Opin termin FOMO (= fear of missing out) samassa paikassa, jossa sekä Ida Aalbergin 40-vuotistaiteilijajuhlat että omat viisikymppiseni pidettiin, eli Casino Helsingin Fennia Salongissa. FOMO tuli vastaan Rahapeliareenassa, jossa mm. päädyin puolustamaan paneelikeskustelussa Casino Helsingin ”Tule sellaisena kuin olet” -mainosta sisäministeriön pitkäaikaisen arpajaisylipäällikön Jouni Laihon suuntaan. Imperatiivia kun ei kuulemma saanut käyttää, mitä pidin lähinnä kiusantekona. Kuten vuonna 2005 myös sitä, että Pokeriyhdistyksen perustamiskokoukseen lähetettiin Jounin kehotuksesta kahdeksan rikospoliisia tutkimaan 50 euron reikittömän pokeriturnauksen lainmukaisuutta.
Opin rahapeliriippuvaisten tilaisuudessa, että en ole FOMO, vaan lähinnä JOMO (= joy of missing out), joka ei uusimpien villitysten perässä ainakaan suostu jonottamaan. Perjantaina tajusin tämän pätevän myös osakesijoittamiseeni. Ohjeistin nimittäin kaveriani puolikostealla (=kaveri oli autolla) dinnerillä pysyttelemään siinä bisneksessä, minkä osaa ja jättämään kryptovaluutat ja suorat osakesijoituksetkin nuoremmille ja köyhemmille.
Spekulatiivinen sijoittaminen menestyksekkäästi vaatii nimittäin paljon perehtymistä ja seuraamista. Aikaahan siihen voi päätyä käyttää käyttämään esimerkiksi vähän yli valveillaoloaikansa. Mummorullien ja nettislottien lisäksi osaketreidaamiseenkin voi koukuttua hyvin helposti, koska aina löytyy markkinoita seurattavaksi ja vaihtelevanlaatuista informaatiota omaksuttavaksi. Varianssia riittää hyvin ja isotkin betsit saa helposti sisään. Osaketreidaaminen pitäisikin luokitella merkittävän haittapotentiaalin punaiseksi rahapeliksi.
Osakemarkkinat romahtivat?
Tällä viikolla luin joidenkin ottaneen osakemarkkinoilla pataan kerralla enemmän kuin koskaan aiemmin. Vähän ihmettelin, mistä oli kysymys, kun itse en ollut varma, mahtuisiko viime viikko edes TOP50-pörssikuoppieni listalle.
Tosin viimeaikainen askarteluni tunarointieni TOP50:een mahtuu kyllä, sillä olen vaihtanut Nordeoitani Cityconiin. Aloitin 70 senttiä kalliimmalla Citykanilla ja perjantaina Norpasta sai jo enemmän kuin kauppakeskuksiin keskittyneestä kiinteistösijoitusyhtiöstä. Toisaalta vaikka useita kertoja vuodessa ajoitan operaationi karkeasti väärin, en silti harkitse itseni erottamista salkunhoitajani paikalta. Nykyisin sentään itsesuojeluvaistoni toimii ainakin siltä osalta, että toteutan vähänkään isommat operaatiot useammassa erässä.
Helsingin pörssikurssit ovat oikeasti nousseet neljä kalenterikuukautta peräkkäin. Tältä vuodelta plussaa on jäljellä nelisen prosenttia. Joten viime viikon julistaminen kaikkien aikojen karhumarkkinaksi olisi aavistuksen liioiteltua. Tai vaatii hyvin lyhyttä sijoituskokemusta. Kun on vuoden 1987 Black Mondayn veteraaneja, ei pidä kurssien pientä tasaantumista vielä romahduksena. Pääsalkkuni otti tällä viikolla osumaa noin 3,5 prosenttia, josta hermostuinkin niin pahasti, että salkkuallokaatioiden lisäksi vähän nostin osakepainoakin.
Monet raportoivat paljon isommista osumista ja huomasin ATK-yhtiöiden puolella notkahtelun olleen paljon reippaampaa kuin omassa pappasalkussani. Ymmärsin kysymättäkin, että monet ovat ajaneet pieneen kuoppaan pelkillä haastavasti arvostetuilla teknoilla, ehkä seassa ripaus kannabista ja vähän vetyäkin.
Tästä tulemmekin päivän epistolan ensimmäiseen opetukseen:
Kun markkina tulee alas, hypeosakkeiden puoliintumisaika on hyvin lyhyt.
Emme ole tänä vuonna päässeet vielä osakemarkkinoilla nauttimaan mistään kunnon syöksylaskusta. Viime vuonna kyllä ja onhan tässä toki vielä vuotta jäljellä.
Yritän sukkuloida sellaisilla osakkeilla, että ne eivät missään olosuhteissa enempää kuin puoliintuisi. Vain pienehköillä panoksilla voin ottaa vähän riskaabelimpaakin kamaa, koska ymmärrän, että
Hypeosakkeille puoliintuminen ei ole mikään pohja
On melko sama, arvostetaanko yhtiö 40 vai 20 kertaa liikevaihto. Ja jos arvostus menee 40x -> 20x, ei tämä tosiaankaan ole mikään pohja.
Itse koen liian haastavaksi arvailla, minkä yhtiön teknologia nousee globaaliksi voittajaksi. Jos miulla tällaista kykyä olisi, tällä hetkellä päätyökseni shorttailisin sen voittajan kilpailijoita. Monen kuuman toimialan kaikki touhuajat arvostetaan nimittäin kuin Paavo Väyrynen omat kykynsä.
Jos viime viikko oli urasi huonoin pörssiviikko, ajat pörssisalkkusi kanssa isolla riskillä – etkä ole nähnyt vielä mitään.
FOMO on sairastuttanut monet sijoittajat
Tämänhetkinen sijoittajatunnelma muistuttaa hyvin paljon tilannetta viime vuosituhannen lopulla. Harjaannuin jo silloin kuuntelemaan teknosijoittajien kuittailua. Sekä ”Lukeeko joku muka listautumisesitteitä?” että ”Olet tunnuslukuinesi ajasta jäljessä” olen siis kuullut ensimmäisen kerran jo vuosikymmeniä sitten.
Kryptovaluuttojen raju nousu on vietellyt jo monet perinteiset arvosijoittajatkin. Mie olen jomoillut, ja luultavasti tulen toimeen ilman kryptoja loppuelämäni. En nimittäin erityisesti kaipaa murheita kadotetuista muistitikuista. Nuoriso saa yrittää keskenään kahdeksan pinnan päivätuottojaan. Mie tähtäilen lähinnä saman suuruusluokan vuosituottoihin. Kun kryptosijoittamisen parissa on jo maallikkosaarnaajia selittämässä niiden maailmanvalloitusta, ja näillä kuuntelijoita (!), on ilmassa tuomiopäivän tuntua. Milloin se tulee, ei mitään käsitystä. Voin kuitenkin vahvistaa profetioinnit tuomiopäivän peruuntumisesta ennenaikaisiksi.
Kryptosijoittajatkaan eivät ole kunnon paniikkimyyntiä vielä nähneetkään. Kun pelko pääsee ahneuden niskan päälle, niin siinä mellakassa murtuu reisiluita ja tallautuu pikkulapsien lisäksi aikuisiakin kuoliaaksi. Eiköhän kryptot vielä tässä jonkun 70-80 prosentin syväkyykyn jossain vaiheessa löydä. Tämä nyt ei ole mikään vahva näkemys, jota tukisin esimerkiksi Bitcoinia shorttaamalla. Leikkiköön lapset keskenään, mie en sekaannu.
Useiden FOMOjen kanssa käymieni keskusteluiden jälkeen tunnen itseni valitettavasti pakotetuksi boldaamaan yhden perusasian:
Noussut hinta on myyntiperuste. Laskenut hinta on ostoperuste.
En nyt puhu mistään treidausohjeista. Mutta tätä ei kai tarvitse perustella sen enempää. Mutta lienee tarpeen vielä huomauttaa, että kurssikäyrien ekstrapoloimiseen koilliseen on moni sijoittajakollegani katkennut.
Tähänastisen voi ihan hyvin kuitata ”Ok, boomer” ja jatkaa lähtökohtaisesti tuottamattomilla instrumenteilla (=esim. kulta ja muut metallit, krypto- ja muut valuutat, johdannaiset yms.) aggressiivista treidaamista. Kunhan muistaa pitää mielessä myös suunnitelman B, joka ei ole position kurahtaessa itsemurhan tekeminen.
Etten kuitenkaan vaikuttaisi viisinkertaiselta setämieheltä (olen vain nelinkertainen), laitan vielä vastineen Jarkko Ahon ”Mikä on sijoitussalkun sopiva osakepaino?” -artikkelille.
”Sadan prosentin osakepaino on harvoin hyvä tavoite”
Tästä olen samaa mieltä. Olen ikääntynyt ja tavoittelen syklin yli nykyisin vain 120 prosenttia.
Silti salkkuni on pappasalkku, vaikka joidenkin mielestä velkarahan käyttö sijoittamisessa on saatanasta. Oman puolueeni henkilöt taas näkevät vieraan pääoman käyttämättömyyden nykyisessä markkinatilanteessa lähinnä paniikkihäiriönä.
Pankkini, vakuutusyhtiöni ja kiinteistösijoitusyhtiöni pienellä velkavivulla maustettuina ovat selkeästi pienemmän riskin positioita kuin vaikkapa joku 50% Teslaa, 50% käteistä positio. Jos sijoittelet voitollisiin ja vallihaudallisiin P/E 8-15 yhtiöihin, ovat riskisi täysin mitättömiä verrattuna sellaisiin yhtiöihin sijoittamiseen, joilla on esitellä omistajilleen lähinnä tarina.
Mutta ilahduttavaa on, etten ole kokenut mitään oireita esimerkiksi kryptokuumeen tai Tesla-FOMOn tarttumisesta. Vuonna 1999 miuta vilutti liki joka pörssipäivä ja välillä viikonloppuisinkin, kun äijät leveilivät päivittäisillä teknotileillään ja miulla oli jotain Interavantia ja Fortumia. Nyt olen lähinnä toivonut, että loppuisi tämä korona ja pääsisi pokeripöytään nostelemaan krypto-osinkoja.
Varokaa FOMO-tartuntaa. Ja muistakaa pestä käsiä.
Sielun Veljien Tiskirättiä mukaellen:
Olen fundajätkä, tiedän sen, mutta ylpeä sellainen
Olen nähnyt monta parempaa betsaajaa, maailma tuottoa janoaa
Kaikki zoomerit vihaa mua, mä en vihaa, mä haluun kiikkustuolistua
