Kyyn matka vaurauteen

Maailma on täynnä yhden postin blogeja ja vastaavia käyntiin pyöräytettyjä projekteja, jotka kuihtuvat käytännössä samaan puhallukseen kuin alkavatkin. Jokainenhan meistä tekee esimerkiksi vuoden vaihteessa elämäntaparemontin vain unohtaakseen sen viimeistään siihen mennessä, kun kaamos Utsjoella päättyy. Toisaalta maailma lienee vielä enemmän pullollaan aloittamista vaille olevia projekteja.

Itse en tällaiseen projektien keskenjättämiseen sorru, vaan heti pari vuotta avauspostin jälkeen jatketaan hyvin alkanutta blogia tavoitteena tihentää ihan reilusti julkaisutahtia.

Edellisen postauksen jälkeen tapahtunutta: Olen päässyt pyristelemään irti blogin avauspostissa mainitusta huonopalkkaisesta epämielenkiintoisesta työstä. Viimeiset vuoden työelämän sektorilla olivat sellaisia, että kirjaimellisesti joka aamu vitutti ja ahdisti herätä. Siinä kohtaa alkaa ajatuskelat vyöryä semmoiseen suuntaan, että tämä vierivä kivi pitää ensin pysäyttää ja sitten vaihtaa suuntaa.

Ylipäätään tuntuu, että nykypäivän työelämässä on hälyyttävän paljon työhönsä tyytymättömiä ihmisiä. Ollaan vaan ajauduttu johonkin tilanteeseen, missä sitten kärvistellään ja tyydytään kohtaloonsa. Kahvitauoilla valitetaan työkavereille, miten paskaa tämä on ja ”kumpa vain voisi…” ”sitku sitä ja tätä”. Maanantaisin jauhetaan siitä, että ei taaskaan osunut lotto, joten on vain jatkettava kivireen vetämistä. Itselläni tilanne ajautui niin äärimmäiseksi, että muutos oli helppo, tai ainakin keskimääräistä helpompi, toteuttaa koska paikallaan pysymisen tuska kävi sietämättömäksi. Loton pelaamiseen en sentään koskaan ole sortunut.

Nyt olen sellaisessa tilanteessa, että tähän voisi pysäyttää kellot vähäksi aikaa. Tuntuu taas pitkästä aikaa siltä, että hallitsee itse omaa elämäänsä. Aamulla on mukava herätä ja päivät saa suurimmaksi osaksi täyttää haluamallaan tavalla. Tuntuu vapauttavalta. Aurinkokin alkaa taas kevään edetessä paistaa ja mieli on täynnä suunnitelmia.

Sijoitushommissa osakkeiden puolella ollaan aika lailla passiivisissa indeksirahastoissa. Suoria osakkeita ei tällä hetkellä ole, koska edelleenkään en usko sijoitusvalinnoillani indeksiä biittaavani, joten tyydyn osakemarkkinoiden keskimääräiseen tuottoon. Jossain vaiheessa olen omistanut myös suoria osakkeita ja perustellut sen sillä, että on mielenkiintoista seurata yksittäisiä yrityksiä, kun niissä on omaa rahaa kiinni. Olen kuitenkin todennut, että ainut asia mitä firmasta tulee seurattua, on sen osakekurssin kehitys, joten eipä siitä hirveästi valuee saa lisäämällä riskiä keskittämällä sijoitukset muutamiin yksittäisiin firmoihin. Makrotaloustasolla kiinnostaa seurata asiota, mutta yksittäisten firmojen kohdalla harvoin kiinnostaa mennä otsikkoa pidemmälle.

Kryptot kiinnostavat myös omaisuusluokkana ja uskonkin lohkoketjuteknologian olevan tulevaisuudessa osa jokapäiväistä elämää. Tähänkin omaisuusluokkaan liittyen on myönnettävä, että en kovin syvällisesti asioista ymmärrä enkä myöskään osaa itse hehkuttaa mitään yksittäistä coinia. Sijoitustiedosta löytyy onneksi kryptosijoittamiseen keskittyvä loistava ketju ( https://www.sijoitustieto.fi/sijoituskeskustelu/rahastot-ja-muut-sijoituskohteet/kryptovaluutat-sijoituskohteina ), jossa kryptomaailman asioihin perehtyneet kirjoittajat jakavat asiantuntemustaan. Itse seuraan asioita mielenkiinnolla ja uteliaisuudella jossain sielä ääriuskovaisten ja denitialistien puolessa välissä pyrkien ottamaan huomioon argumentteja monesta eri näkökulmasta. Rahallisesti kryptoissa on itselläni kiinni aika varovainen panostus, luokkaa 2–3 % varallisuudesta.   

Tästä tuli nyt mielestäni riittävän pitkä ja rönsyilevä vuodatus, joten päätetään tämä tähän ja jatketaan seuraavalla kerralla, vaikka fokusoituen enemmän johonkin tiettyyn aiheeseen. Pääpointti itselleni on jättää netin syövereihin ikään kuin päiväkirjamuotoisia kirjoituksia, mihin on mahdollista myöhemmin palata tutkailemaan mitä omassa päässä on kulloinkin liikkunut. En kuitenkaan pistä pahakseni, jos jokin postaus generoi myös keskustelua.

IG:ssä tulee vastaan sijoittamiseen liittyviä tilejä vastaan nykyään melko taajaan. Mimmit, mammat, papparaiset ja nuorukaiset sijoittaa ja pienistäkin tuloista koitetaan allokoida sijoituksiin. Lisäksi sijoitusaiheisia asiallisia suomenkielisiä podcasteja on syntynyt viime vuosina ilahduttavan suuri määrä. Mielestäni on mahtava huomata, että kehitys liikkuu oikeaan suuntaan. Tietenkin tässä on jonkin asteinen vahvistusharja kyseessä eli suurimmalla osalla jengistä tämä asia edelleen on aloittamista vaille. Suomi on myös jäänyt valitettavan kauas sijoitusastemittareilla, jos verrataan vaikka naapurimaa Ruotsiin. Mutta kuten sanoin, niin suunta on oikea. Ollessani itse 20v, ei omiin korviini ainakaan kantautunut mitään sijoittamiseen liittyviä keskusteluita kaveriporukoissa, eikä kukaan harrastanut sijoittamista. Pokeria sen sijaan pelasivat kaikki.

Nuoret keskimäärin ovat hyvällä tiellä, tai ainakin heihin voidaan vielä vaikuttaa, mutta varsinkin vanhemmissa ikäluokissa tietynlaiset uskomukset vaurastumisen suhteen ovat pinttyneet ajalta, jolloin osakkeita oli vain liituraitamiehillä ja ainut käytössä oleva vaurastumiskeino oli oman asunnon osto. Lamavuodet ja niihin liittyneet romahdukset lienevät myös jättäneet jälkensä.

Tuli tuossa taas vastaan joku IG-sijoitustili, missä sijoitettiin kuukausittain indeksirahastoon ja muistettiin mainita, että ”sijoita vain ne rahat, jotka olet valmis häviämään”. Tämä aina pikkusen särähtää korvaan, koska tiedän miltä toi kuulostaa esimerkiksi omien vanhempieni ja heidän kanssaan samalla tavalla ajattelevien korvin. Ihmisiä pitäisi kannustaa vaurastumaan ja kansankapitalismi-ilosanoman julistamiseksi on vielä paljon työtä tehtävänä. Sijoittamista on toki monenlaista, mutta jos koitetaan kannustaa ihmisiä pistämään tuloistaan pienen siivuun esimerkiksi matalakuluisiin kasvuosuudellisiin osakeindeksirahastoihin maailmanlaajuisesti hajauttaen, niin mielestäni tuo neuvo on ihan väärinpäin. Tuo kuulostaa asiasta mitään tietämättömän korvin siltä kuin kyseessä olisi ruletin kaltainen peli, jossa a) toteutuma on binäärinen eli joko voitetaan tai hävitään b) jossain kohtaa kuitenkin hävitään. Kun mielestäni sen sijaan pitäisi nimenomaan saada iskostettua, että ”jätä sijoittamatta ne rahat, jotka haluat hävitä”. Ne voi pistää kulutukseen tai jättää tilille. Tällä konstilla ne hävitään varmasti. Tietylle osalle rahoista voi ihan hyvin tehdä näin ja se on ok. Ja sitten laita sijoituksiin ne rahat, joita et halua hävitä vaan joiden haluat tuottavan.

Tietenkään suoria sijoitusneuvoja ei saa vastuuttomasti antaa, mutta jotta mahdollisestaan ihmisten ymmärryksen kasvu ja kokonaan mindsetin muutos ja sitä kautta madalletaan kynnystä lähteä ensi kertaa sijoittamaan, niin tuota riskitekijää voi myös koittaa avata vähän eri tavalla kuin sen kautta, että pelätään menettämästä kaikki rahat. Pelkäämällä ei koskaan päästään mihinkään vaan mahdollisuudet näkemällä.

Youtuben algoritmi syötti tuossa joku ilta pokerisisältöä Jonesin vlogien muodossa. Jännä sinänsä, koska en muista pokerisisältöä youtubesta katsoneeni. Mutta koska sattui olemaan luppoaikaa, niin tartuin täkyyn ja kurkkasin Liettuan retken videot ja fiilistelin pokerielämää. Ja sen jälkeen tullut katsottua myös Vegasin matkojen videoita. Hienoa, että joku tekee tällaista sisältöä. Harrastajalle samaistuttavia pelejä, fiiliksiä kasinoilta ja omia keloja pelisuoritusten taustalta. Jones:lle kiitos näistä.

Tästä päästään aasinsiltana tämän kertaiseen aiheeseen. Pokeri ei varsinaisesti tällä hetkellä omaan elämääni kuulu. Sen sijaan joskus se on kuulunut isostikin ja välillä on mukava lähteä pienelle nostalgiatripille.

Mulla on siis pokeritausta. Louhin kortista elantoni semmoset kymmenkunta vuotta. Buumivuosina tuli tienattua ihan hyvin, jälkeenpäin ajatellen jopa kohtuuttomia summia verrattuna avg palkkatöihin. Tietysti tuli sorruttua buumin lapsien perisyntiin eli siihen, ettei ihan tajunnut, että tämä tilanne on poikkeuksellinen ja kannattaisi ehkä louhia mielummin vähän enemmän kuin vähemmän. Toki Aki tämän tiesi ja saattoi jossain enemmän tai vähemmän hienovaraisesti mainitakkin, mutta mielestäni kuitenkin kovin inhimillistä, kun puhutaan nuorukaisista, joilla elämänkokemus ja ymmärrys kaikesta rahaan liittyvästä on vielä rajallinen.

Elämä tarjoaa monenlaisia houkutuksia, mihin on helppo kurinalainen grindaaminen vaihtaa aina tilaisuuden tullen, kun ei varsinaisesti rahasta (lyhyellä tähäimellä) tarvinnut välittää. Kontrasti oli kyllä melkoinen, kun iso osa kavereista veteli menemään opintotuella ja itse tyyliin ihmetteli, että miksei muka voi mennä taksilla joka paikkaan. Tai kyllähän sitä mentiinkin mutta ei sieltä määränpäässä tarvinnut kättä vääntää siitä, kuka lystin maksaa. Ellei ollut pokerijengillä matkassa. Silloin oli muitakin maksajia.

Kuten edellisessä postissani kirjoitin, niin sijoittaminen ei jostain syystä löytänyt keskusteluihin ihan ensimmäisinä pelivuosina ainakaan omissa kaveriporukoissani ja ahaa-elämys tähän liittyen tulikin vasta parhaiden pokerivuosien jälkeen. Olisinko jossain 2010-2011 paikkeilla ensimmäisen arvo-osuustilin tehnyt, mutta eipä siinä hommassa siihen aikaan paljoa järkeä ollut. Osaketipsejä luettiin millon mistäkin kauppalehden foorumilta ja kauppaa piti tehdä näiden perusteella jatkuvasti. Ostaa ja myydä. Vaihtaa näkemystä viikon välein. Olisihan se ollut kiva jos (nykyhinnalla eli splitit huomioiden) 2,5e hinnalla ostetut Nesteet olisivat sinne salkkuun jääneet.

Jossitteluun on helppo sortua ja päätökset tehdään aina niillä infoilla mitä on ja jälkeenpäin ei kyllä voi olettaa, että olisi mitään osannut tehdä toisin. Vaikea keksiä parempaa tapaa viettää ikävuosia 20 - 30. Absoluuttiset rahavaluet vaihdettiin hedonistina kokemuksiin, joita muistella ja vapauteen olla tekemättä mitään jos ei huvittanut. Mielestäni tämä oli paras tila, minkä pokerissa kohtalaisesti menestymällä saavutti ja tätä tulen muistelemaan loppuelämäni. Ja tottakai oppimiskokemuksiin, joista ammentaa tulevaisuuteen. Elämä on tasapainottelua varautumisen ja ’elä nyt’ -mentaliteetin välillä ja keskimäärin kyllä kannattaa elää nyt.  

Yleisesti ottaen varmasti paras pääoma mikä pokerihommista jäi oli pokeri-mindset. Se, että oppi ymmärtämään odotusarvon käsitteen ja sen, että kaikessa elämässä on satunnaisuuttaa ja toteutuneet tapahtumat hajoavat milloin minkäkin todennäköisuusjakauman ympärille. Päätöksiä tekemällä pystyy muokata todennäköisyysjakauman muotoa tai siirtää koko jakaumaa ja täten parantaa omia mahdollisuuksiaan saavuttaa haluttu lopputulos. Ja toisaalta myös ymmärtää, että pitkässä juoksussa satutaan olemaan osa ajasta kaikissa todennäköisyysjakauman pisteissä. 

Usein tulee ihmeteltyä sitä, miten vaikea ihan järkevilläkin ihmisillä on arvioida eri tapahtumisen todennäköisyyttä ja toisaalta loogisen ajattelukyvyn puute, kyky erottaa korrelaatio ja kausaliteetti. Tämä tuli hyvin esille esimerkiksi korona-ajan keskusteluissa, kun vedettiin yhtäläisyysmerkkejä eri tapahtumien välille vähän kyseenalaisiin logiikoihin nojaten.

Pokeri on hieno harrastus ja ehdottomasti tavoitteena jossain kohtaa palauttaa peli takaisin ajankäyttöympyrääni edes pienen slaissin verran.