitempään!
Mitä hatarampi käsitys ihmisillä on pokerista(kin), sitä jyrkempiä heillä ovat mielipiteet. Olen sadoille ihmisille selittänyt rauhallisesti, että pokerissa tarvitaan muutakin kuin pokerinaamaa. Tai bankrollia. Tai matematiikkaa. Tai tuuria. Kaikki nämä on minulle esitetty ainoana avaimena pokerionneen. ”Tuurista se on kuitenkin loppujen lopuksi kiinni”, mutisi eräskin esitelmöimistäni hetken kuunnellut.
Kuinka pokerissa voitetaan, ei ole yksinkertainen asia, joka on helppo kuitata yksinkertaisella selityksellä. Ammattipokerinpelaajat tietävät, että he tekevät valistuneita arvauksia puutteellisella informaatiolla. Kun tekee valistuneempia kuin pelikaverinsa, pärjäilee kivasti.
Tätä olen koettanut argumentoida mielestäni kärsivällisesti ja loogisesti. Aika harvat olen saanut vakuuttuneeksi yhtään mistään. Paitsi ehkä siitä, että minun täytyy yrittää vedättää heitä.
Minulta kysellään usein, mitä pitäisi tehdä jollain pokerikädellä reissua vastaan. Sanon, että tarvitaan paljon lisäinformaatiota. Minkälainen on sinun pöytäimagosi? Millainen vastustajasi on? Mitä pöydässä on tapahtunut aiemmin? Tarvittavia kysymyksiä ja vastauksia voisi listata loputtomiin.
Oikea päätös riippuu kaikesta. Saatuani kaiken vaatimani lisäinformaation saatan päätyä vastaamaan ”en tiedä, paha paikka”. Tai antaa jopa väärän neuvon. Voin vain kertoa mitä itse sillä informaatiolla tekisin vai olisinko epävarma. Usein kysyjä ei halua tai pysty antamaan lisäinformaatiota, ja vaatii Lopullista Vastausta Heti.
Eniten rakkuloita saan, kun kuuntelen maallikkojen käsityksiä pokeriammattilaisista ja amatööreistä. Pelaajiahan on tunnetusti tasan kahdenlaisia. Pokeriammattilaiset ovat niitä haikaloja, jotka ahmivat viattomia pikkukaloja eli amatöörejä suuhunsa. Kun todellisuus on, että osasta pikkukaloista tulee isoina tappajavalaita, joille haitkaan eivät pärjää ja suurin osa haista joutuu jossain vaiheessa toisten haitten saaliiksi tai pikkukalojen ruoaksi.
Pokeriammattilaisia ja –amatöörejä on eri tasoisia ja parhaille amatööreille ei ole huonoimmista ammattilaisista edes alkupalaksi. Lisäksi pokerin viehätys on siinä, että pikkukalan mahdollisuudet biitata tappajahai ovat selkeästi paremmat kuin Robert Heleniuksella Vladimir Klitshkoa vastaan. Ja Robert on ansioitunut ammattinyrkkeilijä.
Osa lienee jo lopettanut lukemisen, koska taas se vanha kyylä pyörittää vanhalla mankalla samaa c-kasettia.
Käytin pokeriesimerkkejä selittääkseni miten pihalla tavalliset ihmiset (ja osa pokerinpelaajistakin) ovat pokerimaailmasta. Vaikutelmani on, että valtaosan kansasta asiantuntemus ja perehtyneisyys isoissa poliittisissa kysymyksissä pohjautuu samankaltaiseen syväanalyysiin kuin heidän pokeritietämyksensä.
En mitenkään edusta näkemystä, että poliitikot olisivat jotenkin kansan yläpuolella tai sitä parempia. Suurin osa heistä on kuitenkin ainakin jossain määrin perehtyneitä heidän päätettävissään oleviin monimutkaisiin yhteiskunnallisiin asioihin. Lisäksi heillä on käytettävissään valtaisa määrä erilaisissa suojatyöpaikoissa toimivia asiantuntijoita. Osa asiantuntijoista on ihan päteviäkin.
Näen edustuksellisen demokratian puutteellisena. Se on kuitenkin toimivin järjestelmä, mitä tiedän. Kansanäänestystä en kannata yhtään mistään.
