Tämän viikon maanantaina vihasin itseäni jopa enemmän kuin Ruotsin vihreät ruotsidemokraatteja. Tajusin nimittäin jättäneeni vastaamatta Avidlyn ostotarjoukseen.
Lisäksi samana iltana Casino Helsingin pokeripöydässä unohdin omat korttini. Pelasin olettamillani korteilla varsin hyvin, eli sain kaverin sijoitettua täsmälleen oikeaan käteen ja toimimaan kuten halusin. Tosin sitten showdown-vaiheessa miulla ei ollut kuvittelemaani kättä esittää.
Onneksi kasinolla on alkoholitarjoilua, sillä tarvitsin kovasti pään räjähtämisen estolääkettä. Suhtaudun omiin virheisiini aika paljon ankarammin kuin Veikkauksen toimitusjohtaja. Mikä onkin edellytys hengissä selviämiseen pokeripöytien ja osakepörssien viidakoissa. Pelkkä vakavalla naamalla valehtelemaan pystyminen ja hyvät poliittiset verkostot eivät hyeenoiden maailmassa kovin pitkälle riitä.
Ja on miulla Fortumiakin edelleen iloisesti sylissä. Perehdyin semikunnolla Tytti Tuppuraisen Saksan kanssa tekemään Fortum-soppariin vasta tällä viikolla. Tai luin mie tuoreeltaankin ”Uniper voi lokakuusta lähtien siirtää 90 prosenttia kohonneista kaasunhinnoista asiakkailta perimiinsä hintoihin”. En vain silloin vielä tullut tarpeeksi painokkaasti ajatelleeksi, että lapinpolttajien master plan vaikuttaa olevan kuivata kaikki Uniperin omat pääomat ja vasta sitten ottaa yhtiö haltuunsa.
Tässä kohtaa omistusarvoista ymmärtävä neuvottelija olisi painanut jarrua ja kysynyt ”Miksi vain 90 prosenttia ja miksi vasta lokakuusta lähtien?” Tässä kohtaa en muuten vaadi pääministeri Marinin päätä vadille, kuten monet oikeistopoliitikkomme ovat tehneet. Vaikka hän olisi keskeyttänyt bilettämisensä ja soittanut sisarpuoluetoverilleen Saksan liittokansleri Olof Scholzille, tästä tuskin olisi ollut mitään apua. Kyseessä oli kuitenkin tarkan markan vastaneuvottelijoiden lisäksi leuanvetoa ja lenkkeilyä selkeästi vaikeammin hahmotettava asiakokonaisuus.
Uskon omistusohjausministerin siis tehneen niin hyvän sopimuksen kuin nykydemarivetoisesti oli saatavissa. Kun oletuksena on rajaton määrä rahaa, voi sitä heitellä miljarditolkulla varsin vapautuneesti vaikka Saksaankin asti. Ja lisäksi hyvistä bileistä on omasta mielestänikin nihkeää lähteä kesken pois.
Enkä syytä Fortumin toimitusjohtajaa Markus Rauramoa omista virheellisistä sijoituspäätöksistäni. Vaikka vähän mököttelen Talouselämän kesäkuisesta haastattelusta, jossa CEO väitti, etteivät Fortumin osingot ole vaarassa. En tosin kimlindströminä pohjaa sijoituksiani yritysten osingonjakohistoriaan, vaan lähinnä tulevaisuuden tulosnäkymiin. Mutta kyllä Rauramo antoi joka tapauksessa Fortumin tilanteesta kesäkuussa positiivisemman kuvan, kuin suuremmallekin yleisölle heinäkuussa selvisi.
Itseäni opetustarkoituksessakin ruoskiakseni käyn läpi kuolemansyntejäni Fortum-päätöksissäni.
Himo
Olen tehnyt vuosikymmenten varrella Fortumissa kaksinumeroisen määrän hyvin kannattaneita osto- ja myyntikierroksia. Iskäkin on päässyt pari kertaa etelään äiskän osakesalkussa tekemilläni Fortum-operaatioilla. Toiseksi viimeisen erikoisoperaationi päätteeksi myin maaliskuussa 2021 kaikki Fortumini @22,74.
Miussa asuu merkittävä himo osakkeiden halvemmalla takaisinostamiseen. Kun olin jostain käsittämättömästä syystä päätellyt itänaapurin pienen suuren miehen helmikuussa 2022 kaikkien todennäköisimmin bluffaavan, halusin hyödyntää markkinoiden nähdäkseni ylimitoitettua pelkoa vanjojen hyökkäämisestä veljeskansan kimppuun.
Pörssijumalille kiitos, en sentään ostanut Venäjän pörssistä yhtään mitään, vaikka sitäkin hetken harkitsin. En ole koskaan ostanut osakkeen osaketta Pariisin rauhan rajan itäpuolelta, vaikka monta kertaa olen asiaa harkinnut. Olen kuvitellut itselleni jopa kilpailuetua muihin länkkäreihin nähden, koska pystyn lukemaan vihollisen kieltä. Mutta toisaalta ajatus rahojensa häviämisestä ryssille on itärajalla syntynyttä häirinnyt niin paljon, että olen malttanut olla ottamatta Moskovan pörssissä edes tulikastetta.
Sen sijaan ostin edellisenä vuonna myymäni Fortumit takaisin 21.2.2022 vähän halvemmalla, eli @22,35. Perjantaina Fortumin päätöskurssi oli @9,85.
Tässä operaatiossa ei kokonaishyvinvointini kannalta juuri ollut valoa. En sentään antanut nollaa prosenttia tiikerinkesyttäjän sekoilulle. Mutta tiesin, että jos Vova määrää panssarit rajan yli, miuta ottaa päähän tosi rajusti joka tapauksessa. Enkä kaipaa siihen mitään Fortum-kuria kylkeen.
Uutinen siitä, kuinka Putin pelasti tv-ryhmän tiikerin kynsistä, julkaistiin samana vuonna, kuin Venäjä hyökkäsi Georgiaan eli 2008. Suosittelenkin Natoa 2008-2022 vastustaneille suomalaisille harkitsemaan suorien osakesijoitusten sijasta vähäkuluisia indeksirahastoja. Itänaapurissa hyökkäiltiin naapurimaihin ja rakennettiin täysin epäuskottavilla jutuilla henkilökulttia. Ja enemmistö kansasta ei silti halunnut USA:n lentotukialusten suojaan. On maamme köyhä, siksi jää, voisi joku pahansuopaisesti sanoa ja arvailla vähän syytäkin.
Erilaiset himot ovat ajaneet miuta aiemminkin hankaluuksiin. Luulisi niiden jo 55-vuotiaana vähän helpottaneen. Varsinkin kun tiesin etukäteen osakkeiden himoamisen olevan varhaisen kristillisen teologian lisäksi osakemarkkinoillakin kuolemansynti.
Ylpeys
Fortum myönsi tammikuussa Uniperille kahdeksan miljardin rahoituksen kasvaneitten vakuusvaatimusten vuoksi. Monet dumppasivat tämän vuoksi lappunsa heti alkuvuodesta. Miulla ei silloin ollut mitä dumpata – enkä usko, että olisin myynyt, vaikka olisi ollut.
Harrastin hyvin spekulatiivistä johdannaiskaupankäyntiä vuosina 1992-1995 ja jäin siitä vielä mukavasti voitolle. En ole kuitenkaan Optiomarkkinoiden Nero, vaan lähinnä sunnuntaina syntynyt. Mutta ymmärsin kristallinkirkkaasti, että sähkötuotantoyhtiöllä menee lähtökohtaisesti hyvin, jos sähkön hinta nousee. Ja jos se on suojannut tuotantonsa termiineillä tai muilla vastaavilla härpäkkeillä, sähköpörssi haluaa siltä lisävakuuksia.
Ajattelin, että tätä ei ilmeisesti hölmömmät tajua, kun Fortumin arvo kesällä notkui. Laskin päissäni, että vaikka Fortumin Venäjän 12 voimalaa nollattaisiin, alle 15 miljardia (=alle 17 euroa osakkeesta) jäljellejäävästä Fortumista on nauruhalpaa. Varsinkin kun sähkön hinta vaikutti asettuvan semipysyvästi varsin korkealle tasolle.
Ajattelin siis olevani markkinoita fiksumpi. Tänään peilistä tuijotti melko hönön näköisen kaveri. Joka oli juuri tajunnut, että Fortumin kurssin suurimmalta osin määräävä väki ymmärtänee johdannaismarkkinoiden perusteet sittenkin.
Itse asiassa ostin kesällä luultavasti niiden Fortumeita, jotka tajusivat Fortumin kaasutreidauksen riskit. Eli jos ryssät laittavat kaasuhanat kiinni, Uniperin on kuitenkin toimitettava kaasua, kun on kerran luvannut. Ja mie se luulin olevani Ukko Ylijumala, kun ymmärsin, ettei sähkötermiineissä ole sähköntuottajalla juuri mitään oikeaa riskiä.
En turhamaisuuksissani tajunnut, että aika moni sijoittaja saattaa ajella Fortum-positioitaan muillakin kuin Kauppalehti-tiedoilla. Ja nämä hyvin saattoivat tiedostaa kaasujohdannaisten mörön. Ja nähdä myös sen mahdollisuuden, että aamupalavarkaat mielellään ottavat Uniperin haltuunsa pikkurahalla ja nostavat kaasunhintoja sitten vähän myöhemmin.
Laiskuus
Älkää ottako turhan suurta henkistä taakkaa Fortum-kuristani, sillä entisen Imatran Voiman paino osakesalkussani on alle yksi prosentti. Eikä Avidlyistäkään, sieltä tuli jo ostotarjouksen jatko. Parempi ollakin sunnuntaina syntynyt, kuin hoitaa asioitaan kunnollisesti.
En siis viitsinyt juurikaan kelata Tytti Tuppuraisen Saksan tuliaisia tuoreeltaan. Tästä on syytä ruoskia itseään kuin flagellantit aikoinaan. Muut arvatenkin lukivat laput, ja Fortum lähti syöksyyn ennen kuin demarivaikuttajat ehtivät lopettaa spinnaamisensa Tuppuraisen suorittamasta taidonnäytteestä.
Vähän yritin armahtaa itseäni sillä perusteella, että Fortumin paino salkussani oli pienehkö. Tämä armahdus ei mennyt hovissa läpi, sillä:
Ellet pysty huolehtimaan pienistä positioista, älä ota niitä.
Housut mielessä ja jalat ilmassa
Tulin sunnuntaiaamun analyysissani tulokseen, että olen pörssimarkkinoilla loppukesän ja alkusyksyn ajan leijunut jalat tukevasti ilmassa alkuvuoden hyväonnisuuteni (pääsalkun kehitys vuoden alusta +8,99%, OMXHGI -13,88%) seurauksena.
Kuten punakaartissa taistellut äidinäidinisäni tapasi sanoa, eivät ne pulut meillekään taivaasta rahaa paskanna. Ryhtiliikkeen aloittamiseksi tämä päivä olisi aina parempi kuin huominen.
Mutta huomenna lähden Kings Of Tallinn-pokeriturnaukseen Etelä-Helsinkiin, joten skarppaamiseni sijoitusmaailmassa vaikuttaa siirtyvän vähintään viikolla eteenpäin.
Mutta älkää tehkö niin kuin mie teen, vaan niin kuin mie sanon.
Ja muistakaa ottaa vastuu omista teoistanne, vaikka hallituksemme ei otakaan mitään vastuuta mistään. Pokerissa ja spekulatiivisessa osakekaupankäynnissä ei pysy nimittäin neljääkään vuotta hengissä, jos kaikki ongelmat yrittää velanotolla hoitaa.
P.S. Menettääkseni lisää kavereita, huomautan sähköveron talvialennuksen olevan tämän hallituksen yksi kiistattomimpia typeryyksiä, joita se on äänestäjiä vietelläkseen tehnyt. Jonkun keskiasteen maksuttomuuden puolesta nyt voi löytää validejakin argumentteja, mutta tätä ei voi puolustella oikein mitenkään. Kun jostain hyödykkeestä on pulaa, hinnanlaskullahan ne ongelmat hoituvat.
Jos väität, että sähkön hinta ei vaikuta sen kulutukseen, en suosittele pokeria edes harrastukseksi. Loogisessa päättelykyvyssäsi tai rehellisyydessäsi on niin pahaa vuotoa, että peli tulisi kovin kalliiksi.
P.P.S. Jos haluatte ”tietää”, mihin Fortumin pörssikurssi menossa, kysykää joltain sellaiselta, jonka viime ajan ennustukset ovat osuneet edes vähän paremmin. Sen voin todeta, että yhtiön markkina-arvo on 8,75 miljardia hinnalla @9,85. Tämän voi joku perustella kalliiksi ja joku toinen halvaksi.
10.7.2022: Tarkkana rajalla
