Kolumni: Suomi on toistaiseksi turvallinen maa ottaa isoja riskejä

Erinomainen kolumni.



Yhdyn vahvasti näkemykseen, että sosiaaliturvamme mahdollistaa riskinoton. Siksi onkin jotenkin kummallista, että Suomessa yrittämistä tunnutaan pelkäävän kovasti, kun taas ei-niin-hyvän sosiaaliturvan Yhdysvalloissa vähän jokaisella tuntuu olevan tavoitteena jossain vaiheessa laittaa oma yritys pystyyn. Kun jenkkien yritysverotuskin on käytännössä kovempaa, tulee väkisin mieleen kansakuntien erilaiset näkemykset omasta toimeentulosta vastaamisesta.



Muistan vielä elävästi ylioppilaskirjoitusten aikaan kaverini puheet vanhempiensa toiveista tulevaisuudelleen: "Opiskele mitä haluat, kunhan et yrittäjäksi ryhdy." Molemmat vanhemmat opettajina peruskoulussa. Pitäisikin kysellä tuolta nykyiselta tuotantotalouden dippa-inssiltä nykyistä omaa ajatusmalliaan.

Minusta tuo viimeinen PPS ikään kuin nollasi muun sanoman.

Nyt tuli kyllä melkoinen sammakko. Kannattais joskus käydä kysymässä jostain veneen alta. Sieltä löytää vieläkin Arsenaalin kannattajia jo 90-luvulta, ja nyt en tarkoita futista. Kaikki ei välttämättä ole niinkuin laissa kirjoitetaan vaan kuten sovelletaan, ja perverssimpää soveltamista ei harraasta kuin suomalainen verottaja/virkamies jne...

Hyvä kolumni. Toimittaja Anu Partanen kirjoitti erinomaisen (joskin Akin kolumnia paljon "sosialidemoraattisemman") artikkelin Atlantic-lehteen, jossa hän teki hyvin samantyyppisiä huomioita. Artikkelin erinomaisuus ei siis johdu sen "sosialidemokraattisuudesta". :)  http://www.theatlantic.com/politics/archive/2016/03/bernie-sanders-nord…

Akin kirjoittaa, ettei Suomessa ole henkilökohtaisen konkurssin mahdollisuutta. Tämä ei pidä paikkaansa. Konkurssiin voidaan toki asettaa luonnollinen henkilö siinä missä yhtiökin. Eri asia on, että Konkurssilain 1:6 §:n mukaan (v)elallinen ei vapaudu vastaamasta niistä konkurssisaatavista, joille ei konkurssissa kerry täyttä suoritusta. Tämän vuoksi yksityishenkilöllä on harvoin mitään intressiä hakea itseään konkurssiin. Menettelyn kustannuksista johtuen velkojillakaan harvoin on tällaista intressiä.

Sen sijaan yksityishenkilön velkajärjestely on menettely, jonka jonka kautta maksukyvytön luonnollinen henkilö voi vapautua velkavastuustaan siltä osin kuin velkajärjestelyssä ei kerry veloille suoritusta.

Aki kirjoittaa myös: "Tätä hyvinvointiyhteiskunnan kilpailuetua meidän kannattaisi vahvistaa sallimalla myös henkilökohtaiset konkurssit." Mitä tarkoitat tällä? Tarkoitatko siis sitä, että tuo konkurssilain 1:6 § pitäisi poistaa, ja säätää laki, jonka nojalla velallinen vapautuu vastaamasta konkurssisaatavista niiltä osin kun konkurssissa ei kerry täyttä suoritusta? Mitä etua tällaisesta sääntelystä olisi? Mitä vikaa tämänhetkisessä yksityishenkilön velkajärjestelyssä on?

Valpuri kirjoitti:

Akin kirjoittaa, ettei Suomessa ole henkilökohtaisen konkurssin mahdollisuutta. Tämä ei pidä paikkaansa. Konkurssiin voidaan toki asettaa luonnollinen henkilö siinä missä yhtiökin. Eri asia on, että Konkurssilain 1:6 §:n mukaan (v)elallinen ei vapaudu vastaamasta niistä konkurssisaatavista, joille ei konkurssissa kerry täyttä suoritusta. Tämän vuoksi yksityishenkilöllä on harvoin mitään intressiä hakea itseään konkurssiin. Menettelyn kustannuksista johtuen velkojillakaan harvoin on tällaista intressiä.

Sen sijaan yksityishenkilön velkajärjestely on menettely, jonka jonka kautta maksukyvytön luonnollinen henkilö voi vapautua velkavastuustaan siltä osin kuin velkajärjestelyssä ei kerry veloille suoritusta.

Aki kirjoittaa myös: "Tätä hyvinvointiyhteiskunnan kilpailuetua meidän kannattaisi vahvistaa sallimalla myös henkilökohtaiset konkurssit." Mitä tarkoitat tällä? Tarkoitatko siis sitä, että tuo konkurssilain 1:6 § pitäisi poistaa, ja säätää laki, jonka nojalla velallinen vapautuu vastaamasta konkurssisaatavista niiltä osin kun konkurssissa ei kerry täyttä suoritusta? Mitä etua tällaisesta sääntelystä olisi? Mitä vikaa tämänhetkisessä yksityishenkilön velkajärjestelyssä on?

Mie odottelin, että kuka puuttuu tähän. Tiesin, että meillä on henkilökohtaisen konkurssin mahdollisuus, mutta jota kukaan ei koskaan käytä, koska vastuista ei vapaudu. Yritän kuitenkin kirjoittaa siten, että muutkin kuin juristit ymmärtävät, joten oikaisin vähän selityksessä.

Henkilökohtaisessa konkurssissa vastuista vapautumisesta olisi etuna näiden ihmisten mahdollisuus välittömään palaamiseen yritystoiminnan tai edes verokirjallisten töiden pariin.

Nykyinen yksityishenkilön velkajärjestely on tehty lähinnä ylivelkaantuneita varten, joita sitten tarkkaillaan osaavatko he olla suu säkkiä myöten.

Aki kirjoitti:

Henkilökohtaisessa konkurssissa vastuista vapautumisesta olisi etuna näiden ihmisten mahdollisuus välittömään palaamiseen yritystoiminnan tai edes verokirjallisten töiden pariin.

Toki tuo etu siinä olisi, mutta toisaalta tällöin syntyisi epätarkoituksenmukainen kannustin velkaantua kevytmielisesti – jopa vilpillisesti – ja hakeutua tämän jälkeen konkkaan ja jättää velkojat nuolemaan näppejään. Tämä johtaisi rahoituskustannusten nousemiseen ja olisi toisaalta ongelmallista myös yhteiskuntamoraalin kannalta. Kokonaisuudessaan tämä olisi varsin haitallista elinkeinoelämän toimivuuden kannalta.

Tuo yksityishenkilön velkajärjestely on menettely, jossa näitä eri suuntaisia intressejä pyritään sovittamaan oikealla tavalla yhteen. Toki optimaalisesta sääntelystä voidaan olla perustellusti eri mieltä, mutta asian esittäminen niin, että luonnollinen henkilö tulisi ilman muuta voida vapauttaa velkavastuistaan kokonaan konkurssimenettelyssä on mielestäni aivan liian yksioikoisesti esitetty.

Nyt joudun kyllä jättämään kirjallisen vastalauseen.

Sanoisin, että on tuskin mitään muuta ammattiryhmää kuin yrittäjät, joiden ansaintaskenaarioita olisi leikattu yhtä paljon viimeisten kolmen-neljän vuoden aikana. Vaikka yritysveroa onkin muutamalla prosentilla tiputettu niin siitä tiputuksesta suurimmat hyödyt kuittaa kansainväliset yhtiöt, Ko. veron laskeminen on suunnattu kansainvälistä verokilpailua silmälläpitäen, ei niinkään yrittäjille. 

"Mutta en puhunutkaan, että Suomi olisi hyvä maa työllistää, vaan yrittää. Ihmisten palkkaamistahan meillä kannattaa välttää viimeiseen asti. Jos pystyy hoitamaan bisneksensä yksin, on tämä selkeästi harmittomampaa kuin ensimmäisen ihmisen palkkaaminen."

Yksityisyrittäjyydellä ei todellakaan ole helppoa rikastua, ts. toisin sanoen ottaa yrittäjyysriskiä. Jos saat laskutusta 200e/tunti niin ehkä sitten. Lähinnä varmaan puhutaan lääkäreistä tai juristeista. Muuten kyseessä on lähinnä palkkatyön liksat ja yrittäjyyden riskit. Ihmisten palkkaaminen on usein edellytys liikeidean läpiviennille ja palkkaamisesta olen samaa mieltä. Sivukuluja on liikaa ja yleissitovuus ahdistaa, talouden dynamiikka kärsii pahasti. 

"Esimerkiksi sijoitusyhtiöiden pyörittäminen Suomessa ei ole edes kovin ankarasti verotettua. Varsinkin, jos ei ole pakottavaa tarvetta jakaa osinkoa, jolloin selviää kahdellakymmenellä prosentilla. Yhä isompi osa kollegoistani sijoitusrintamalla on jättänyt osinkoveron vuoksi osingot jakamatta. Tässä on kyse siitä, mitä Li Andersson luultavasti ei tule koskaan tajuamaan, eli oikeista dynaamisista vaikutuksista. Jos osingot säädetään verolle, seuraa siitä vähemmän osingonjakoa. Tämä pätee muuhunkin verotettavaan aktiviteettiin. Mitä enemmän sekaan sohlataan veroja, sitä vähemmän on sitten aktiviteetteja."

En oikein pysty ymmärtämään rinnastusta, ettei yrittäminen Suomessa olisi erittäin korkeasti verotettua. Asia on aivan eri sijoitusyhtiössä kun välttämättä kukaan ei nosta palkkaa eikä osinkoa, mutta jos puhutaan yrittäjyydestä siinä mielessä kun minä sen käsitän niin vastaan tulee suorastaan verohelvetti. Sama logiikka kyllä toimii, veroja nostetaan--> aktiviteetti kärsii. Alla viime vuosina jokunen yrittäjille kohdistettu veronkorotus. 

Liikennepolttoaineverojen korotukset 2012 ja 2014, Kaikkien arvonlisäverokantojen sekä vakuutusmaksuveron korotus prosenttiyksiköllä 2013, Yle-vero yrityksille 2013, Kotitalousvähennyksen tason alentaminen, Osinkoveron kiristykset, Asunto-osakkeiden ja kiinteistöyhtiöiden osakkeiden varainsiirtoveron verokanta 1,6 %:sta 2 %:iin v. 2013, Kiinteistöyhtiöiden velkaosuus lisätään varainsiirtoveron veropohjaan eli varainsiirtoveron kiristys 2013, Sairausvakuutuskorvausten alentaminen , Jäteveron korotus 2013, Pääomaverojen tuplakorotus, Tiettyjen palveluiden alennetun ALV-kokeilun päättyminen, eli ALV:n kiristäminen, Auto- ja ajoneuvoverotuksen korotukset 2012–2013, Rikkiveron voimaansaattaminen 2015, Sähköveron nosto, Arvonlisäveropohjan laajennukset, mm. omaishoito, Km-korvausten heikennykset, Edustuskulujen verovähennysoikeuden poisto, Kuntien tuloverotuksen kiristykset valtionosuuksia leikkaamalla 2014, Lukuisat viranomaismaksujen kiristykset vv. 2014-15, Kunnallisverojen kiristys keskimäärin 0,2 % vuoden 2014 alusta, Polttoaineveron lisäkiristykset vuoden 2015 alusta. 

Sitten on vielä monien alojen loputon sääntely ja byrokratia. Sen lisäksi sitten on vielä samanlainen nippu yksityisten ihmisten ostovoimaheikennyksiä, jotka osaltaan heikentävät monenlaisen yrittäjyyden toimintaedellytyksiä epäsuorasti.

"Yrittäminen tai sijoittaminen ilman vaihtoehtoa, että käyttää yhtään velkarahaa, ei ole ainakaan kovin kasvuhakuista. Jos omista pääomista on kiinni 400 prosenttia asunnossa antaa sekin varsin vähän liikkumavaraa."

Tämä on totta sinänsä, muttei sitä pääomaa esimerkissä ihan hirveesti ollutkaan. Monestihan sitten otetaan maksimivipu kyseistä kämppää vastaan ja jos hommat on mennyt reisille niin lopulta menee kämppä ja perhe. Nimimerkki Vetohommia sen jo tossa ylla mainitsikin, että yrittäjän osa ei ko. skenaariossa ole kovin auvoinen. Sanoisin nyky-Suomessa ohjeeksi pikemminkin, että harkitse toisenkin kerran onko liikeideasi todella niin hyvä, että siitä voi saada kunnolla tuottoa ja yrittäjyydessä on jotain järkeä.

Lucky Luken kanssa pitkälti samaa mieltä.

Lisäksi tuo "Mutta en puhunutkaan, että Suomi olisi hyvä maa työllistää, vaan yrittää. Ihmisten palkkaamistahan meillä kannattaa välttää viimeiseen asti. Jos pystyy hoitamaan bisneksensä yksin, on tämä selkeästi harmittomampaa kuin ensimmäisen ihmisen palkkaaminen." toteama luo esim. palvelualoilla melko mahdottoman yhtälön kasvun ja kehityksen kannalta. Yrittäjän resurssit / tunnit vuodessa kun tuppaavat jossakin vaiheessa saavuttamaan rajansa...

Sijoitusalalla toimivia yksityisyrittäjiä / yrityksiä on käsittääkseni aika helvetin vähän yritysten kokonaislukumäärään nähden.