Jos kirjoittaa 680 pokeri- ja 380 sijoituskolumnia ja tykkää ennustella asioita, lipsahtaa sinne väkisinkin joitakin virhearvioita. Pahimmassa tapauksessa jopa asiavirheitä. Välitän legacystäni vähemmän kuin Tywin Lannister, mutta enemmän kuin Uroksen Jyrki Hallikainen. Joten vihaan asiavirheitäni enemmän kuin vihervasemmisto Björn Wahlroosia.
Joka tapauksessa korjautan asiavirheet, jos niitä ilmenee. Esimerkiksi kirjoitin Veikkauksen varatoimitusjohtaja Velipekka Nummikosken palkan liian suureksi pari vuotta sitten. Käytinkin epäluotettavaa lähdettä, eli toista Ilta-Puluista. Numppi laittoi viestiä, pahoittelin virhettäni ja laitoin korjauspyynnön. Iltalehdestä poimimani kuukausipalkka 24K vaihdettiin 19K:ksi.
Joten otsasuoneni pullistui pahasti, kun luin twitteristä lauantaiyönä Veikkauksen työntekijän kommentin vedonlyöjien keskustelussa jaettuun kolumniini:
”En Akin kirjoituksia totuuksiksi väittäisi”.
Tämä on täsmälleen sama asia, kuin väitettäisiin miun valehtelevan. Tosin tuli ilmi, että ko. kolumni oli jäänyt lukematta. Joten kirjoittaja täsmensi myöhemmin ketjussa:
”Yleisesti kaikkia Akin kirjoituksia en totuuksiksi väittäisi”.
Vittu joo, enkä pyytele anteeksi venäjääni. Olin iloisessa pienessä sievässä, mutta jouduin ottamaan useammankin rauhoittavan jallun, jotta jaksaisin istua käsien päällä yli yön. Raivoa täynnä ja vaikutuksen alaisena ei ole nimittäin erityisen nerokasta ruveta somettelemaan.
Olen hyvin tietoinen, että selkäni takana Veikkausperheen väki on kyseenalaistanut luotettavuuteni ihan huolella. Jos muuten aikoo parjata jotain toista kolmannelle, kannattaa varmistaa, ettei kolmas kerro tästä toiselle. Fiksusti tätä ei ole yleensä tehty omalla nimellä ja somessa. Koska silloin joutuisi väkisinkin keskustelemaan asiasta, eikä henkilöstä.
Tämä on ollut sikäli menestyksekästä, että valtamedia ei ole yleensä tarttunut virallisen veikkaustotuuden haastaneisiin kolumneihini:
Kolumni 1: Kansallinen nettipokeri oli oikeasti Kansallinen nettirulla
Kirjoitin ”Kansallinen nettirulla tulee – oletko valmis?” kolumnissa vuonna 2010:
”Rayn lehdistöpäällikkö Tuula Lehto myönsi ”Nettirahapelien tulevaisuus Suomessa”– tilaisuudessa, että pokeri tulee nettipeleissäkin olemaan marginaalinen peli.”
”Minun arvaukseni on, että Ray:n nettikasinopelit tulevat tuottamaan moninkertaisen määrän verrattuna nettipokeriin. Ja, että tietoisesti on valittu tiedotuslinjaksi nettipokeri edellä ajaminen. Eduskunnan kukkahattutätiosastolle on joltisenkin paljon helpompi selittää kansallisen nettipokerin aiheuttamia vähäisiä haittoja, kuin kansallisen nettirullan vaikutuksia.”
”Kukkahattutädit pissisivät pitsipöksyihinsä, jos ymmärtäisivät, minkälaista jälkeä nettirulla tulee tekemään peliongelmaisten keskuudessa. Tai ehkä hekin ymmärtävät mitä tekevät, avustusrahat kaiketi kelpaavat heille siinä missä muillekin poliitikoille. En nyt enempää spekuloi siitä, mistä heillä housut mahdollisesti kastuisivat nettirullan ansiosta.”
Kolumnilla oli kymmeniätuhansia lukijoita, mutta tästä kulmasta Kansallista nettipokeria ei käsittääkseni käsitellyt yksikään muu media. Toki en sitä odottanutkaan, rahapelimonopoli oli yksitoista vuotta sitten median ja poliitikkojen lähes yksimielisessä suojeluksessa. Itse asiassa, jos olisi ollut edes pientä toivoa uutisvoitosta, olisin käyttänyt vähemmän värikkäitä kielikuvia.
Nyt tiedämme jo varmasti, että kansallisesta nettipokerista tuli marginaalituote ja kansalliset nettislotit vuolevat kultaa.
Kolumni 2: Mitä Säätytalolla syksyllä 2020 sovittiinkaan?
Sen sijaan Veikkauksen Atlantin valli mediassa oli jo iloisesti murtunut kymmenen vuotta myöhemmin eli syyskuussa 2020. Joten odotin kyllä edes jotain mediamellakoita, kun Marin, Ohisalo, Saarikko ja Andersson ostivat veronmaksajien rahoilla Henrikssonilta maksublokit. 95.000 lukukertaa (=klikkausta) ja pienimuotoinen somemellakka ja siinä kaikki.
Arpajaislain asiantuntijakäsittelyt olivat kesken ja muutkin ”asiantuntijat” kuin mie olivat pölkyllä päähän lyötyjä. Paffiakin oltiin blokkaamassa ja korvaamassa tämä veronmaksajien kymmenillä miljoonilla. Ja valtamedia ei tarttunut! Tosin olihan siellä budjetissa paljon muutakin pähkäiltävää.
Myöhemmin ilmeni, että oikeusministeri Anna-Maja Henriksson ei ollut ihan ymmärtänyt, mitä tuli Säätytalolla sovittua. Paffin Manner-Suomesta tulevista rahoista luopuminen (=maksublokki sille ainoalle toimijalle, johon se tehokkaasti vaikuttaa) olisi tarkoittanut vähänkään pidemmällä aikavälillä vähemmän rahaa Ahvenanmaalle.
Lisäksi sopimukset oli tehty suullisesti. Budjettiesityksessä väitettiin, että Ahvenanmaan kysymys hoidetaan hallitusneuvotteluissa sovitun mukaisesti. Tästä ei löytynyt mitään kirjausta mistään ministeriöstä. Joten päättelin kyseessä olleen hätävalheen, jotta päästäisiin rivakasti Säätytalon portaille hymyilemään. Asian käsittelyä siis oikeasti lykättiin myöhempiin neuvotteluihin.
Lopulta Ahvenanmaalla keksittiin, että jos blokataankin vain ne pelintarjoajat, jotka jatkavat markkinointia Manner-Suomeen, ja Paf voi jatkaa vanhaan malliin. Olisin mielelläni nähnyt jonkun laajan artikkelin muuallakin kuin Pokeri- ja Sijoitustiedossa.
Kolumnit 3-XX Paljonko maksublokit tuottavat?
Olen kolumnista toiseen länkyttänyt, että ei niistä maksublokeista mitään rahaa tule. Tähän on suhtauduttu hyvin skeptisesti. Sitten tuli Veikkauksen oma tuottoarvio (5-15 miljoonaa vuodessa), joka oli vähemmän kuin pankeille maksublokeista tulevat kustannukset.
Tämä on nyt sentään jo ymmärretty ainakin kokoomuksen eduskuntaryhmässä, jonka edustajat talousvaliokunnassa jättivät arpajaislain maksublokeista(kin) eriävän mielipiteen.
Jossain määrin myös valtamedia on tähän tarttunut. Perussopulikin ymmärtää, että kun maksublokit eivät ehkäise peliongelmaa eivätkä tuota mitään, niissä ei ole mitään järkeä.
”Sinne on mahtunut useita asiavirheitä”
Näidenkin kolumnien puristaminen on vaatinut aika paljon verta, hikeä ja kyyneleitä. Olen ollut erinomaisen tietoinen, että niitä luetaan Pohjois-Haagassa (Veikkauksen pääkonttori) kuin mie Raamattua, joten olen ollut hyvin tarkkana kaikkien tietojeni oikeellisuudesta.
Seuraavana päivänä selvittyäni otin twitterissä naamaan heitetyn valkoisen hanskan vastaan. Sitä hierottiinkin sitten vähän syvemmälle.
”Noin 20 vuotta olet kirjoittanut aiheesta, jossa itse syvällä operoinut Suomessa (pokeri). Sinne on mahtunut useita asiavirheitä ja mielipiteitä, joissa annat asioista tietyn kuvan ja sitä voidaan pitää totuutena. Tämän vuoksi kommentti.”
Olin vähän kauhuissani. Jos joku Veikkaukselta omalla nimellään väittää miulla olevan useita asiavirheitä, kai niitä sitten on. Olin tähän asti kyllä ollut vakuuttunut lähteitteni luotettavuudesta. Kyselinkin
”Miksi et sitten ole 20 vuoden aikana kertaakaan näyttänyt yhtään asiavirhettä? Voisitko edes nyt nostaa näitä asiavirheitä tikunnokkaan?”
”En ole nähnyt sitä tarpeelliseksi”
Eli miut jätettiin tavallaan löysään hirteen roikkumaan, odottelemaan ”asiavirheitäni”. Vähän kyllä epäilen, että niihin ei ole puututtu, koska niitä ei löydy. En siis ole kovin huolissani.
Toistan moneen kertaan sanomani vielä kerran: Jos miulla on asiavirhe, korjautan sen.
Kaikille muillekin nettikirjoittelijoille huomautan, että toisen leimaaminen valehtelijaksi on raskas syytös. Siksi sitä ei saa eduskunnassakaan tehdä, vaikka siellä valehdellaan jatkuvasti.
En missään nimessä väitä olevani vapaa kahdeksannen käskyn rikkomisesta. Mutta kun Daavidilla on vastassaan Goljat, on syytä kirjallisella lingollaan osua heti ensimmäisellä. Kerran teet yhden virheellisen väittämän ja olet useimpien silmissä leimattu satusedäksi vain loppuelämäksi.
Omalla nimellä
Pitkästä aikaa joku Veikkausperheestä twiittasi omalla nimellään satuja ja tarinoita. Viimeisen vuoden aikana veikkauskielisessä äänessä ovat olleet lähinnä anonyymit nimimerkit. Kukapa sitä nyt puhuisikaan läpiä päähänsä omalla nimellään. Tosin viserrellessä se on yllättävänkin suosittua.
Miulta pyydettiin kuitenkin anteeksi (irtisanoutumatta kuitenkaan asiavirheväitteestä), mikä oli fiksua. Anteeksiantaminen ei kuitenkaan kuulu eteläkarjalaisiin ominaispirteisiin. Kaakko ei yleensä unohda.
Mutta omalla nimellä esiintymisen ja anteeksipyynnön vuoksi tässä kirjoituksessa ei ole googlaussyistä sitä nimeä. En halunnut tämän kolumnin mahdollisen tulevan työnantajan lainvastaisesti googlaillessa (kuten kaikki yksityisellä puolella tekevät) tulevan esiin.
Eikä se leisku ihan sitä tulta ja tappuraa, mitä olin vielä sunnuntaina suutuspäissäni kirjoittamassa. Kaukaan kansakoulun ensimmäisen luokan uskontotunneilla opetettiinkin, että anna auringon laskea vihasi yli.
Yleiseksi ohjeeksi twitterkeskusteluihin(kin) sanoisin Sean Conneryn sanoin elokuvasta ”Untouchables”: ”Never bring a knife to a gunfight.”
P.S.
Ensi viikolla ajattelin kahdeksanneksi viimeisimmässä pokerikolumnissani arvailla syyllisiä maksublokkeihin. Jos tuntuu siltä, että epäilen jotakuta turhaan, voi miuhun ottaa yhteyttä, ja kertoa ”En se mie ollut”.
Kun keskustelussa vedottiin siihen, että Veikkaus ei ole teknisesti ottaen tehnyt päätöstä maksublokeista, oli se veikkauskieltä parhaimmillaan. Entiset pokeriammattilaiset ovatkin monitaitoisia, olen sitä monesti sanonut.
Ilman Veikkauksen lobbausta maksublokkeja ei olisi koskaan kuitenkaan ollut tulossa, joten eivät Blokkikosket syyttömiä toki ole. Mutta eivät myöskään ainoat syylliset.
