Kolumni: Norsunluutorniin en edes yritä kiivetä

Hilusti tuntuu, että sulla tökkää tuo "pörssi on täydellinen markkina" mantra kaikessa taloustieteeseen liittyvässä niin pahasti hermoon, että dumaat sen varjolla sitten hiukan isommalla sihdillä. Toki ok ja tuo kokemuksesi 90-luvun alusta osoittaa, että tutkijoissa riittää niin heikkoa ainesta kuin urpojakin.

Koska et kuitenkaan ole aivan näin yksisilmäinen niin linkkaan tähän aamun hesarista jutun, jossa itselleni tuntematon rahoituksenproffa on selvittänyt isohkolla mikroaineistolla johdon "kyvykkyyttä" (periaatteessa näissä pitäisi aina lukea itse tutkimus, koska toimittajat tuppaavat korostamaan vääriä asioita ja usein vielä väärin ja omilla oudoilla johtopäätöksillään). Lyhyesti hemmo siis selvittänyt palkka- ja perhejohtajien eroja. Intuitiivisestikin selkeä lopputulema näyttäisi olevan se, että nepotismilla nousseet ovat lahjattomampia. Ei siis kovin outo tulos mutta kun ottaa huomioon miten hellitellyssä asemassa perheyritykset tässä maassa esim. verotuksellisesti ovat, niin politiikkaan tuollaisella paperilla tulisi olla vaikutusta.

http://www.hs.fi/talous/a1432436399859

Alkuperäismateriaaliin tutustumatta linkkaamasi tutkimus kuullostaa lähtökohtaisesti hiukan kummalliselta. Siis lähinnä se, että johtajien kyvykkyyttä pyritään arvioimaan armeija-aikaisten palikkatestien tulosten ja tutkittavien pituuden(?) perusteella. Omaan sijoitusfilosofiaani kuuluu jossain määrin johdon kyvykkyyden arvioimisen yrittäminen, ja nämä eivät ole välttämättä ne ensimmäiset asiat joihin käytännön toimijana kiinnittäisin huomiota. Pituutta en lähde edes kommentoimaan. Älykkyys voi ensi alkuun kuullostaa loogiselta johtajan kyvykkyyden mittarilta, mutta en ole varma onko sekään lopulta tärkeimpien johtajaominaisuuksien listalla (kunhan riittävä taso on saavutettu). Historia tuntee paljon huippuälykkäitä yritysjohtajia, joilta on puuttunut nöyryyttä ja viisautta sekä omistajien ja sidosryhmien kanssa yhteisiä arvoja. Näiden yritysjohtajien ura on usein päättynyt katastrofiin.

Lähipiiristä tulevilla johtajilla taas saattaa olla vahvuuksia, joita tuo tutkimus ei millään tapaa huomioi. Nämä voivat olla paremmin sisällä yrityksen toimintakulttuurissa ja arvoissa ja olla henkilökohtaisemmalla tasolla kiinnostuneempia yrityksen menestyksestä. Etenkin silloin kuin yritys on erinomainen, ja sen vallitseva toimintakulttuuri on tärkeä osa yrityksen kilpailuetua ja menestystä johtamisen jatkuvuus on mielestäni tärkeää. Vaikkapa Karl-Johan Persson (H&M) tai Antti Herlin eivät ole välttämättä tutkimuksen mukaisia kyvykkyyksiä tarkasteltaessa ryhmän kärkipäätä, mutta voivat olla silti olleet erinomaisia johtajia juuri siinä yhtiössä, missä ovat toimineet tai toimivat edelleen.

Mitä tulee taas laajemmin taloustieteen tutkimuksen hyödynnettävyyteen sijoitustoiminnassa, niin etenkin tulosten sovellettavuuden kanssa kannattaa olla varovainen. Kun tutkitaan kansainvälisiä valuuttamarkkinoita tai suurien aktiivisten rahastojen salkunhoitajien menestystä voivat markkinat vaikuttaa tehokkailta, mutta tämä ei tarkoita että suomalaisten small cap -yhtiöiden hinnoittelu olisi koko ajan tehokasta. Markkinat myös kehittyvät ja muuttuvat ajan kuluessa, ja joku historia-aineistosta löydetty tuottoanomalia saattaa olla ihan validi löydös mutta kadota tulevaisuudessa. Mielestäni on aika paljon todisteita siitä, että markkinat eivät ole kaikkialla kaikkina aikoina tehokkaat. Ylituottomahdollisuuksia siis on olemassa, vaikka ne voivat olla vaikeasti hyödynnettävissä. Näiden ylituottomahdollisuuksien etsimiseen taloustiede antaa kuitenkin aika vähän suoria ohjeita, miksi käytännön toimijoista eli sijoittajista koko tieteenhaara voi välillä tuntua aika turhalta.

Pituutta en lähde edes kommentoimaan.

En tunne ko. tutkimusta muuten kuin mitä siitä lehdestä luin, mutta muissa tutkimuksissa on osoitettu, että pituus tuottaa työmarkkinoilla etuja. Pitkät ihmiset saavat tutkimusten mukaan esim. palkkapreemiota. Pituus on joidenkin tutkimusten mukaan myös yhteydessä terveyteen, elinikään jne. Arvaan, että  tutkimuksessa halutaan huomioida tämän kaltaisia fyysisiin ominaisuuksiin liittyviä tekijöitä ja siksi malliin on otettu pituus kontrollimuuttujaksi fyysisten ominaisuuksien proxynä.

s

smoke kirjoitti:

Pituutta en lähde edes kommentoimaan.

En tunne ko. tutkimusta muuten kuin mitä siitä lehdestä luin, mutta muissa tutkimuksissa on osoitettu, että pituus tuottaa työmarkkinoilla etuja. Pitkät ihmiset saavat tutkimusten mukaan esim. palkkapreemiota. Pituus on joidenkin tutkimusten mukaan myös yhteydessä terveyteen, elinikään jne. Arvaan, että  tutkimuksessa halutaan huomioida tämän kaltaisia fyysisiin ominaisuuksiin liittyviä tekijöitä ja siksi malliin on otettu pituus kontrollimuuttujaksi fyysisten ominaisuuksien proxynä.

s

Yhteys palkkakehityksen ja pituuden välillä on toki minullekin aiemmasta tiedeuutisoinnista tuttu. Hiukan epäilen, että itse tutkimuksessa ei pyritty ottamaan kantaa HS:n tiedeuutisen ensimmäisen lauseen väittämään ("Yhtiön omistaja ei ole tuoreen julkaisemattoman tutkimuksen mukaan aina paras vaihtoehto johtamaan yritystä.").

HS:n uutisesta rivien välistä lukemalla luulisin, että alkuperäisessä tutkimuksessa oli tarkoitus tutkia miten eri tyyppisten yritysten johtajat sijoittuvat eri kyvykkyysmittareilla ja miten nämä kyvykkyydet vaikuttavat heidän palkkatasoonsa. Eikä siis vastata kysymykseen minkä tyyppinen johtaja on paras valinta johtamaan tietyn tyyppistä yritystä.

Sinänsä on varmaan ilmiselvää, että yhtiön omistaja ei ole aina ja kaikkialla absoluuttisesti paras vaihtoehto johtamaan yritystä. Harvemmin varmaan on, ainakaan jos ei oteta mitään reunaehtoja huomioon (esim. mistä joukosta johtaja valitaan).

khufu kirjoitti:

 Pituutta en lähde edes kommentoimaan. 

Tietysti tieteessä voidaan ja pitääkin voida selvittää, voisiko pituudella olla jotain merkitystä elinkeinoelämässä menestymisen kannalta? Ja jos löytyy viitteitä siitä, että pituudella on korrelaatiota, niin seuraavaksi voidaan sitten etsiä syitä mitkä voisivat selittää tällaisen korrelaation. Syythän voivat olla esimerkiksi sosiaalisia – aivan kuten sekin, että lihavat pärjäävät politiikassa paremmin, koska kansa pitää lihavia ihmisiä luotettavampina.

En ymmärrä miksi pidät pituuden tutkimista jotenkin vääränä?

Valpuri]

[quote=khufu kirjoitti:

 Pituutta en lähde edes kommentoimaan. 

Tietysti tieteessä voidaan ja pitääkin voida selvittää, voisiko pituudella olla jotain merkitystä elinkeinoelämässä menestymisen kannalta? Ja jos löytyy viitteitä siitä, että pituudella on korrelaatiota, niin seuraavaksi voidaan sitten etsiä syitä mitkä voisivat selittää tällaisen korrelaation. Syythän voivat olla esimerkiksi sosiaalisia – aivan kuten sekin, että lihavat pärjäävät politiikassa paremmin, koska kansa pitää lihavia ihmisiä luotettavampina.

En ymmärrä miksi pidät pituuden tutkimista jotenkin vääränä?

Hiukan saivarrellen en pitänyt pituuden tutkimista mitenkään vääränä, en vain halunnut koko asiaa lähteä avaamaan. Koko sepustukseni oli laadittu nimenomaan osakesijoittajan näkökulmasta (miten osakesijoittajana hyödyn taloustieteen julkaisuista). Myönnetään, minulla on joitakin ennakkoluuloja johtajien pituusfaktoria kohtaan. En tässä vaiheessa usko, että johtajan pituus osakesijoittajan kannalta hyödynnettävissä määrin korreloi yrityksen menestyksen kanssa niin, että syy-seuraussuhde kulkisi oikeaan suuntaan. Eli että löydetään selvä syy-seuraussuhde johtajan pituuden ja tästä seuraavan yrityksen menestyksen välille. Se on hyvin mahdollista, että menestyviin yrityksiin valitaan johtajiksi keskimääräistä pidempiä ihmisiä/johtajia. Osakesijoittajana tämä tieto ei minua silti juurikaan auta, sillä tavoitteeni on löytää yrityksen menestykseen vaikuttavia tekijöitä, ei lyödä vetoa johtajien urakehityksen suunnasta.

Tieteellinen tutkimus on toki vapaa todistamaan yllä esittämäni ennakkoluulot vääriksi, enkä ole muutenkaan sitä mieltä että tutkittavia aiheita pitäisi rajoittaa. Eikä kaiken taloustieteen tutkimuksen tarvitse tai pidäkään olla osakesijoittajan kannalta hyödyllistä. Vaikka nuo julkaisut eivät kovin usein suoria käytännön ohjeita osakesijoittajalle tarjoakaan, uskon näiden lukemisesta olevan silti hyötyä ymmärryksen kasvamisen ja ajattelun kehittymisen kautta.

Kommenttia tuohon alkuperäiseen kolumniin:

Kohinasta olet repäissyt kohinatasoisen kolumnin. Se että olisit keskittynyt ottamaan onkeesi olennaisimmat pointtini, teet paljon meteliä tyhjästä keskittymällä epäolennaisiin asioihin kuten tohtorikaronkat ja norsunluutornit (jotka eivät liity mitenkään alkuperäisiin asioihin). Tekeekö markkinoista tehottoman se, että kävit yhdessä tohtorikaronkassa jossa et saanut itseäsi miellyttäviä vastauksia?

Jos olet sen minimieffortin käyttänyt taloustieteen opiskeluun, niin se näkyy tässä:

Hyvä puoli tuossa omien uskomuksien ankkuroiminen "tieteellisessä" konseksuksessa" on se, että vapauttaa aivokapasiteettia jonka voi sitten käyttää itselle meiluiseen puuhasteluun. Huonot puolet taas siinä, että ei ole mitään hypoteettista tieteellistä konsensusta kuin se, minkä olet luonut korviesi välissä. Tämän tarkoituksenmukaisen uskomuksen/ankkuroimisen pohjalta voi sitten tehdä niitä itseoikeutettuja toimia markkinoilla samalla tietämyksen tasolla, mitä "tieteilijät" sanovat "tietävänsä" (perustuuko tämäkin joihinkin omiin subjektiivisiin kokemmuksiin?).

Toimintasi järkevyyden tiedät itse parhaiten, etkä välttämättä tarvitse niihin edes tehottomia markkinoita saadaksesi fiktiivistä leipää ja voita sen päälle. Olisit saanut sitä ehkä enemmän, jos ottaisit vain markkinariskiä, Tämän pystyisi näyttämään vaikka historiallisilla tuotoilla, ja vertailemalla omaa menestystä markkinoilla ja muita portfolioita vastaan (riski)korjatuilla tuotoilla. Ei pitäisi olla hirveän vaikeata, saattaisi vaan totuus satuttaa.