Vaikka Uberin pörssitaipaleen alku oli kivinen, startup-markkinat käyvät kuumana.
Olen kuunnellut todella monta ”pitchiä” viimeisten kuukausien aikana. Kollektiivisesti yhtiöiden valuaatio lienee ollut 30 miljoonaa euroa, liikevaihto ehkä 200 000 tuhatta euroa. Paljon unelmia siis murskattavaksi.
Älkää nyt ymmärtäkö väärin — Siellä on kyllä hyviäkin ideoita mukana. Kaikkein osaavimmat sijoittajat tekevät jatkossakin tuottoa, mutta uskon monen viime vuosina peliin lähteneen keltanokan polttavan näppinsä. Mistäs sitä tietää, vaikka itsekin kuuluisin jälkimmäiseen luokkaan.
Olen aiemmin kirjoitellut, että pääomasijoittajilla kaksinumeroisia tuottolukuja tullaan näkemään vain peräpeileistä. Kun valuaatiot karkaavat ja sitä paikataan suuremmalla vivulla, ruumiitakin tullaan näkemään.
Sama halvan rahan kirous näyttäisi iskeneen myös nuorten kasvuyritysten arvostuksiin. Kun yhtiöistä on kilpailemassa moninkertainen määrä enkelisijoittajia, nousevat hinnat. Ja tarina käy vielä synkemmäksi.
Nimittäin, jos itse olisin keksinyt maailmaa mullistavan liiketoiminnan, kenelle ideaa myisin rahoituksen toivossa?
1. Ensiksi yritän päästä hyvämaineisten, mahdollisesti jopa kansainvälisten VC-rahastojen puheille.
2. Seuraavaksi ottaisin yhteyttä suurin kotimaisiin sijoittajiin.
3. Tappioista lannistumatta menisin kertomaan yrityksestäni Fibanin tai muun järjestäjän pitchaus-tilaisuuteen.
4. Hieman jo epätoivoisena hakisin joukkorahoitusta hankkeelleni.
Sukusi ja tuttavapiirisi kultalusikoiden määrästä riippuu, mihin kohtaan tutuilta rahan hakeminen sijoittuu. Se lienee kaikista riskisin rahoitusmuoto, koska rahan lisäksi voi menettää myös ihmissuhteet.
Ei ole vaikea päätellä, missä portailla kuoritaan kermat päältä. Parhaat startupit ja kasvuyhtiöt päätyvät niille, joilla niitä on ollut aiemminkin. Poikkeuksiakin toki löytyy, mutta se on hyvä lähtöolettama.
Business Finlandilta (Tekes) tuntuvat melkein kaikki saavan sentään rahaa, jos tietyt ehdot täyttyvät. Voin vain kuvitella, kuinka paljon sieltäkin on löydetty porsaanreikiä.
Niin mutta kaikkein parhaat venture capital sijoittajathan ovat sanoneet, ettei sijoituksen valuaatio ole kovin oleellinen, jos yhtiön kasvu on riittävän räjähtävää? Tämä voi pitää paikkaansa, jos onnistuu löytämään seuraavan Facebookin. On kuitenkin pomminvarmaa, että kokonaisuuden tasolla korkeammat arvostustasot laskevat odotettuja tuottoja.
Kaikilla startupeilla on huikeat kasvusuunnitelmat. Ne toimivat jumalattoman hyvin excelissä ja powerpointeilla. Siitä seuraa se, että valuaatiot tuntuvat lähtevän yhdestä miljoonasta eurosta — tyypillisesti kahden hengen kaksi vuotta vanhalle idealle.
Pörssilehdistäkin tuttua Eljas Repoa lainaten ”Alan sijoittaja-aineistoja leimaa yltiöpäinen optimismi, koska velvoitteita varovaisuuteen ei ole. On vakiintunut käytäntö, että esitetään epärealistisia arvioita tulevasta”. Kauppalehden tutkimuksen mukaan 97% Invesdorin joukkorahoitusyhtiöistä ei päässyt edes lähivuosien käyttökate-ennusteisiinsa. Itse ihmettelin, että kolme prosenttia pääsi.
Toinen häiritsevä tekijä on trendikkään jargonin ylikäyttö. Pelkkä regressioanalyysi ja excel-taiturointi eivät ole koneoppimista, vaikka sen voissa paistaisi. Kaikilta löytyy aaiitä, veeärrää ja cliintekkii. Paitsi, että juuri kukaan ei oikeasti käytä sitä muuhun kuin rahan keräämiseen.
Jos kuitenkin aiot löytää rajallisen pääoman ja maineen kanssa laadukkaan startupin, se vaatii paljon työtä. Seuraavassa kirjoitan, miten itse lähestyin ongelmaa.
Oma startup-sijoittamisen alkutaival
Olen sijoittanut moneen listautumattomaan yritykseen aiemminkin. Niistä vain muutama on ollut pieniä yrityksiä. Kaverini kanssa perustamassa yrityksessämme yksi lähtöajatuksia on ollut, että startup- ja kasvuyrityksiin sijoittaminen olisi todella kiehtovaa ja mahdollisesti tuottoisaa.
Mitä sitten etsimme?
Suurin osa suomalaisista startupeista tuntuu olevan digitaalisia palveluita kuluttajille. Jokaiselle tulee mieleen monta tuhkimotarinaa kuluttajayhtiöistä, jotka ovat nousseet tyhjästä nopeasti maailman huipulle. Facebookit, Googlet ja Ebayt. Tällaisista startupeista vain murto-osa jää eloon. Yrittäjiä riittää ja tuntuu lähes mahdottomalta erottaa jyvät akanoista.
Yritykseltä toiselle(B2B) myyvät firmat jäävät usein etäisemmäksi. On hieman hankalaa perustaa B2B-yritystä, ellet tunne jotain alaa kuin taskujasi. Riski on kuitenkin hallitumpi. Jos tuote on kohdillaan, saa ainakin mahdollisuuden menestyä. Huono puoli on, että täällä tarvitaan usein sitä suomalaisten kirosanaa eli myyntiä. On tuntunut, että B2B-firmoille voimme olla paremmin avuksi.
Meidän ensimmäinen kasvusijoitus on pilvipalveluyhtiö Gurufield. Se tuottaa suurille yrityksille palvelua vastuullisuuteen, työturvallisuuteen ja kestävään kehitykseen. Jos sitä miettii sijoituksena, ainakin lähtökohdat ovat hyvät: Hyvä tuote, vastuullisuuden megatrendissä mukana olo, hyvät referenssit, SaaS ja paljon mahdollisuuksia datan hyödyntämineen. Tuotteistaminen ja kaupallistaminen tarvitsivat lisäpotkua, joten tuntui, että tässä voisi olla aidosti hyödyksi. ESG-sijoittaminenkin on enemmäin kuin tuttu konsepti, joten sieltäkin voi mahdollisuuksia löytyä.
Se ongelma firmassa oli, että tulos oli voitollinen ja pankkitilillä makaa rahaa. Yritys oli pikkuhiljaa muuttunut tuntilaskuttajasta tuotefirmaksi. Joten osuuden saamiseksi, minun piti laittaa haalarit niskaan ja alkaa hommiin. Ei siis vain kampaviineri kädessä neukkarista neuvomista, vaan pitkiä päiviä tuotteen ja tiimin kanssa.
Tuotteistus, myynti ja organisaatio pitää saada kasvumoodiin. Minun tarvitsee vain näyttää, että tämä lähtee lentoon niin hyvin, ettei pieni pääoman keräyskään olisi pahitteeksi. Pilvipalveluissahan kasvun kulut tuppaavat olemaan etupainotteisia, kun taas tulot tekevät työnsä pitkän ajan kuluessa.
Muutos on ottanut myös itsetunnon päälle. Kalliiden sijoituspalveluiden käyttäjänä olen tottunut, että Bloomberg vastaa viestiini muutamassa minuutissa ja osakevälittäjältä saa ihmisen luurin päähän saman tien. Mites sitten, kun yrität myydä jotain?
Nykyään myyntihenkiset sähköpostit viskataan roskakoriin nanosekunneissa ja kiireen keskellä tuntemattomia numeroita puhelimessa karsastetaan. Joka kerta puhelinta nostaessa hiipii mieleen torjutuksi tulemisen pelko. Ymmärrän taas vähän paremmin, miksi suomalaisella luonteella myynti on vaikeaa.
Mutta palaute tuotteen esittelystä on minulle keltanokallekin ollut hyvin rohkaisevaa. Kesti jonkin aikaa ymmärtää, kenen asiakkaiden ongelman pystymme ylivertaisesti ratkaisemaan. Tuntuu, että käsissä on jotain erityistä. Pörssiosakkeissakin joskus tulee samanlainen tunne, kun tuntuu löytävän unohdetun helmen. Joskus ne osoittautuvat lasihelmiksi, mutta silti se innostus on yksi sijoittamisen parhaista puolista.
Jotain vinkkejä, mitä olen oppinut ensimmäisen vuoteni aikana, kun olen tosissani pyrkinyt enkelisijoittajaksi:
Näy ja kuulu. Tärkein syy, miksi aloin luonteeni vastaisesti julkisesti kirjoitella sijoitusajatuksiani oli, että tapaisin ihmisiä, joiden kanssa voisi luoda jotain uutta. Se toimii!
Ole hyödyllinen heti alusta asti. Anna valistuneita arvauksia, miten yritys voisi parantaa pitchiään tai kehittää liiketoimintaansa. Näytä arvosi. Mikä on yrityksen tai omistajan suurin kipupiste tai ongelma? Pystytkö tekemään sille jotain?
Mikä on erikoisosaamisesi? Tyhjäntoimittajana ainoa arvosi on pääoma. Sitä on nykyään paljon. Vähänkään nuorempiin yrityksiin sijoittaessa on paljon etua, jos pystyt tarjoamaan rahan lisäksi muutakin vastinetta.
Tapaa ihmisiä ilman välitöntä hyötyä. Se on hauskaa ja saatat oppia jotain mielenkiintoista. Sitten kun olet tunnettu VC-sijoittaja, voit olla ronkelimpi.
Käytä kymmeniä tunteja yritysten ja alan tutkimiseen. Ensivaikutelma usein pettää. Vaikka luottaisit ihmisten sanoihin, varmista faktat. Lukemattomia kertoja olen huomannut vasta reilun opiskelun jälkeen ymmärtäneeni tilanteen väärin.
Etsimme muuten Gurufieldiin koodaria/kehittäjää sekä account manageria/myyjää. Eli jos olet yrittäjähenkinen ja haluat lähteä kasvuun mukaan, laita meiliä mikko [at] nomadinvest.fi (mikko[at]nomadinvest[dot]fi)
