Kaikkien aikojen rahakone

Noin kerran vuodessa julkaistaan kirja, jonka minäkin ennakkotilaan. Etenkin kun puhutaan kaikkien aikojen korkeinta tuottoa tehneestä rahastosta, olisi salaisen reseptin kuuleminen varsin mielenkiintoista.

Gregory Zuckermanin kirja ”The Man Who Solved the Market” kertoo Renaissance Technologies -nimisen rahastoyhtiön ja sen perustaja Jim Simonsin tarinan. Simons pyrki estämään ketään puhumasta kirjailijalle, mutta lopulta taipui itsekin haastateltavaksi kertoakseen oman puolensa tarinasta.

30 vuoden aikana Renaissance Technologiesin Medallion-niminen rahasto on saavuttanut 66% vuosituoton ennen palkkioitaan (39% niiden jälkeen). Se on tehnyt yli 100 miljardin dollarin voitot osuudenomistajilleen. Rahaston ainoa tappiovuosi on ollut 1989.

Viime vuosina rahasto on tehnyt keskimäärin noin 7 miljardin dollarin voittoja vuosittain. Se on enemmän kuin Nokia, Kone, UPM, Neste, Sampo, Kesko ja Elisa tekevät nettovoittoa — yhteensä. 

Koska rahaston tuotto perustuu satoihin tuhansiin kauppoihin joka viikko, vaihtelu on pientä ja tuotot niin suuria, on ylituoton perustuminen tuuriin täysin mahdotonta. Enkä puhu mistään prosentin tuhannesosa mahdottomasta. Tämä on niitä todennäköisyyksiä, jotka ovat samaa luokkaa kuin että kirjoituskoneelle istutettu apina kirjoittaisi menestysromaanin.

Vaikka rahasto pyysi asiakkailtaan härskiä palkkiota, eli 5 % pääomasta ja 44 % tuotoista, nämä maksoivat tyytyväisenä. Siinä ei asiakkaita tarvinnut edes nöyristellä. Kun yhtiön myyntimiehet esittelivät rahastoa kansanterveyden edistämiseen keskittyvälle hyvätekeväisyysjärjestölle, ketjupolttava yhtiön perustaja ei malttanut olla tupakoimatta kokoushuoneessa. Sekään ei riittänyt, vaan tuhkakupin puutteessa Simons ällistytti kaikki tumppaamalla tupakan pöydällä olleen kakun kuorrutteeseen. Samalla Simonsin lähtiessä huoneesta ja tupakan sihistessä kakun sisällä, myyntimiehet olivat varmoja menettäneensä tämän asiakkaan. Vielä mitä — tuotot puhuivat, ja iso rahastomerkintä tapahtui.

Kun rahasto kasvoi huikean tuoton takia turhan suureksi, yhtiö heitti asiakkaat pois Medallionin omistajalistalta. Nykyisin rahastoon saavat sijoittaa vain nykyiset ja entiset työntekijät. Lyhyen aikavälin kaupankäynti ei ikinä voi skaalautua niin suureksi kuin pitkän. Tässä Warren Buffettilla on sentään etu puolellaan, vaikka tuottoprosenteissa häviääkin kirkkaasti.

Mikä se salainen resepti on?

Olen kyllä lukenut kaiken mahdollisen rahastosta ja katsonut Simonsin haastattelut Youtubesta. Tiesin, että heillä on paljon matemaatikkoja ja tohtoreita töissä ja että kaupankäyntimallit ovat automatisoituja ja puhtaasti dataan perustuvaa.

Kirja on esimerkeissään vähän laiha, joten keksitään yksinkertaistettu oma: Metson tämän päivän kurssikehitykseen vaikuttaa:

• Maailman osakeindeksien suunta eilen ja tänään

• Eri metallien päivän markkinahinnan muutokset

• Aasialaisten saman sektorin osakkeiden liikkeet ja reaaliajassa eurooppalaisten kilpakumppanien liikkeet.

• Valuuttojen liikkeet, euron heikkeneminen luultavasti positiivista, mutta metallien hinnan kautta myös hieman negatiivista.

• Miten Metson osake on juuri kyseisenä viikonpäivänä käyttäytynyt, tai onko iltapäiväisin ollut joku suuri ostaja.

• Onko Metson osake nousu- vai laskutrendissä lukemattomien muiden indikaattorien mukana.

• Mahdollinen uutisvirta, firman uudet työpaikkailmoitukset ja maininnat sosiaalisessa mediassa.

• Onko yrityksen sisäpiiri myynyt vai ostanut viime aikoina.

• Jokerina satunnaisilta kuulostavat asiat kuten aurinkoisuus Euroopassa, missä vaiheessa kuukautta ollaan, onko edellisten päivien osakevaihto ollut kesimääräistä suurempi tai miltä satelliittikuvat isojen kaivosyhtiöiden kaivoksilta näyttävät. Tämän lisäksi monta asiaa, mitkä eivät tulisi itselläni edes mieleen, mutta mitä data tukee.

Heillä on keskitetty tietokonemalli, joka tekee samanlaiset arviot 10 000 muulle osakkeelle ja niiden perusteella tekee tunneista viikkojen pituisiin kauppoihin, painottuen kuitenkin muutaman päivän pituisiin muutoksiin. Tietokonemalli myös pitää huolta, että osakemarkkinariski suojataan minimaaliseksi jatkuvasti ja pidetään huolta, että omistusten korrelaatiot pyritään kumoamaan.

Jotta asia olisi vielä vähän mutkikkaampi tämä kaikki tehdään myös osakkeiden lisäksi kaikilla muilla omaisuuslajeilla. Ja ennen kuin luit vuosia sitten lehdistä mitään koneoppimisesta, niin näillä kavereilla järjestelmä toteutti sitä jo päivittääkseen mallejaan reaaliajassa.

Tämäkin on yksinkertaistusta. Vähän monimutkaistamalla tiputan puolet lukijoista kärryiltä. Sen jälkeen tulee piste, jossa en itsekään enää ymmärrä, koska en ole huippumatemaatikko tai tietokonevelho.

Otan kyllä kaupankäynnissä samoja asioita huomioon samalla aikajänteellä. Lisäämällä ihmisen harkintaa, olen varma pystyväni yksittäisissä osakkeissa tiettyinä hetkinä rahastoa parempiin päätöksiin. Mutta Medallion-rahaston kone pystyy tekemään kaiken edellisen yhtäaikaisesti kaikilla osakkeilla — väsymättä ja tunteilematta

Kirja antaa hieman lisäväriä strategioihin. Ehkä kiehtovinta todella on, etteivät työtekijät ole järin kiinnostuneita, miksi joku osake liikkuu tietyn datayhdistelmän takia niin kuin liikkuu. Heille riittää, jos joku toimii.

Yksi yhtiön ylimmistä johtajista käytti rahaston esittelyissään kaupankäyntiesimerkkinä Chryslerin osaketta. Asiakkaat olivat vähän ihmeissään, koska Chrysler oli ostettu pois pörssistä jo kymmenen vuotta aikaisemmin — tästä johtaja ei ollut tietoinen. Rahaston mallit ovat niin automatisoituja, ettei yhtiön johtajien tarvitse välttämättä lukea sanomalehden taloussivuja.

Muut kvantitatiiviset rahastot pelkäävät korrelaatioita, joille ei ole järkevää selitystä. Usein ne ovat vain datalouhinnan tuloksia eli toimivat vain peruutuspeilissä. Kun riittävän montaa muuttujaa testaa, osa niistä näyttää toimivan ihan jo tuurilla.

Miten Medallion suhtautuu tähän?

Pitkän aikavälin kaupoissa tämä on todella suuri ongelma, mutta Medallion ei tee pitkäaikaisia sijoituksia. Kun aikaväli on lyhyt ja strategioita on todella paljon, voidaan jotain tyhmältäkin kuulostavaa strategiaa kokeilla normaalia pienemmällä panoksella. Jos se ei jatkossa toimi, se poistetaan mallista. Vain ilmeisen naurettavat korrelaatiot jätetään kokeilematta.

Rahasto ei tee mitään täysin ainutkertaista verrattuna viime vuosina yleistyneisiin kilpailijoihinsa kuten Two Sigma. Älyttömän korkeat tuotot perustuvat siihen, että he tekevät kaiken vähän paremmin.

Rahastoon palkataan vain fiksuimmat tyypit ja heidät sitoutetaan loppuelämäksi sijoitusmahdollisuudella maailman parhaaseen rahastoon. Kauppojen toteutus ja kulujen minimointi on viritetty äärimmilleen. Riskinhallintaa ja panosten kokoa on hiottu vuosikymmeniä.

Kun kaikki tehdään vähän paremmin kuin muut, voidaan käyttää edullista velkavipua tuottojen maustamiseksi. Eli hieman parempi riskikorjattu tuotto muuttuu paljon paremmaksi tuotoksi velkavivun myötä. Kun riskienhallinta on maailman huippua, ei pitäisi olla mitään hätää. Toki rahastolla on ollut muutamien vuosien välein viikkoja, jolloin on jouduttu pitämään kriisikokouksia äkkinäisten arvonlaskujen takia.

Tässä jotain mietteitä yleisellä tasolla, jota kirja aiheutti:

1. Suurimmat menestykset tapahtuvat sinnikkyyden ja sisun ansiosta, eivät vain älykkyydellä tai lahjakkuudella. Jim Simmons tuskaili sijoittajana parikymmentä vuotta ennen kuin löysi jo keski-ikäisenä voittavan reseptin. Hän kuvailee aiempaa aikaansa makrosijoittajana vatsaa vääntävänä ja vaikutti olevan onneton, vaikka tuotot olivat kohtalaisen hyviä. Yhdessä vaiheessa yksi työtekijä jopa pelkäsi rahastopomon tappavan itsensä.

2. Sijoittaminen on aivan parhaillekin vaikeaa. 24 miljardin omaisuuden kerryttänyt Jim Simons ahdistuu valtavasti, kun hänen henkilökohtaiset osakeomistuksensa laskivat vuoden 2018 lopussa, ja soitti varainhoitajalleen juuri pohjalla, että pitäisikö kuitenkin myydä. Lisäksi rahastossa huonompina aikoina käydään toistuva keskustelu, että pitäisikö rahakoneen signaalit tällä kertaa yliajaa harkinnalla. On hämmentävää, kuinka paljon maailman parhaan rahaston työtekijät ahdistuvat jälkikäteen pieneltä näyttäneistä ongelmista.

3. Vaikka koneiden marssi eteenpäin pörssikaupassa on vaikuttavaa, näen itse ihmisen harkinnalla ehdottoman paikan sijoitusmaailmassa myös tulevina vuosikymmeninä. Vaikka algoritmeihin perustuvat rahastot ottavat huomioon paljon fundamenttitietoa, lukevat osavuosikatsauksia ja tulkitsevat tulosesittelyjen äänensävyjä, on sijoittamisessa paljon muutakin. Olisi kuitenkin tyhmää sivuuttaa omassa päätöksessään tieto, että kvantitatiiviset metodit kehittyvät. Jotkut omista eduista voivat kadota, mutta mallit tuskin ikinä tulevat olemaan täydellisiä.

Lyhyellä aikavälillä koneet voivat olla monin paikoin etulyöntiasemassa, ja pitkissäkin sijoituksissa kvantitatiiviset metodit tuottavat varmasti lisäarvoa. Kokonaisvaltaisen kvantitatiivisen pörssituottokoneen rakentaja olisi nyt auttamattomasti takamatkalla. Toisaalta teknologia-alalla on usein tultu takaa ohi siinäkin vaiheessa, kun sen hetken isoimpia kaloja on pidetty voittamattomina.

Pitkän aikavälin sijoittaminen on kuitenkin enemmän taidetta kuin tiedettä. Siinä ihmisen harkinnalla tulee olemaan paikkansa myös jatkossa. Ihmisten ja psykologian arvaamattomuus tulee olemaan meidän viimeisiä linnakkeitamme kamppailussa ylituotoista supertietokoneita vastaan. Ihmiset tulevat jatkossakin olemaan ihmisiä — hyvässä ja pahassa.

-

Sijoitustiedon kirjakerho

Kirjoittajan Sijoitustiedon blogi

Twitterissä markkinoista ja ilmiöistä: https://twitter.com/DaytraderSuomi

Kirjoitus julkaistaan myös kotisivuilla: https://www.nomadinvest.fi/

Disclaimer: Kolumnit sisältävät mielipiteitä ja mahdollisesti tietoa omista sijoituksistamme, jotka voivat vaihdella päivästä toiseen. Mitään, mitä kirjoitamme ei tule ottaa sijoitussuosituksena. Kuten teksteissämme painotamme, päätökset kannattaa aina tehdä itse. Lukija vastaa itse voitoistaan ja tappioistaan.