Kun seuraaviin vaaleihin on maksimaalisen pitkä aika, olisi paras mahdollinen hetki tehdä järkevää politiikkaa. Vaalien alla tämä ei ole enää mitenkään mahdollista. Joten seuraavan hallituskauden fiksut, mutta epäsuositut päätökset olisi syytä saada lähipäivinä Säätytalolla kirjattua hallitusohjelmaan.
Tähän ei kuitenkaan kannattaisi pyrkiä marinimaisella valehtelulla. Kaikki vähänkin kotimaista mediaa seuraavat tiesivät, että sotealueet olivat susia jo syntyessään ja budjetoidut rahat eivät likikään riitä. Petteri Orpo väitti, että hänelle tämä tuli uutisena.
Oppositiojohtajalle tuli väistyvän hallituksen kallein huomenlahja Orpo I:lle yllätyksenä?? Älä muuten ala Petteri pelaamaan pokeria työksesi. Eihän siuta usko edes Anna-Maja Henriksson, vaikka RKP:n peruskallioon on hakattu hyväuskoisuuden esittäminen kaikkia hallitusohjelmia kohtaan. Nyt pitäisi keskittyä Marinin hallituksen sättimisen sijaan hallitusohjelman muodostamiseen. Viisikon toilailujen taivastelemiseen on hyvin aikaa ja mahdollisuuksia myöhemminkin.
Mitä ilmeisimmin kokkareiden puheenjohtajaksi voidaan valita vain keskinkertaisia poliittisia kykyjä. Parasta viihdettä elinaikanani toistaiseksi on ollut salolainen kamreeri, joka pyrki eroon avoir fiscalista menestyksekkäästi ja pitkin hampain suostui viemään Suomen Natoon, kun 80 prosenttia kansasta kannatti. Edeltäjistään ja seuraajistaan ei kannata kovin paljon kirjoittaa, jos on pyrkimys kohti kirosanojen vähentämistä kolumneissaan.
Tosin yksi peruskokoomuslainen vakuutteli tällä viikolla korttipöydässä, että ”Orpo on mainettaan parempi”. Toivottavasti oli tosissaan, eikä pelkästään puolustellut puolueensa demarisiipeä.
Olen sinänsä lähes yhtä optimistinen kuin Björn Wahlroos tulevan hallituksen suhteen. Eli on aika paljon toivoa, että tuleva hallitus voisi olla edeltäjäänsä parempi.
Kikattelin kovasti Nallen perjantain muotoilulle
”Edes Sanna Marinin hallituksen holtiton julkisten varojen käyttö ei sinällään ole, jos otetaan pidempi aikaperspektiivi, ongelmien ytimessä. Ydinongelma on taloudellisen kasvun puuttuminen.”
Ja olen samaa mieltä. Ihmiset eivät mene töihin, ellei se heille kannata. Miekin tiedän ikäisiäni ja nuorempiakin ”eläkeläisiä” vaikka kuinka monta, joilla olisi kyllä työkykyjä, mutta ei juuri työhaluja. Pärjäileehän sitä muutenkin, kun säästäväisesti elää ja pitää itsensä kartalla kaikista mahdollisista tuista.
Tosin en välttämättä näe optimaaliseksi Nallen ja Orpon taktiikkaa, jossa levitetään kriisitietoisuutta simpanssin raivolla. Kaikki, jotka suinkin mistään mitään suostuvat ymmärtämään, tietävät jo valmiiksi, että olemme ylisuuren julkisen sektorimme ja ikäpyramidimme kanssa enemmän kusessa kuin Suomi USA:n kanssa Skoda Cupin avausottelussa. Ei meitä tarvitse herättää, ja vielä tälläkin hetkellä nukkuvat pitänevät päätään hiekassa rakenteellisten ongelmiemme suhteen ikuisesti.
Näkisin fiksummaksi yrittää herättää nuorissa pelkotilojen sijaan toivoa. Koska meidän pitäisi jollain metodilla pitää nuorten ikäluokkien parhaat kyvyt Suomessa hyvinvointivaltiota rahoittamassa ja rakentamassa. Nykyisille nuorille oikeisto tarjoaa lähinnä sanomaa ”Eläkkeitänne ette näe, vanhemmillanne oli luokkahyppyihin paremmat mahdollisuudet ja vajeet maksatte te”. Vasemmisto taas valehtelee, että tämä ei pidä paikkaansa, mutta ei siitä sen enempää. Meillä on nimittäin edessämme neljä vuotta vassareitten itkua, ja olisi epähienoa käännellä turhaan veistä vasemmiston vaalien jälkeisissä avohaavoissa.
Meillä on kuitenkin toistaiseksi kohtuullisen hyvin toimiva yhteiskunta ilmaisine koulutusjärjestelmineen. Kysykää vaikka Turkista tai Afganistanista, mitenkäs siellä menee. Jos Orpo I saisi jollain yllätyshyökkäyksellä leikattua kannustinloukkuja, saattaisi meidän varsin vilkas startup-scenemme kasvattaa vielä uuden Nokian tai ainakin Supercellin, ja pyörät pitkästä aikaa saisivat pitoa alleen. Sellaiset viisitoista vuottahan Suomi on sutinut paikallaan.
Joten anna meille toivoa, Orpo. Äläkä selittele kaikkea Marininin hallituksen syyksi, vaikka aihetta toki olisi. Johtajan kuuluisi luoda organisaatiolle visioita ja uskoa tulevaisuuteen, eikä tarjota pelkästään säkkiin ja tuhkaan pukeutumista.
Tämä ei siis tarkoita, etteikö leikkauksia pitäisi tehdä enemmän kuin Nallen hilpeästi vasemmistodemariksi kuvailemalle Sixten Korkmanille sopisi. Keppiä pitää antaa, mutta se pitää kuvata porkkanaksi. Vasemmisto on tällaisessa kielenkäytössä aina ollut lahjakkaampi, muistammehan hyvin Rinne I:n ”tulevaisuusinvestoinnit”, jotka olivat pelkästään lisättyjä juoksevia kuluja kaikki.
Tästä tulee oikeistokuplassani mykyä, mutta en oikein usko Nallen esittämän yhtiöverotuksen alentamisen autuuteen. Nykyinen 20% on varsin ok-taso, koska sillä vielä pysyvät pyysingit Suomessa kiukuttelemassa ja maksamassa.
Jos jotain juhannuslahjoja voisi Orpo I:ltä toivoa, niin se olisi osakesäästötilin talletusrajan heittäminen samaan kasaan onnistuneiden laihdutuspyrkimyksieni kanssa. Ihmisille kannattaisi tarjota visio rikastumisesta. Sitä paitsi suomalaiset osakesijoittajat ovat siitä hönöjä, että ne eivät yleensä ymmärrä verovelkaa oikeaksi velaksi, vaikka maksettava nekin joskus täytyy.
Mie en tee rajan nostolla yhtään mitään, mutta Z-sukupolvi tarvitsee unelmia. Maailmanparantamisensa lomassa ne kavereiltaan salaa kuitenkin toivovat voittavansa lotossa. Tämä ryhmä pitäisi oman etunsa takia saada uskomaan Veikkauksen (tai alarmistien) sijaan pörssijumaliin.
P.S. Pidän todennäköisimpänä vaihtoehtona, että hallitus muodostuu Säätytalolla kokoustavalle persvekokri-pohjalle. Svensktalande bättre folket tulee hallitukseen, kunhan ruotsin kielen asemaan ei tule mitään heikennyksiä. Ja kristilliset jos homoille ei myönnetä mitään uusia oikeuksia.
Petteri ja Riikka katsovat toisiaan jo nyt selvästi rakastavammin kuin nykyinen pääministeri puolisoaan. Epäilen, että Orpon ja Purran liitto neljän vuoden päästä näyttää jo paljon vähemmän seesteiseltä.
Meillä arvoliberaaleilla tulee toki pitkät neljä vuotta vapaata kannabista tai mitään muutakaan arvosektorilla järkevää odotellessa, mutta ei meillä asiat Suomessa nykyiselläänkään niin kovin huonosti ole.