1985-1991 ongelma oli Suomessa siinä, että ensi avattiin pääomamarkkinat ja vasta sitten yritykset joutuivat kilpailullsille markkinoille busineksessaan. Tämä tarkoitti omaisuusarvojen kuplaa ennen kuin niitä pääsi ostamaan romahdushinnoin. Venäjällä kävi paljon kivemmin, kun yritykset menivät ensin konkrussiin ja vasta sitten pääomamarkkinat avautuivat. Sai olla aika taikuri, ettei Venäjällä rikastunut ja Suomessa köyhtynyt 1985-1995.
Wikipedia on niukkasanainen Riikosesta, mutta näyttää töitä löytyneen: " Vuonna 2007 hän alkoi julkaista pörssianalyysejä verkkopalvelulle"
Itselläni on aivan samanlaisia kokemuksia pankkineuvojien rahastomyynnistä. Useammalla kerralla kun olen vieraillut omalla pankkineuvojallani on tämä yrittänyt tuputtaa pankin omia rahastoja, joista olen lähes systemaattisesti kieltäytynyt. Eräänä kertana hellyin ja pyysin saada nähtäväksi rahastoesitettä puhtaasta mielenkiinnosta. Pankkineuvoja oli ennen tätä puhunut ~2 % vuosittaisesta kulusta. Kun kysyin että miksi oli mainostanut 2 % kuluja, kun rahaston TER-luku oli yli kolmen, niin hämmästykseni oli suuri kun pankkineuvoja ei tiennyt mistä puhuin. Sen pituinen se.
Pankkineuvojat saavat provikat myymistään tuotteista. Myyjiähän he ovat. Aika kannattamattomia nykyään pitää palkkalistoilla. Asioista mitään ymmärtämättömille pankin osakerahasto on kuitenkin >EV vs. käyttelytili ja tätä nykyä ei edes oikein ole enää edes kunnon määräaikaistalletuksia. Aktian käyttelytililtä saa 1,00 % päiväsaldolle ja 100ke ei saa vuodellekaan nykyään kuin just ja just vähän yli 1,10 % määräaikaisesta (suomalaisesta pankista).
Ei pankkien rahastoissa sinänsä mitään vikaa tai hämärää ole. Siinä vain maksaa enemmän samasta, minkä saisi itse asiaan perehtymällä halvemmalla. Tämä taas pätee lähes kaikkeen muuhunkin.
Riikosesta, ja muistakin kasinovuosien sankareista, on aikanaan (1995) tehty hataran muistini mukaan helkkarin hieno kotimainen draama nimeltä "Hyvä Veli". Keskittyi lähinnä leikin loppuun ja neliosaisen sarjan ensimmäinen jakso käsitteli Helsingin Osakepankin kaatumista (muutaman päivän liian pitkä valuuttapositio ja väärään suuntaan) ja muiden pankkien pyrkimistä sen haaskalle. En löydä netistä eli jos jollain on VHS:llä niin uppikaahan johkin, mistä sitä voisi muutkin väijyä.
Samaan syssyyn suosittelen Suomen harvalukuisen älykkösakin erästä tähteä: Pentti Kouria. Hänen sanelu-elämäkertansa on melko paska, mutta parempaakaan ei taida olla saatavilla. Pientä ja oikeutta ja kohtuutta on maailmassa havaittavissa, kun Kiasman Kourin kokoelma viimein nimettiin kerääjänsä mukaan (mitä kokoelmat nimenomaan ovat). Päätyi takausten kautta valtiolle alunperin.
Pentti Kouri: Suomen omistaja ja elämäni muut roolit. Otava, 1996. ISBN 951-1-14214-3.
