Florence Nightingalen kyykkäyksen jälkeen odotin Suomen listautumismarkkinoiden ylikuumenemistilan vähän hellittävän. Maaliskuussa listautunut Nightingale Health Oyj nimittäin ei ole listataipaleellaan kertaakaan käynyt merkintähintansa 6,75 euron yläpuolella ja tässä annissa voittajan kirous iski spekulantteihin kuin Ilmojen Korkeajännitys. Perinteisesti yksikin anti riittävän hyvällä pikahudalla laittaa kuumimmat pikavoittojen metsästäjät ainakin hetkeksi vaihtoaitioon rauhoittumaan.
Näin ei kuitenkaan käynyt. Väistin itse Nightingalen lisäksi taitavasti myös Alexandria Pankkiiriliikkeen. Joka oli siinä mielessä hyvin väistetty, että siitä olisi tullut ihan näpäkät pikavoitot.
Koska kaikki edes puolivastuullisesti suomeksi kirjoittavat ipo-pohdiskelijat olivat parjanneet Alexandriaa ja sen antia, Paremmin Tietävien Sijoittajien seura sai paljon uusia jäseniä. Seuran sääntöihinhän kuuluu, että ainakaan perinteisiä kuruja ei kuunnella. Seuran hymni taas menee: ”Ollaan vaan ja hodlaillaan, ei myydä lappuakaan”. Valitettavasti Kirka ei ole enää hengissä esittämässä ”Hodlaillaan” -alkuperäisversiota.
Omasta ja äitinsä mielestä tosi kovat ipo-ammattilaiset merkitsevät kaikkia anteja niin paljon kuin pystyvät. Tämä tosin johtaa yleensä korkeintaan yhtä pitkään uraan kuin Timo Jutilalla NHL:ssä (10 ottelua). Kun rotkoon hyppäävässä annissa saa osakkeita aina kerralla enemmän (tämä on siis se voittajan kirous), lopahtaa ammattilaisura likviditeetin puutteeseen ainakin hetkeksi. Ja kyllä nyt ainakin joka kymmenes listautumisanti on harhalaukaus.
Heittoni ”ainakin joka kymmenes” tein kutitustuntumalla 1986-2021 anneista tarkistamatta asiaa yhtään. En usko, että ipojen historiallisesta onnistumisesta saa irti juuri muuta hyödyllistä kuin hyvää gradumateriaalia ja aihioita kiinnostaviksikin lehtijutuiksi. Jokainen anti on oma hevosensa, jonka hampaat olisi syytä tutkia ennen kyytiin hyppäämistä.
Suomen listautumismarkkina on oikeasti tulikuuma
Tom ”Kiminpoika” Lindström valitteli Arvopaperissa, että
”On huono merkki, kun pörssiin alkaa olla tunkua. Alkuun listautuvat parhaat firmat ja syklin loppuvaiheessa pörssiin alkaa tulla kaikenkarvaista pienempää, jopa epämääräistä yhtiötä”
”Tuntuu siltä, että juuri nyt pörssissä voi myydä melkein mitä tahansa. Kaikki menee kaupaksi mitä tulee ja reippaasti ylimerkittynä.”
Inderesin toimitusjohtaja Mikael ”Geeli” Rautanen vastasi tähän twitterissä:
”On hyvä merkki, että kasvuyrittäjät ovat löytäneet listautumisesta kilpailukykyisen vaihtoehdon kasvun rahoitukseen ja tavalliset suomalaiset pääsevät sijoittamaan näihin yrityksiin.
Tunkekaa nyt vaan ne innovaatiot pörssiin😑.”
Molemmat herrat ovat oikeassa. Pörssikurssien lähitulevaisuuden kannalta on aina ollut huono indikaattori, kun kaikenlaiset nakkikioskit listautuvat menestyksekkäästi pörssiin. Luulen Tomin tarkoittaneen tätä.
Kansantalouden ja pörssin pitemmän aikavälin tulevaisuuden kannalta taas on hyväksi, että pörssissä on mahdollisimman paljon yrityksiä. Tästä taas luulen Mikaelin puhuneen.
Pörssiyhtiöiden omistajathan pääsääntöisesti maksavat vielä kovempia osinkoveroja kuin listaamattomien. Tämän saattaisi myöntää jopa SAK:n pääekonomisti Ilkka Kaukoranta, joka viettää unettomia öitä pelätessään arvonnousun jäävän liian usein verottamatta. Toki Ilkan ratkaisu tähän epäkohtaan olisi kiristää listaamattomien yhtiöiden verotusta.
Tähän on hyvä lainata Tuntemattoman sotilaan alikersantti Hietasta:
”Jokku rakastava nätei flikoi, ja sen mää kyl ymmärrä, mut kui helvetin taval veroi.”
Lindström siis puhui eri asiasta kuin mihin Rautanen vastasi. Mikaelin vastauksen motiiveissa saattoi olla mukana, että Inderesin intresseissä on saada listalle mahdollisimman paljon pikkukioskeja, eli potentiaalisia asiakkaita.
Ja ei siinä mitään, antaa tulla vaan. Nykyisessä markkinatilanteessa, jossa ainakin kaikki Karo Hämäläisen suosittelemat listautujat saavat yli kymmenentuhatta merkitsijää, tullaan sijoittajille tyrkyttämään kuitenkin vielä todella mätiä omenoita. Matti Nykästä lainatakseni:
”Jos jokin asia on varma, se on aivan varma”.
Missä on rahaa, siellä on rikollisia. Ja suomalaisillakin listautumismarkkinoilla lienee tällä hetkellä enemmän sekä osanottajia että rahaa kuin koskaan. Teknokupla 1999-2000 kiehui kyllä kovemmin, mutta osanottajia taisi olla vähemmän. Silloin kun teknologia oli vielä sen verran lapsenkengissään, että kotoa käsin oli vaikeuksia tehdä merkintöjä. Jos pitää rahaa kuplaan heittääkseen poistua kotoa, voi siinä matkalla jo tunteet vähän jäähtyä. Oman ruudun rauhassa on paljon helpompaa tilttailla ja tehdä kuumia sijoituspäätöksiä.
Tämän kirjoitettuani suoritin ”tutkimusta”, eli googlailin vähän, ja kyllä sitä väkeä oli teknokuplassakin sohraamassa ihan riittävästi. Data Fellowsin (nyk. F-Secure) annissa 1999 tehtiin yli 33.000 merkintää. Tämä ei tosin tarkoita niin montaa ihmistä, miekin merkkasin kaikkien yhtiöiden, sukulaisten ja tuttavien nimiin.
Viime aikojen yleisöanneissa merkitsijöitä on ollut kuitenkin vähän tätä vähemmän, esimerkiksi:
Orthex: 21400
Kreate: 18600
Sitowise: 9000
Nightingale: 5500
Mutta on sitä siinäkin populaa. Lisäksi instituutiomerkintöjä tekevät tällä hetkellä monet sellaiset yksityissijoittajat, jotka eivät niistä neljä vuotta sitten olleet kuulleetkaan.
Listalle pyrkii myös ensimmäinen SPAC eli Special Purpose Acquisition Company. Tällaisten tarkoitus on kerätä sijoittajilta rahaa ja sitten ostaa niillä jotain kivaa. En varsinaisesti suosittele ilman esiaviollista seksiä ketään menemään naimisiinkaan, koska sian säkissä ostaminen on hiippakuntani mielestä vähän arveluttavaa. Lisäksi tilanne, että yhtiön on ”pakko” ostaa tietyn ajan kuluessa jotain, on ostajan kannalta epäedullinen. Tuskin siis teen yhtään SPAC-sijoitusta.
Hilpeää kyllä, ensimmäisiksi kandidaateiksi ovat ilmoittautuneet Ehrnroothin suvun kultasormiveljeksinä Tiimarin konkurssin (2013) jälkeen sijoittajapiireissä tunnetut Alexander ja Albert Ehrnrooth. Heillähän on meriittilistallaan myös noin vuoden mittainen (2007-8) sijoitus juankoskelaiseen kartonkiyhtiöön Stromsdaliin (R.I.P.).
Historiallisena anekdoottina mainittakoon, että veljesten sedän Casimirin toimitusjohtama Kymmene Oy myi Juankosken tehtaansa yksityisille sijoittajille 1988. Ja mie meinasin mennä poikki Stromsdal-sijoituksiini 90-luvun alussa, kun savolaiset eivät vain oikein osanneet päällystää sitä kartonkia. Olimme sijoitusta tehdessämme oikein ennustaneet sellun hinnan laskun ja kartongin hinnan ainakin paikallaan pysymisen, mutta pysyväismurheena yhtiössä olivat tuotantovaikeudet. Onneksi pääsimme luiskahtamaan AKT:n 1991 lakon (oli pitkiä minuutteja) ja parin devalvaation jälkeen Juankoskelta karkuun.
Jos tällainen yhtiö onnistuu listautumaan (ja luultavasti näin käykin), on Suomen listautumismarkkina tosiaan tulikuuma.
Päätös vasta ensimmäisenä mahdollisena keskeytyspäivänä?
Olen siirtynyt tekemään ipo-sijoitukseni vasta sinä päivänä, kun anti on mahdollista keskeyttää. Näin väistää sen, että markkinatilanne muuttuu radikaalisti heikommaksi ja on merkinnät sylissä. Olen semioptimistinen yleisen markkinatilanteen suhteen, mutta kaikenlainen turbulenssi on mahdollista, kun varsinkin USA:ssa maksetaan joistain yhtiöistä aivan läppähintoja. Ja tällä en tarkoita humoristisen halpoja pörssikursseja.
Tässä on tosin sitten sellainenkin puoli, että pitäisi muistaa olla oikeana päivänä hereillä. Viime perjantaina oli syntymäpäiväni ja naapurin Tero pyysi synttärisiiderille. Olin menossa syömään suojaamattoman seksin seurausteni kanssa neljältä, mutta oli kuitenkin irtopuolituntinen käytettävissä hyvään tarkoitukseen.
Tero kysyi, että merkitsinkö Merosta ja/tai Netumia. Sanoin päättäväni asian vasta viimeisenä mahdollisena keskeytyspäivänä, mutta luultavasti. Keskustelun kuluessa tuli ilmi, että se päivä oli tänään ja kellokin alkoi olla lupaavasti riittävästi.
Onnistuin kuitenkin näpräämään puhelimessa Nordnetissä (ei mitenkään liian helppoa 54-vuotiaalle) muutaman merkinnän Merosta. Netumia olisi ollut kuulemma helppo merkitä Evlissä, mutta merkintäinnokkuuteni ei riittänyt yrittämään opetella Evlin systeemiä ja tekemään samalla puhelinmaksuja. Olisi pitänyt varmasti kaivaa arvo-osuustilinnumeroita ja siirtää rahaa Nordean ei-turhan-helppokäyttöisellä mobiilisovelluksella. Lisäksi odotusarvo per merkintä tuskin olisi ollut kovin korkea, eiköhän molemmista anneista ole tulossa lähinnä keräilyeriä.
Ehkäpä nykytaktiikkani listautumisanteihin ei olekaan ihan täydellinen?
Laiskalle perehtyjälle annan vielä lopuksi Niksi-Pirkka -neuvon suomalaisiin listautumisanteihin: Lukekaa ainakin Karo Hämäläisen pohdinnat Taloustaidosta. Karo analysoi varsin huolellisesti ja keskittyy nähdäkseni oikeisiin asioihin.
Sijoitustiedon keskustelupalstaltakin löytyy yleensä ketjut kaikista kotimaisista anneista. En rohkene sanoa, kenen analyyseihin siellä kannattaisi nojata, mutta joukossa on ollut paljon laadukkaitakin pähkäilyjä. Yleisesti ottaen olemme parvena olleet liian varovaisia. Mikä ei näinä aikoina kerro pohdintojen laaduttomuudesta.
Varsin monet tekevät tällä hetkellä rutiininomaisesti isompia merkintöjä, kuin oikeasti osaketta haluaisivatkaan. Useimmissa anneissa merkintöjä nimittäin leikataan radikaalisti. Joillekuille myydään vielä jonkun annin yhteydessä Eppu Normaalin kokoelmalevy ”Hatullinen paskaa”.
Mie yritän parhaani mukaan väistellä tätä kohtaloa.
P.S. Häpeällistä kyllä, kirjoitin vuoden välein samalla otsikolla melko samanlaisen jutun listautumisanneista muutama vuosi sitten. Tosin kerroin näköjään samat tarinat, mikä vahvistaa juttujen uskottavuutta.
Sijoitustieto 17.5.2015 Voittajan kirous
Sijoitustieto 6.6.2016 Voittajan kirous
