Kuva on nyt sekavampi kuin kahden viikon takaisessa kolumnissani ”Pitkä kuva synkkä, mutta lyhyt hyvä”. Pitemmän aikavälin näkymät ovat edelleen heikot. Valitettavasti lyhyen aikavälin hyvät näkymät toteutuivat, ja nyt kurssinousun jälkeen herää kysymys, vieläkö on suunta ylös. Sanoisin, että on. Vinkkasin nettiosakkeista kevätswinginä – kivastihan se meni, mutta nyt vaihtaisin eurooppalaisiin osakkeisiin.
Viimeksi vinkkaamani talousyllätysindeksi näyttää toimineen oikein mukavasti. Ensimmäinen twiittaukseni osui hassusti pohjapäivään, ja vielä kolumnin aikaankin nousuvaraa oli hyvin jäljellä. Se, että talousyllätysindeksin laatija itse eli Citigroup ryntäsi vihdoin kertomaan, että hei, meidän indeksi kertoo eurooppalaisten osakkeiden olevan halpoja, pikemminkin pelottaa minua. Tunnelma on vähän sama kuin Wall Street-elokuvassa – ”Analyysiosasto suosittelee pankkiosakkeita...joo totta helvetissä myy ne heti!”.
Kalenterista löytyvät tapahtumat keskuspankeista talousdataan tai kauppasota eivät oikein avaa mitään merkittävää tarinaa, jota voisi ratsastaa tai vetää vastapalloon. Talousdata on heikentynyt kehittyneissä maissa, eikä näytä vähään aikaan paranevan mihinkään. Se on muokannut markkinoiden odotuksia rahapolitiikan kiristämisen hidastamisesta. Alkuvuonna finanssimarkkinat indikoivat n. 80 prosentin todennäköisyydellä Euroopan Keskuspankin nostavan korkoja vuoden 2018 loppupuolella. Nyt ensimmäistä koronnostoa odotellaan tapahtuvaksi aikaisintaan kesällä 2019. Tämän takia heikentyvä data ei ole kursseja painanut, vaan pikemminkin piristänyt.
Konsensuskäsitys tuntuu nyt olevan, että kauppasota ei lähde lapasesta ja saattaa matalalla intensiteetillä jatkuessaan olla hyväkin juttu, jos USA, Kiina ja myös Euroopan Unioni päätyvät yhdessä ja erikseen tekemään hyvät lehmänkaupat. Pikkuisia alueellisia konflikteja kukaan ei taas markkinoilla ota vakavasti, ja ainahan Lähi-Idässä ovat pommit lentäneet.
Sodat ja öljypiikit ovat sijoittajalle mannaa
Konfliktit ovat ehkä se markkinoiden alimitoittama uhkakuva. USA:n kiristynyt politiikka Irania ja Syyriaa kohtaan, Pakistanin liittolaisuuden huojuminen ja perinteisten ongelmamaiden kuten Irakin ja Afganistanin turvallisuusongelmat voivat leimahtaa ennalta-arvaamattomilla tavoilla. Saudi-Arabiastakaan ei oikein tiedä. Asiaa ei helpota, että Venäjän ja USA:n ohella myös Kiina on keksinyt, että se on kokonsa ja mahtinsa puolesta riittävän iso poika samaan pelipöytään. Markkinakonsensus tuntuu olevan, että alueella huseeraavat toimittajat osaisivat olla eskaloimatta tilannetta sopimattoman vaikeaksi, ja tyytyisivät sotimaan maltillisesti. Liikaa pelaajia, vahinkojen riski kasvaa.
Öljyn hinta onkin rällännyt hyvin, ja nyt ollaan jo vuoden 2014 loppuvuoden tasoilla. Vaikka öljyn hinta helpottaa inflaatiota kaipaavia keskuspankkeja, se on suurimmalle osalle länsimaita niinsanottua huonoa inflaatiota. Korkeampi öljyn hinta on tuotantoa ja kuljetuksia kallistava tekijä, mikä hidastaa taloudellista aktiviteettia. Sijoittajan näkökulmasta hitusen heikompi reaalitalous on kuitenkin lievä paha verrattuna siihen suureen hyvään, mitä kallimpi öljy mahdollistaa valtiollisille öljyrahastoille velkakirja- ja osakeostoina – tästä kirjoitin pitemmin syyskuussa 2017.
Mikäli öljyn hinta kallistuisi merkittävästi ja siinä määrin, että talous hidastuisi rajummin kehittyneissä maissa, se olisi tietenkin ongelma, erityisesti, jos se osuisi muutenkin heikentyvän suhdanteen yhteyteen.
Ennen finanssikriisin alkamista öljyn hinta oli kallistunut selvästi, ja kriisin ollessa jo käynnissä öljyn hinta jatkoi nousuaan. Tämä hintanousu sai keskuspankit huolestumaan inflaatiosta ja kiristämään rahapolitiikkaa ennenaikaisesti. Vasta talouden selkeämpi syöksykierre ja liuskeöljytuotanto saivat öljyn hinnan kääntymään laskuun.
Pelikartta voisi olla suunnilleen seuraava: osakkeet korreloivat positiivisesti öljyn hintakehityksen kanssa tiettyyn rajaan asti, ehkä sataan dollariin tynnyriltä asti. Sen jälkeen korrelaatio voi kääntyä negatiiviseksi. Keskuspankit ovat taatusti fiksumpia kuin edellisellä kerralla, eivätkä lähde tiukentamaan rahapolitiikkaa vain sen takia, että Lähi-Idässä on levotonta. Taktiikkana olisi siis ostella pommitusuutisten ja Trump-twiittien aiheuttamia notkahduksia.
Dollarin heikkous ja euron vahvuus kääntymässä?
Valuuttakurssit ovat viimeiset pari kuukautta tyytyneet sahaamaan päämäärättömästi. Siksi niihin ei ole isommin kiinnitetty huomiota talousmediassa. Syytä olisi. Etenkin Japanin jeni tunnetaan ”riskinotto päällä, pois päältä”-valuuttana. Kun jeni heikkenee, kaikki on hyvin ja menee kuten kansainvälisen taloussuunnitelutoimiston pojat haluavatkin tapahtuvan. Kun jeni vahvistuu, eletään häiriössä ja kaikki välttelevät riskisijoituksia.
Jenin ohella toinen merkittävä tekijä on euron vahvuus ja dollarin heikkous. Euro on vahvistunut yhtäjaksoisesti vuoden 2017 alusta, kun taas dollari on heikentynyt samana aikana.
Ylemmässä ikkunassa on sinisellä viivalla US S&P500-indeksi ja kynttilägraafina Saksan DAX30-indeksi. Alemmassa ikkunassa on EURUSD-valuuttakurssi. Valitettavasti en saanut graafien aika-akseleita ihan yhteneväisiksi. Heinä-elokuussa 2017 (punaiset laatikot) euro vahvistui merkittävästi dollariin nähtynä, ja tuona aikana DAX laski ja S&P500 nousi hieman. Sinisen laatikon kohdalla syys-lokakuussa euro heikkeni hieman, ja heti Euroopassa kurssit innostuivat reippaaseen nousuun suhteessa jenkkeihin. Euron kääntyessä taas vahvistuvaksi marraskuussa DAX alkoi taas alisuorittaa.
Nyt EURUSD on sahannut helmikuun alusta lähtien lähes paikallaan, mutta korkealla pysyen. Spekulatiiviset sijoittajat ovat oppineet rakastamaan eurolongeja. Siinä määrin, että vain kaksi kertaa finanssikriisin käynnistymisen jälkeen spekkaajat ovat olleet yhtä ostettuina euroissa. Yleensä tämänkaltaisia sentimenttitasoja seuraa liike toiseen suuntaan.
Mikäli kävisi niin yllättäen, että euro heikkenisi, tai dollari vahvistuisi, tai sekä että, EURUSD-vaihtokurssi laskisi reilusti. Se olisi järjettömän hyvä juttu eurooppalaisille osakkeille, ainakin euroissa mitattuna.
Euron heikentymiseen tarvittaisiin talousnäkymien heikentyminen ja sitä myöten rahapolitiikan löysyyden odotettua pitempi jatkuminen. Myös jokin euroalueen eksistentiaalisen kriisin sammuttaminen sopisi sytykkeeksi kehitykselle. Italia ja Kreikka tulevat päälimmäisinä mieleen. Dollarin vahvistumiseen puolestaan riittäisi keskuspankin haluttomuus jarrutella koronnostoja tai yllättävän kovat inflaatioluvut.
Tykkään tilanteesta, missä talouden politiikkavirheet ja negatiiviset yllätykset geopoliittisella areenalla tukisivat osakekurssien nousua. Huonot uutiset ovat pitkästä aikaa hyviä uutisia.
