Ray Dalion All Weather portfolio?

John Bogle suositteli suhdetta 60/40. Sitten on ollut sellainen kuin 100-ikä. Kaikissa näissä homma perustuu tasapainotukseen. Jos pystyt tiukasti noudattamaan allokaatiota ja tasapainottaa tasaisin väliajoin niin tulee myyneeksi kalleinta omaisuus erää väkisin hyvään aikaan. Nyt esimerkkinä korot on vielä varmasti hyvin lähellä alinta tasoa.

Korolla on aika merkittävä osuus eri omaisuusluokkien arvostukseen ja tuo Dalion setti huomioi sen. Olet varmaan perehtynyt Dalion velkasykliin, joten en ala siitä sen enempää. Taloudessa on kuitenkin sellainen pitkä sykli, Kontratieffin sykli. En tiedä onko tuttu. Siinä tunnustettu sellaisia 102- vuoden vuoden aikoja joina tietyt omaisuuusluokat tuottaa paremmin kuin toiset. Testaan nyt sitten miten Aki/mode suhtautuu mainostamiseen. Omassa Blogissa juttu Kondtrateffin syklistä: https://warrenfyffet.blogspot.com/2014/10/kondratieffin-sykli.html

Jos menet jutun loppuun ja katsot rengasta Wheel. Aina siirryttäessä vuoden ajasta toiseen vaihtuu menestyvä omaisuusluokka. Tasapainottamalla Dalion systeemillä tulet ostamaan halpaa ja myymään kallista tuossa syklissä.  Missä mennään tuossa syklissä? Olen itse sitä mieltä, että olemme aloittamassa kevättä. (Interest rates start to rise....) Tämä ainakin USA:ssa. Euroopassa credit crunch on mahdollinen. Inflaatio on käynnissä. Tilana pelkäämme paluutta taantumaan.

Minun tulkinnan mukaan Dalio sittne on tunnistanut tämän sama pitkän syklin ja todennut, että samoin tapahtuu lyhyemmässä syklissä(, joka hyödyllisempää sijoitus mielessä, kirjoittajan oma huomio). 

Tuossa omia ajatuksia vielä syklistä viiden vuoden takaa

https://warrenfyffet.blogspot.com/2014/10/omat-ajatukset-kondratieffin-…

Siinä kiinnittäisin huomiota kuvaan The Cycle of deflation. Siinä on tuota kulkua aika hyvin kuvattu. Nyt kysymys on, onko tehtaita suljettu ja hinnoitteluvoima palannut? Velkaoja hoidettu? Niitä löytyy Bear&Stearns, Lehman Brothers, kotimaassa esimerkkinä Talvivaara, Euroopassa Kreikka on hoidettu. Voidaanko tällä rallatella seuraavat 30 vuotta? 

Index Fund Advisorsilta löytyy laskureita noihin tuottoihin. Siellä näkee miten eri aikoina pärjää erilasilla korksuhteilla ja tietty portfolio erilasista osakkeista ja korosita.

https://www.ifa.com/calculator/?i=port100_ifa&g=100000&s=1/1/2000&e=11/…

Itse olen vain ottanut korkoa ja osakkeita salkkuun ja päätynyt askel askeleelta nostamaan osakepainoa. Minusta kannattaa tunnistaa missä mennään. Koroissa nyrkkisääntö, että ne tuottaa sen kuponkikoron pitkällä aikajänteellä. Joten nyt hankkimalla korkoa voi käydä niin, että juuri mitään ei jää inflaation jälkeen käteen. Itse ajattelen asiaa niin, että siellä 4-5% tasolla kannattaa alkaa ostelemaan. Tietysti nyt löytyy korkolappukja joista saa tuota enemmän, niitä olen jonkun verran hankkinut. Sitten, jos korot edelleen nousee niin ostella korkoa korolle efektillä. Osakkeilla alkaa silloin olemaan hankalampaa askel askeelta. Mutta tuohon nousuun 5% tasolle voi mennä vuosia. Välillä pakitetaan.

Jenkkien yrityslainamarkkinalle jos meinaatte suunnistaa, kannattaa olla tarkkana. Gavekal Research kirjoittaa teemasta seuraavaa:

Q4: Are corporate bonds the real whale? The adoption of zero interest rate policies and QE gave carte blanche to corporates to borrow lots of money; in the last decade outstanding US corporate debt grew by more than 200%. And this debt pile could prove problematic for several reasons:  

1) It didn’t so much finance new assets (which would generate cash-flows to pay back debt) as fund unprecedented financial engineering. As a result, US corporate debt relative to GDP is already at levels only seen prior to recessions (when GDP falls and credit lines are tapped). This begs the question: what will happen to all this debt if the US economy turns down?

2) The structure of the US bond market has changed radically in the past decade. First, regulatory changes mean that bond dealers hold a paltry US$40bn of inventory (around 0.5% of outstanding volumes). Thus, on any risk-off day trading bonds becomes near impossible. Second, retail investors are now big players. When Michael Milken invented the junk bond market in the 1980s, the idea was to peddle the liabilities of “fallen angels” to insurance companies and pension funds. In time this financing channel broadened, yet it remained the preserve of institutional investors. In the past decade, however, retail investors have piled in using exchange traded funds. A decade ago, corporate bond ETFs totaled US$15-20bn; not enough to create liquidity issues for bond dealers that held US$260bn in inventories. Today, the assets under management of such ETFs stand at US$300bn (see left hand chart below), or more than seven times the inventory held by dealers.

In short, a new class of investor has helped the corporate bond market treble in size. Those investors are likely to expect daily liquidity when market behavior turns sour, yet the bond dealers’ ability to provide it has fallen by more than -80%. At the very least, these changes imply that history-based prediction models will be found wanting.

3) Perhaps most worryingly, some of the biggest growth has been in the BBB space. Hence, a few downgrades could easily overwhelm an otherwise fairly small junk bond market. Consider General Electric, which since Jack Welch’s time won every battle mostly through the magic of financial engineering. Yet in the end GE’s shareholders seem to have lost the war (see right hand chart above). The question now is whether bond holders become the next victim? Indeed, GE has some US$115bn of outstanding corporate debt, which amounts to more than 10% of the total US junk bond market. And it is fair to say that, if GE gets downgraded, demand for junk bonds will not grow by 10% overnight. Indeed, a GE downgrade could trigger a collapse in the demand for junk bonds (hence GE management will likely do everything in its power to avoid this eventuality).

More generally, a meaningful economic slowdown would raise the chance of downgrades. Alas, most growth indicators look weak: ISM surveys and OECD leading indicators have recently disappointed (see left hand chart below). Weak points can be seen in the struggling automobile sector, slowing Chinese economy, softening real estate prices in almost every major market and a slashing of capital spending in the energy sector. It is hard to find much, beyond the employment data (a notoriously lagging indicator), to be cheerful about on the growth front.

Not that this is unchartered territory: back in 2016, the corporate bond market faced stress as the energy sector adjusted to oil prices falling below US$50 a barrel (see right hand chart above). And already today, yields on US high yield bonds (ex-energy) are back to their 2016 levels, as are spreads on investment grade bonds. This begs the question: Could the current energy downturn, rather than GE, be the catalyst for a bond market hiccup?