Meklarilista oli siitä hilpeä lista, että sinne otettiin yhtiöitä, vaikka nämä eivät välttämättä olisi halunneet. Aikoinaan esimerkiksi Orion ja Lännen sekä Raision Tehtaat olivat hyvin penseitä sille, että niiden osakkeilla oli julkinen kauppapaikka. Toimiva johto aiheellisesti pelkäsi yhtiöidensä joutuvan valtausyrityksen kohteeksi.
Osakkeenomistajallehan ”vihamielinen” valtausyritys on parasta viihdettä. Vihamielinen se on tavallisesti lähinnä toimivalle johdolle. Ainoastaan jos on sellainen osakkeenomistaja, joka käyttää suhteettoman suurta valtaa yhtiössä omistukseensa nähden, on valtausyrityksiä syytä pelätä. Kunnon valtataistelussa pääsee joskus piensijoittajakin rahastamaan osakkeensa näpsäkkään ylihintaan.
Meklarilistalla noteerattiin Sijoitus Forestiaa ja Metsä-Pohjaa jo 1980-luvulla. Nämä yhdistyivät 1997 Lännen Metsän kanssa Metsämarkaksi. Osuuskunta Metsäliitto kyllästyi 1998 hallinnoimaan sijoitusyhtiötä ja myi äänivaltaiset osakkeet Norvestialle. Tämä muutti Metsämarkan Neomarkaksi ja metsäsijoitusyhtiöstä infrastruktuuriin sijoittavaksi yhtiöksi. Infrastruktuurisijoitukseksi katsottiin esimerkiksi puhelinyhtiöt.
Yhtiössä tarkoituksena oli toimia yhtiöissä vähemmistöomistajana, mutta tuoda oma tietotaitonsa omistamiensa yhtiöiden käyttöön. Meni monta vuotta, ennen kuin Neomarkassa tajuttiin, että maakunnallisissa puhelinyhtiöissä ei tavallisesti maksimoida omistaja-arvoa, vaan toimivan johdon palkkasummaa.
Useammassa puhelinyhtiössä Neomarkkaa talutettiin kuin sammakkoa narussa lupaamalla olla ”yhteistyössä”. Sitten yhteistyössä muutettiin Neomarkan ja yleisön omistamat äänivaltaiset osakkeet tapettipaperiksi.
Muistan, kun Porin Puhelimen yhtiökokouksessa järkytyin Neomarkan edustajan ilmoituksesta, että hän aikoo äänestää sen puolesta, että edustamansa yhtiön osakkeet käytännössä menettävät äänioikeutensa ja yhtiö jää toimivan johdon käsiin.
Siinä kyllä Porin Ässät vei Tukholman AIK:n kahville. ”Yhteistyö” osoittautui nimittäin juuri kahvilla käymiseksi. Joskus vuosituhannen vaihteen paikkeilla Neomarkassa ymmärrettiin, että niillä ei ollut mitään sanomista missään paikallisissa puhelinyhtiöissä, jotka lähinnä käyttivät yhtiön varoja omistuksen betonoimiseen toimivan johdon käsiin.
Ruotsalaiset omistajat lopettivat puhelinyhtiöiden ostot ja keskittyivät sijoittamaan yhtiön rahoja omiin hedgerahastoihinsa. Me luultavasti myimme viimeiset puhelinosakkeet Neomarkalle, kun minä taivuttelin silloisen toimitusjohtajan ostamaan vielä 100 KPY:n osuustodistusta, koska hinta oli laskenut niin naurettavan halvaksi.
Olin oikeasti sitä mieltä, että hinta oli halpa, mutta toisaalta yksittäiskappaleiden ostomme Kuopiossa olisi pitänyt lopettaa seuraavalla viikolla, koska yhtiöllämme ei ollut enää rahaa ostaa lisää. Omilla rahoillaan operoivilla rahan riittävyys asettaa kaikenlaisia rajoituksia hyvillekin sijoituksille.
Lisäksi ruotsalaiset alkoivat lähetellä Neomarkalle konsulttilaskuja Osakesäästäjien Keskusliiton mielestä olemattomista töistä. Konsulttilaskuista väännettiin kättä ylimääräisessä yhtiökokouksessa joulukuussa 2000, mutta Osakesäästäjien osakkeet eivät riittäneet edes ylimääräisen tarkastuksen tekemiseen. Jos lähtee sotimaan, olisi hyvä varata lähtiessä tarpeeksi miehiä ja kalustoa tai tulee varmasti pataan. Toinen vaihtoehto on hankkia riittävän vahva liittolainen.
Minä seurasin näitä kaikkia tapahtumia vierestä ja toki omasin intressiäkin puhelinosakeyhtiöihin omaa rahaa sijoittaneena. Neomarkkaan en ollut sijoittanut pennin jeniä, koska pidimme toimivaa johtoa pehmeänä ja pääomistajaa epärehellisenä.
Kovasti pohdiskelimme olikohan paikallispuhelinyhtiöiden touhuilu kaikilla paikkakunnilla ihan laillista. Toisaalta käräjöimiseen meillä ei ollut tarpeeksi intressiä. Kun vastapuolella oli käytännössä rajattomat varat käytettäväksi juristipalkkioihin ja omat ahkeralla spekulaatiolla kerätyt varamme olivat rajalliset, emme katsoneet tarpeelliseksi aloittaa tulonsiirtoja ekonomeilta juristeille.
Ruotsalaiset heittivät Neomarkan pallon islantilaisille 2003. 2000-luvun puoliväli oli hyvää aikaa heitellä kaikenlaisia palloja islantilaisille. Kysykää vaikka Jukka Ylitalolta, ellette minua usko. Finanssimeklarit esimerkiksi meni islantilaisille aika messevään hintaan.
Islantilaiset myivät puhelinosakkeensa naurettavan halvalla suomalaisille sijoittajille. Miekin sain vähän ja kaverini saivat paljon. Neljä euroa taidettiin maksaa siitä KPY:stä, joka on matkalla jakanut osuuspääoman korkoa reilusti yli tuon neljä euroa ja maksaa nykyisin 23 euron paikkeilla.
He sitten sijoittivat Neomarkan kaikki rahat luonnollisesti omiin hedgerahastoihinsa ruotsalaisten antaman esimerkin mukaisesti. 2005 he kyllästyivät tähän. Ymmärrän kyllä miksi, listaus on kallista, eikä mikään ylihintainen anti olisi ikinä mennyt tuossa tilanteessa ja tämän firman historialla läpi.
Neomarkan äänienemmistö myytiin Reka Oy:lle eli ymmärtääkseni Markku Rentolle vuonna 2005. Hän on muokannut firman useilla eri järjestelyillä sijoitusyhtiöstä kaapelinvalmistajaksi ja muuttanut nimen Neo Industrialiksi.
Yhtiö on pitkään huojunut konkurssin partaalla, mutta alkuvuodesta se tiedotti onnistuneensa lyhentämään lainojaan ja lisäksi myyneensä kaapelia.
Minulla oli pieni erä osaketta, koska joku oli vuosikaudet hilannut yhtiön pörssikurssin vuoden viimeisenä kaupankäyntipäivänä ylös. Sitten kun se ei enää tapahtunutkaan, jäi Musta Pekka käteen. Täten olen kuitenkin seuraillut yhtiötä.
Bussissa matkalla Helsinki Business Symposiumiin vilkaisin pörssikursseja. Neo Industrial oli nousukärjessä noustuaan kahdessa päivässä 70:stä sentistä euroon. Lukaisin monta päivää vanhat pörssitiedotteet, ja ostin myyntilaidan eurosta puhki. Luultavasti olisin ostanut lisää, mutta piti mennä paneloimaan ja jätin ruudun seuraamisen.
Osake oli noussut yli kolmeen euroon ennen viime viikolla tullutta tilinpäätöstiedotetta. Neo Industrial tekee yhden osavuosikatsauksen ja kaksi ”johdon osavuotista selvitystä” ja tietysti tilinpäätöksen.
En hirveästi tykännyt tilinpäätöstiedotteesta. Viiden miljoonan euron tili oman vaihtovelkakirjalainan lunastamisesta oli toki kiva. Mutta kun käytännön ainoa toimiala eli kaapeli oli pakkasella, on 21 prosentin omavaraisuusasteen yhtiöllä vielä rimpuilemista irti konkurssipeikon kynsistä.
Jos liikevaihto kasvaa ja kaapeleilla aletaan tekemään tiliä, on yhtiön 15 miljoonan markkina-arvo halpa suhteessa reippaan 80 miljoonan liikevaihtoon. Tämä on siis hallituksen tulevaisuuden näkymä.
Toisaalta jos minun yhtiölläni olisi kireät henkiinjäämisrahoitusneuvottelut päällä akuutisti, varmasti maalailisin ruusuista tulevaisuutta.
Myin heti tuloksen jälkeen osan osakkeistani. Jäin kuitenkin vielä gämbläämään pienellä erällä. Tämä osake voi vielä tuplata siinä missä UPM enää ei voi. 30 miljoonaa 80 miljoonan liikevaihdon yhtiöstä ei olisi mikään ihmeellinen hinta.
Toisaalta Neo Industrial voi mennä nurin hyvinkin pian, kun taas UPM taas ei ennustettavissa olevassa lähitulevaisuudessa voi mitenkään mennä.
