Olen ollut kokonaan ilman pokeriturnaushuumetta sitten lokakuun Livepokerin SM-kisojen. Toisaalta sieltä tuli sökön Suomen mestaruus, joka vetää naaman hymyyn vain loppuelämän ajan. Mutta turnauksen alkuvaiheiden tunnustelua, bubblen intensiteettiä ja finaalipöydän ison rahan tuoksua on toki kaikilla terveillä ihmisillä ikävä. Joten lähden ensi viikolla Tallinnaan Summer Showdowniin.
Helteet ovat pehmentäneet ilmeisesti päätäni entisestään, sillä tihrustelin turnausohjelmaa ja ihmettelin mitä vilun SSD-turnauksia siellä on seassa. Kun niitä oli kovin paljon, tuli sitten mieleen, olisikohan kyseessä vaikka Summer ShowDown -turnaukset.
Ohjelma on perinteistä TD Teresa Nousiainen -mallia, eli vähän jokaiselle jotakin. Tässä yhteydessä TD ei tarkoita touchdownia, vaan Tournament Directoria. Miulle ohjelma sisältää todella paljon pelattavaa, koska sekä pienet että isot maistuvat hyvin ja pelaan mielelläni päivällä, illalla tai yöllä.
Turnauskuntoni suhteen olen toki vähän huolissani. Kun ensin pelaan torstaina tonnin pääturnausta kahdeksan tuntia, olenkohan vielä iskussa sutaisemaan kolmensadan viiden kortin omahan 6-max knockoutin? Tai parhaassa tapauksessa edellisen päivän puolikiloisen finaalipöydän.
Laskeskelin huvikseni tilastoidut Eestin turnausrahastukseni ja niitä on 2003 – 2020 18 kappaletta. Mikä ei ole törkeän huonosti, ottaen huomioon, että vielä muutama vuosi sitten pelasin etelänreissuillani lähinnä käteistä. Mutta viidenkympin huonommalla puolen olen innostunut ottamaan ilon irti turnauskickseistä ja siirtänyt pokerissa valueajattelua vähän sivummalle. Osa nuorista ja nälkäisistä epäilemättä tulee tälläkin kertaa Tallinnaan pelkästään käteisten perässä.
Viro, pokeri ja korona
Selvää on, että pokeripöytä on erinomaisen tehokas paikka koronan levittämiseen. Kun yhdeksän henkeä istuu samassa pöydässä kahdeksan tuntia, voisi hyvin kuvitella yhden tartuttavan ainakin kaikki saman pöydän ei-rokotetut.
Kurkkasin Eestin koronatilanteen. Ei näytä kovin pahalta:
Joskus meidän on alettava elämäänkin koronan kanssa, koska tauti tuskin koskaan tukahtuu lopullisesti. Olen ensi viikolla tuoreesti tuplarokotettu, mutta en siitä huolimatta aio kätellä ketään. Enkä vetää kielareita kuin korkeintaan avovaimon kanssa, vaikka isossa käteispöydässä olisi televisiokameratkin. Ja pestä edelleen ahkerasti käsiä.
Tosin raivokas käsienpesu pääasiassa ilmateitse leviävään tautiin on vähän hätävarjelun liioittelua, mutta ehkäisee muitakin tauteja. Olenkin ajatellut pahimmasta pandemia-ajasta ottaa opikseni ja yrittää käydä ensin pesemässä kädet ja sitten vasta asentaa uuden nuuskan huuleen. Epäilen väistäväni tällä ainakin yhden flunssan vuodessa, ja se on ehdottomasti sen arvoista.
Lisäksi olen kuullut, että pokeria lockdownien aikanakin pelanneilla alkaa olla jo aika hyvin laumasuojaa. Melkein kaikki kun ovat jo taudin sairastaneet. Ymmärrän, että otan harkitun koronariskin lähtiessäni reissuun. Mutta näen sen varsin pienenä ja loppuelämäni liian lyhyenä loputtomaan kotona käkkimiseen.
En tuomitse niitä, jotka jäävät kotiin, enkä niitäkään, jotka tulevat nauttimaan Olympic Casinon aina iloisista peleistä!
