Firman kassasta osakesalkkuun

Merkitse aluksi rahastoja - niihin ei rakastu.

Lisää kuukausittain ja seuraa.

Tutki mitä sijoituksia rahastot sisältävät ja miten ne käyttäytyvät.

Pidä rahastot ja aikaa myöten tulee tuntuma osakkeisiin - voi ostellakin.

Muista, että ne ovat taseessa rahoitusomaisuutta - niitä lunastetaan, jos yrityksellä tulee käteisen tarve eikä kassassa ole.

Ok. Firmalle sijoitusten myyntivoitot ja osinkotulot tulevat tuloslaskelmaan. Tuloksen verotus on yhteisöveron alainen ja siten alempi. Kun otat osinkoa yrityksestä verotuksen kannalta sallitun verovapaan määrän, sijoitusten tulo tulee sinulle pienimmällä mahdollisella verokululla.

Verolakeja tulee ja menee. Toistaiseksi yrittäjän kannattaa jakaa salkut omaksi ja firman salkuksi ja hyödyntää voimassa oleva lainsäädäntö.

Firmaan osakesalkuksi jätetty toiminnan tulos kasvattaa sitä firman osakkeen matemaattista arvoa, jonka perusteella verottaja ja ehkä kirjanpitäjäsikin laskee sen 8% osingon määrän, joka verotuksellisesti on edullisin osakkaan ottaa ulos yhtiöstä.

Niinpä osa yrittäjistä vanhetessaan ottaa yrityksestä vähemmän palkkaa, jättää tuloksen osakesalkkuun kasvamaan ja ottaa elantonsa verotehokkaasti oman firmansa osinkoina. Lopulta otetaan firmasta vain autoetu ja loput osinkoina. Näin taisi tehdä keskisuomalainen kyläkauppiaskin taannoin.

Aika monella kokeneella yrittäjällä on vaikeuksia ratkaista mitä tehdä, kun yritykselle ei löydy jatkajaa. Vaihtoehtoina on myydä yritys tai liiketoiminta.

Yritystä ei yleensä haluta ostaa, koska sen y-tunnuksella voi olla piileviä velkoja tai vastuita. Vaihtoehtona on myydä liiketoiminta: asiakkaat, tilaukset, keskeneräiset toimitukset, vaihto-omaisuus ja mahdollisesti myös käyttöomaisuus. Liiketoiminta menee helpommin kaupaksi perustettavalle yhtiölle, koska vastuut eivät siirry.

Mitä yritykseen jää, kun vaihto-omaisuus ja käyttöomaisuus on taseesta myyty ja rahaa on tullut tilalle: rahoitusomaisuus. Tästä alkaakin sitten pohdinta, miten rahoitusomaisuuden saa verotehokkaasti pois osakkaille.

Vanhenevan yrittäjän onkin suositeltavaa ajatella pitkälle eteenpäin. Loppusuoralla kerrytetään taseen rahoitusomaisuutta ja osa siitä vaikkapa osakesalkuksi niin tulee tuntumaa. Luovutaan vähitellen tuottamattomasta käyttöomaisuudesta - tyypillisesti myydään halli ja jäädään vuokralle.

Myydään liiketoiminta ja sitoudutaan tekemään pari vuotta palkallisena tai työkorvauksella liiketoiminnan ostajille konsulttiluontoisesti. Oma yritys muutetaan luonteeltaan sijoitusyhtiöksi ja taseen rahoitusomaisuus laitetaan työskentelemään osake- ja velkakirjasalkkuna. Vapaata omaa pääomaa puretaan sijoitusyhtiöstä verotehokkaina osinkoina siihen asti, että alkaa kyllästyttää ja laitetaan yhtiö selvitystilaan. Varat jaetaan osakkaille.

Sijoitusyhtiömuodosta on hyvä alkaa ottaa tietoja jo tässä vaiheessa. Täälläkin on hyvä keskusteluosuus asiasta otsikolla: Sijoitusyhtiön perustaminen, verotus ja taloushallinto.

Löytyy keskusteluvalikosta etsimällä hakusanalla: sijoitusyhtiö.

Suosittelen vapaaehtoista eläkevakuutusta.

Jos sinulla on lapsia, ota heidät osakkaaksi. Jaa osakkeet esimerkiksi siten, että lapsille 98 prosenttia yhtiöstä vallattomina b osakkeina. Itselle a sarja, jolla valta ja oikeus osinkoihin. 

Tuossa vaiheessa kun otat lapset osakkaaksi , heille tulee mahdollisesti veroseuraamuksia, riippuen firman varallisuudesta ja sen arvostuksesta. Kun loppusi lähestyy pidät yhtiökokouksen ja yhdistät osakesarjat. Yhtiön koko varallisuus siirtyy lapsille verottomasti.

Onkija kirjoitti:

Suosittelen vapaaehtoista eläkevakuutusta.

Vapaaehtoinen eläkevakuutus on ihan hyvä lisä yrittäjän tai osakkaan sijoitussäästöihin. Siitä on veroetua, mutta sen ongelma on, että säästöt ovat käytössä vasta eläkkeelle jäädessä eli aikaisintaan noin 63 vuotiaana.

Vapaaehtoinen eläkevakuutus sopii hyvin toimialoille, joissa käyttöomaisuuden ja vaihto-omaisuuden osuus on pieni - tyypillisesti korkeaa koulutusta vaativille ammatin- tai elinkeinonharjoitusaloille: asianajotoimistot, lääkärit, tilitoimistoyrittäjät jne.

Asia on eri, jos on vaikkapa taksiliikenteen yrittäjä, koneurakoitsija tai tavaraliikenteen harjoittaja, joilla käyttöomaisuus on merkittävä taseen erä. Suhdanneherkällä alalla voi yrittäjällä olla tarve käyttää rahoitusomaisuutta huonon hetken yli pääsemiseen ja sijoitussalkku voi silloin olla hyvä rahan lähde. Ajatellaanpa vaikka taksiyrittäjää, jolla maaliskuussa ajot loppuivat seinään eikä koulukyytejä näytä olevan tulossa. Pikkujouluista tuskin on pelastajaksi, mutta kaluston lyhennykset pitäisi kuitenkin maksaa. Sijoitussalkusta voi rahoittaa lyhytaikaisesti osakkeita myymällä ja kalustokin muuttuu enemmän omaksi. Vapaaehtoisesta eläkevakuutuksesta näitä varoja ei saa.

Sama koskee niitä liikeenharjoittajia, joilla on vaihto-omaisuutta eli tavaraa varastossa, kuten vaikkapa varaosien myyntiliikkeellä. Hankalassa suhdannemuutoksessa vaihto-omaisuuden hankintamenot voi rahoittaa lyhytaikaisesti sijoitussäästöillä ja palauttaa salkkuun, kun tavara alkaa mennä kaupaksi ja kassa kilisee.

Varat yrittäjän kannattaa pitää lähellä.

Mietis nyt vähän ” Suhdanneherkällä alalla voi yrittäjällä olla tarve käyttää rahoitusomaisuutta huonon hetken yli pääsemiseen ja sijoitussalkku voi silloin olla hyvä rahan lähde... Ajatellaanpa vaikka taksiyrittäjää, jolla maaliskuussa ajot loppuivat seinään eikä koulukyytejä näytä olevan tulossa. ” Eli 23.3.2020 kun olisi ollut rahan tarvetta niin Bingo olisi likvidoinut osakesijoituksia. Kuulostaa järkevältä.

Sijoittamisessa yksi tärkeimmistä asioista on sijoitushorisontti. Jos sinulla on 10 vuoden horisontti, niin se ei ole mitenkään järkevää muuttaa sitä horisonttia edestakaisin, jos sijoitukset on valittu pidemmälle horisontille. Tämä johtaa vaan siihen, että myydään esim. pohjilla.

Ylipäätänsä en ymmärrä miksi pitää suoltaa jotain binääristä ajattelutapaa. Kaikki yrittäjät varmaan tietääkin, ettei tämä koskaan ole optimaalista.

Ymmärrän näkökulman kyllä, mutta selvennän asiaa. Yrityksen kassarahasta se osa, joka on muutettu sijoituksiksi - osakkeiksi tai rahastoiksi .- on edelleenkin yrityksen rahoitusomaisuutta. Tämä kassan osa on vain tehokkaammin yrityksen käytössä eikä makaa laiskana. Se ei ole yrittäjän rahaa.

Kun maaliskuussa taksiyrittäjän ajot loppuivat, ei hän heti rahaa tarvinnut vaan pani rengit pellolle ja autot seisomaan. Kun tulot loppuvat, kiinteät kulut jäävät. Jossakin vaiheessa normaali toimintakassa vähenee ja yrtittäjä joutuu miettimään lainaako rahaa, myykö käyttöpääomaa vai sijoitaako yritykseen henkilökohtaisia säästöjään. Tämä voi tulla vastaan esimerkiksi nyt syksyllä.

Käyttöpääoman (tässä tapauksessa erikoisvarustellut autot) myynti on yleensä lyhytaikaisessa suhdannemuutoksessa huono keino ja siinä häviää rahaa. Tämän kirjoitusketjun alku lähtee siitä, että firmassa on iso kassa ja kannattaisiko osa siitä pitää osakkeina. Yrittäjälle huonona hetkenä yksi vaihtoehto on myydä hyvin nousseita osakkeita, saada kassarahaa ja palata osakkeiden kohdalla sijoitusasiaan myöhemmin - mitään binääristä en siinä näe.

Sijoitushorisonteilla on sama taipumus kuin kaikilla horisonteilla - ne tuntuvat siirtyvän sitä kauemmas mitä lähemmäksi niitä kohti kulkiessaan pääsee.

Editoimalla edellä kirjoitetut kommentoinnit itse saat hyvän tuntuman asiaan.

Mainitsen vielä yhden asian, joka liittyy yrittämisen psykologiaan. Pötkön liiketoiminta ja ahkerointi on ollut tuottavaa ja hän omien sanojensa mukaan "Nyt ollut yrittäjänä vuodesta 2014 ja ekaa kertaa on sellainen olo, että jotain mahdollisesti alkaisi jäämään myös firman tilille, eikä pelkästään eletä kädestä suuhun"

Yrittäjänä pinnisteleminen ei ole vaikeaa vaan työlästä ja pulmat yleensä alkavatkin, kun yritys alkaa tuottaa. Rahaa kertyy pankkitilille. Yritäjää alkaa pohdituttaa, että se pitäisi käyttää johonkin, kun ei ole tottunut siihen, että positiivinen saldo nousee ja jää jumiin tilille. Poiskaan sitä ei voi kokonaan ottaa, kun sitä voi vielä tarvita vaikkapa investointiin.

Tässä mielessä osa pankkitilillä olevista varoista olisi hyvä muuttaa osakesalkuksi ja jättää riittävä kassavaranto normaaleihin kassavirtatoimintoihin. Houkutus tehdä liiketoimintamielessä tarpeettomia ostoksia jää pienemmäksi. Sanotaanpa näin, että miksi ostaisit 100.000 euron italilaisen urheiluauton yritykseen, kun voit pitää 100.000 euron osakesalkkua? Katu-uskottavuus ehkä jää pienemmäksi, mutta liikekumppani saattaa olla tyytyväisempi. Pitkässä jaksossa se voi olla ratkaisevaa.

Olen itsekin harrastanut pitkään sijoittamista yksityisenä. Yrityksemme kassatilanne on vakaa ja tämän vuoden voitot olisi tarkoitus laittaa sijoitukseen. Onko sijoitustilin perustaminen yritykselle niin yksinkertaista kuin tilin avaus esim Nordnetille ja firman kassasta rahat tilille ja vaikka Nordic30 indeksiin ja thats it? Olen ainakin ymmärärtänyt että yksityisenä ja yrityksenä kuvio sama. 

Arvo-osuustilin avaaminen on samalaista kuin yksityiselläkin ja yrityksen puolesta sen hoitaminen samanlaista kuin yrtyksen muidenkin pankkiasioiden.

Osakeyhtiössä on hyvä tarkastaa oman yrityksen toimiala. Kaupparekisteriin merkityssä toimialassa pitäisi varsinaisten kuvausten mukana olla mainittuna myös jotakin alla olevan suuntaista:

Yhtiön toimialana on myös omistaa ja hallita osakkeita, osuuksia, arvopapereita ja muuta omaisuutta ...  Yhtiö voi harjoittaa myös rahoitustoimintaa sekä hankkia, omistaa, hallita ja käydä kauppaa kiinteistöillä ja arvopapereilla sekä muilla rahoitusinstrumenteilla.

Tässä kannattaa olla tarkkana, mutta yleensä yhtiöjärjestyksen muutoksetkin menevät pienissä yrityksissä helposti. Nykyään taidetaan yrtyksien perustamisohjeissa jo varautua arvopaperiomistamiseen siten, että lauseet ovat jo valmiiksi yhtiöjärjestyksessä ja rekisteröity yhtiön toimialaan perustamisvaiheessa.

Sinun pitää hankkia Lei- tunnus yrityksellesi.

Tällä hetkellä 20 prosentin verotus on se merkittävin peruste, miksi itse pyöritän sijoitustoimintaa yhtiöiden kautta. Tosin Suomessa ei voi budjetoida sen varaan, että verolait pysyvät. Mutta osakeyhtiöiden verotuksen kiristämistä ei ole oikein kukaan esittänyt pitkään aikaan.

Lisäksi sijoitustoiminnan mahdolliset kurat voi vähentää muun liiketoiminnan tuotoista. Tämä kuului Sipilän hallituksen sellaisiin saavutuksiin, josta ei paljon kannata kadulla huudella. Jos Jussi Saramo ymmärtäisi, mistä on kysymys, hän vaatisi tätä peruutettavaksi. https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/HallituksenEsitys/Sivut/HE_257+2018.a… '

Ei onnistuisi, koska Keskustalle ei käy, mutta ääniä kyllä tulisi lisää. Ja kaikki äänet Jussi Saramolle ovat ääniä yksitysyrittämisen lopettamisen puolesta Suomessa.  Humoristista oli, että en nähnyt lehdistössäkään tähän uudistukseen tulevaa kritiikkiä, vaikka tämä oli suora tulonsiirto valtiolta kaltaisilleni spekulanteille. Tosin miulle ei itselle juuri merkitystä, kun muu liiketoiminta marginaalista.

Yhtiölle voi muuten hyvin lainata rahaa, se on näppärä omaisuuserä, jolle voi verolakeja myötäillen maksaa korkoa tai sitten ei.

Kaikki kulut, jotka saa mitenkään sidotuksi liiketoimintaan, kannattaa toki kirjata yhtiöön. Tätä yleensä on kyllä pitkän linjan yrittäjille turha sanoa, osaavat oikein hyvin. Tosin miulla on kaksi kaveria, jotka eivät laita edustus- tai kokouskuluja yhtiöidensä kirjanpitoon lainkaan. Olen vuosikymmenen pari yrittänyt selvittää miksi. Epäilen pelkäävänsä joutuvan linnaan veropetoksesta, jos joku 5-10M€ varallisuuden sijoitusyhtiö edustaisi parilla tonnilla vuodessa.

Tuo tulolähdejaon poistaminen tämän vuoden alusta alkaen oli kyllä loistava juttu ja tosiaan ihmeen vähän ollut esillä julkisuudessa. Veikkaampa, että vasemmiston poliitikot eivät ole asiasta älähtäneet, koska eivät ole tajunneet sen merkitystä. Ihan kuten monet heistä eivät tajua yrityksen ja sen osakkaiden verotusta muutenkaan (esim. "verovapaat" osingot).  

Mielestäni tuo oli kyllä selvä epäkohdan poistaminen yhteisöjen verotuksessa. Yhtiö saattoi tehdä tilikaudella tappiota, mutta joutui silti maksamaan veroja. Esimerkiksi yhtiöllä oli voitollista kiinteistön vuokraustoimintaa (joka luettiin henkilökohtaisen tulolähteen tuloksi) ja tappiollista elinkeinotoimintaa. Molempia tulolähteitä verotettiin erikseen.

Aki Pyysing kirjoitti:

 

Kaikki kulut, jotka saa mitenkään sidotuksi liiketoimintaan, kannattaa toki kirjata yhtiöön. Tätä yleensä on kyllä pitkän linjan yrittäjille turha sanoa, osaavat oikein hyvin. Tosin miulla on kaksi kaveria, jotka eivät laita edustus- tai kokouskuluja yhtiöidensä kirjanpitoon lainkaan. Olen vuosikymmenen pari yrittänyt selvittää miksi. Epäilen pelkäävänsä joutuvan linnaan veropetoksesta, jos joku 5-10M€ varallisuuden sijoitusyhtiö edustaisi parilla tonnilla vuodessa.

Samaa olen sanonut jälkipolvelle: Jos on rohkeutta sijoittaa, pitää olla rohkeutta myös vähentää.

Verottajan pelko on kummallista, koska 98% verotuksesta tapahtuu koneellisesti. Verohallinto on vain iso laskukone ja asiointi sen kanssa on yhtä inhimillistä kuin seteliautomaatin kanssa. Ei se pure, vaikka näpytteleekin ilmoitukseen lain sallimat vähennykset.

Sijoittamisen tavoitteellisuudesta olen maininnut, että salkun osingot ja myyntivoitto on hyvä saada niin suureksi, että voi vähentää matkakulut Berkshire Hathawayn yhtiökokoukseen Nebraskaan täysimääräisesti. Yksityissijoittajalle tämä voi nyt olla veroriski, sillä tämän vuoden alusta verottaja ei enää hyväksy piensijoittajan matkakuluja pörssiyhtiön yhtiökokoukseen.

https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000006285326.html

Verottaja ei kyllä määrittele mikä on piensijoittaja. Jos sijoitussalkku on yhtiön taseessa, yhtiön tuloslaskelmaan voi olla helpompi saada yllämainitut kulut vähennettäväksi, koska yhtiö ei välttämättä ole piensijoittaja - tulkintaa ei vielä tiedä, kun vuosi on vasta meneillään.

Asuntosijoittajaa määritelmä ei tietääkseni koske, vaan asuntosijoittaja voi edelleen vähentää matkakulut asuntoyhtiön yhtiökokoukseen vuokranetosta laskennallisen matkalaskun avulla. Asuntoyhtiö ei ole pörssiyhtiö. Arvaan kyllä, että harva sellaista laskua muistaa tehdä ja kirjata kuluihinsa.