Kiitos vielä omasta puolestani kaikille perjantain tapahtumassa mukana olleille! Oli hyvää seuraa ja antoisia keskusteluja niin varsinaisessa tapahtumassa kuin jatkoilla Teerenpelissä. Keskustelu jatkukoon täällä blogin puolella. 

Alla ajatuksiani jo tulleisiin kysymyksiin. 

"LappuLiisalle":

Esityksessä kuvaamani allokaatio piti sisällään koko sijoitusvarallisuuteni ja rahamarkkinasijoitukset (rahamarkkinarahastot, talletukset) luonnollisesti sisältyvät siihen, vaikka olenkin kanssasi samaa mieltä siitä, etteivät ne ole kovin tuottoisia. Kuten esityskalvoillakin pienellä luki, korkosijoitusten (johon rahamarkkinasijoitukset kuuluvat) tehtävänä on salkkuni riskin pienentäminen. Tätä ei tullut hyvin lyhyessä esityksessä sen kummemmin korostettua, joten hyvä kun kysyit.

Olen kanssasi täsmälleen samaa mieltä siitä, että osakkeet ovat riskinottoa ja sitä kautta pääoman kasvattamista varten. Ja osakesijoitusten sisällä osakepoiminnat ovat nimenomaan ylituoton tavoittelua varten.

Korkosijoitusten sisällä rinnastan rahamarkkinarahastot tuotto-riski-profiililtaan pankkitalletuksiin. Kuten toteat, ne ovat vähän eri asia kuin lyhyet korot (eli esim. lyhyen koron rahastot), joissa duraatio, ja siten korkoriski, on vähän suurempi.

Nollakorkojen aikaan en oikeastaan hyödyntänyt rahamarkkinarahastoja, vaan käteinen oli tileillä. Riskitön tuotto kun oli joka paikassa nolla. Kerroin esityksessäni, että normaalitilanteessa (eli kun korkokäyrä on ”normaali”) suosin korkopuolella keskipitkän aikavälin valtionlainoja. Niissä tuotto-riski-suhde on mielestäni aika hyvin ”sweet spotissa”.

Yrityslainoille ja niiden sisällä etenkään HY-lainoille en lämpene. En oikein näe niiden tarjoavan mitään lisäarvoa (ellei marginaalista hajautushyötyä lasketa). Niiden tuotto-riski-profiilihan on melkein sama kuin osakkeilla. Siksi pidän korkosijoitukset mieluummin vähäriskisissä kohteissa, ja osakepainoni hieman korkeampana suhteessa siihen, että salkussani olisi myös HY-lainoja.

Jälkikäteen on tietysti helppo todeta, mitkä omaisuusluokat ovat tuottaneet parhaiten milläkin aikavälillä. Ja jos haluaisin maksimoida pelkästään tuoton, olisin kovalla vivulla vain osakkeissa ja ehkä HY-lainoissa. Järkevä salkunhoito on kuitenkin ihan muuta kuin vain tuoton maksimointia.

Korkojen puolella sijoitan vain euromääräisiin rahastoihin, jotta vältän valuuttakurssiriskin. Kuten sanottu, korkosijoitusten tehtävä on pienentää riskiä, ja valuuttakurssimuutokset voivat heiluttaa korkosijoitusten tuottoja joskus melkoisesti. Valuuttakurssiriskille altistuminen tavallaan vesittäisi korkojen koko roolin. Valuuttasuojattujakin rahastoja toki on tarjolla, mutta suojautuminen ei ole koskaan ilmaista. Ja olen tunnetusti allerginen kaikille sijoittamisen kustannuksille. 

"Axulle":

Mukava kuulla, että esitykseni herätti ajatuksia ja sai sinut miettimään maantieteellistä hajauttamista. Otan alla kantaa kysymyksiisi ja tiivistän ajatukseni samalla myös niille, jotka eivät olleet tilaisuudessa paikalla. Huomioi, etten tunne tilannettasi kuin hyvin pintapuolisesti lyhyen kuvauksesi perusteella, joten en uskalla (enkä saa) antaa sen tarkempia neuvoja. Sparrailla kuitenkin aina voi.  

Kuten esityksessä kuvasin, sijoitin itsekin vuosikausia vain Suomeen ennen kuin oikeasti tajusin kansainvälisen hajauttamisen hyödyt. Globaalin indeksi- ja ETF-rahastosalkun kasaaminen suorien osakkeiden rinnalle on ollut minulle ennen kaikkea riskienhallintaa. Ulkomaisten yhtiöiden tuntemukseni ei ole koskaan ollut sillä tasolla, että olisin halunnut sijoittaa niihin suoraan kovinkaan merkittäviä summia (yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta). Siksi indeksit ovat olleet luonteva valinta.

Esittelemäni ydin-satelliitti-malli on toiminut hyvin ainakin omalla kohdallani. Indeksiydin on antanut globaalin markkinatuoton ja Suomeen keskittyneet suorat osakepoiminnat (satelliitit) tavoitteeni mukaisen ”ylituoton”. Nyt ihan viime vuosina, kun indeksisijoitukset ovat suuren USA-painon myötä tuottaneet osakepoimintojani paremmin, hajauttamisen hyödyt ovat konkretisoituneet (etenkin kun salkustani löytyy viime aikojen pahimpia murheenkryynejä, kuten Exel, Neste ja Nokian Renkaat).

Toisaalta muutama vuosi on sijoittamisessa pelkkää ”kohinaa”, eikä sen perusteella voi tehdä kovin pitkälle vietyjä johtopäätöksiä. USA tuskin on enää tulevaisuudessa yhtä tuottoisa markkina (etenkään korkeilta nykyarvostuksilta lähdettäessä). Uskonkin edelleen, että suomalaiset osakkeet ovat kilpailukykyinen omaisuusluokka ja systemaattisella osakepoiminnalla voi tehdä globaaleja indeksejä parempaa tuottoa (luotan siis edelleen myös edellä mainittuihin yhtiöihin).

Sijoittamiseen liittyy kuitenkin aina riski ja liiallinen itsevarmuus voi olla tuhoisaa. Mitä jos Suomi on uusi Japani? Minun tulisi olla melkoisen hyvä osakepoimija, jotta pysyisin kovassa vastatuulessa globaalien osakemarkkinoiden tahdissa.  Juuri siksi haluan pelata varman päälle ja sijoittaa myös maailmalle.

Jokainen voi luonnollisesti valita indeksien ja osakepoimintojen välisen suhteen itselleen parhaiten sopivaksi. Itse olen päätynyt 50/50-jakoon, mikä mielestäni osoittaa aika vahvaa luottamusta omaan sijoitusosaamiseen. Tyypillisestihän tämän tyyppisessä mallissa osakepoimintojen osuus on huomattavasti pienempi. Tällöin ongelmaksi tulee kuitenkin se, ettei osakepoiminnoilla enää ole niin suurta merkitystä. Omassa strategiassani osakepoimintojen osuus on sen verran suuri, että onnistuneet valinnat vaikuttavat merkittävästi koko salkun tuottoon. Ihan pienellä osuudella analyysiin ei välttämättä enää kannattaisi käyttää niin paljon aikaa. Jos osakepoimintaa ei sitten tee ihan pelkästään harrastamisen ilosta.

Koska oma hajautukseni on jo kunnossa, olen panostanut viime vuosina Helsingin pörssiin, jonka arvostus on maltillinen. Myös kehittyvät markkinat ovat olleet samasta syystä suosiossani ja olen tasapainottanut indeksisalkkuani niiden suuntaan jo useita vuosia (kuten olen monesti kirjoittanut). Kuten yllä olevista ajatuksistani voit päätellä, olen USA:n suhteen ihan samaa mieltä kanssasi. Se on aika kallis markkina. USA:han on tietysti hyvä sijoittaa, koska sen paino globaalissa taloudessa on niin suuri, mutta itse en ainakaan juuri nyt uskaltaisi sitä ylipainottaa, vaikka moni tuntuu niin tekevän.

Jos/kun olet tähän asti keskittynyt vain Helsingin ja Tukholman pörsseihin, eikä hajautuksesi ole siten vielä kunnossa, en ajattelisi ihan niin paljon nykyisiä arvostustasoja. Jos olisin itse sinun tilanteessasi, ottaisin indeksisalkun allokaatiotavoitteeksi suunnilleen globaalit markkinapainot (USA 50 %, Eurooppa 20-30 %, Japani ja kehittyvät markkinat kumpainenkin 10-15 %) ja alkaisin rakentaa salkkua niin, että se lähestyy pikku hiljaa tavoitepainotuksia. Mielestäni ei ole vaarallista, vaikka tavoitepainotuksiin pääseminen ottaa aikaa. Siihen voi kulua useampikin vuosi. Jos joidenkin markkinoiden korkeat arvostukset huolettavat, alkuun voi ylipainottaa markkinoita, jotka ovat edullisia ja alipainottaa markkinoita, jotka ovat kalliita. Haluan korostaa sitä, että voi olla vaarallista jättäytyä kokonaan jonkin kalliilta näyttävän markkinan ulkopuolelle. USA:n arvostushan voi jatkaa nousemistaan vielä vuosikausia ennen kuin kupla puhkeaa. Jos siellä ei ole mukana, voi jäädä paitsioon parhaista tuotoista. 

Koska Helsingin pörssi on nyt suhteellisen edullinen, en lopettaisi ostoja (osakepoimintoja) täällä kokonaan, mutta kohdistaisin osan sisään tulevasta kassavirrastani tai jemmassa olevasta ”sijoituskassastani” indeksirahastoihin edellä kuvaamani taktiikan mukaisesti (näin siis nytkin toimin, mutta toimisin samalla tavalla, vaikka kaikki sijoitukseni olisivat nyt vain Suomesta).  Jos USA jossain vaiheessa korjaa alas, ja esimerkiksi kehittyvät markkinat nousee yhtä suureen suosioon kuin it-kuplan puhkeamisen jälkeen (vuosina 2003-2007), siirtäisin painotuksen toisinpäin (eli pieni ylipaino USA:han ja alipaino kehittyviin).

Korostan, että tämän tyyppistä ”taktista allokointia” ei kannata missään tapauksessa tehdä ”mutulla” tai tulevia markkinaliikkeitä ennustamalla, vaan systemaattisesti perustuen esimerkiksi johonkin arvostuskertoimeen (kuten P/E tai P/B). Kuten tapahtumassa näytin, salkun systemaattinen tasapainottaminen on rationaalinen tapa tuoton parantamiseen, koska se perustuu puhtaasti matematiikkaan. Olen simuloinut tätä paljon historiadatalla ja strategia on toiminut eri aikakausina ja eri omaisuusluokilla ja instrumenteilla. Usein kuultu kritiikki markkinoiden ajoittamista ja allokaatiomuutoksia kohtaan koskee nimenomaan ennustamista vaativia strategioita. Tutkimusten mukaan kukaan ei osaa ennustaa tulevaisuutta (minkä jokainen toki ymmärtää ihan maalaisjärjelläkin), mutta varsinkin indeksien kohdalla arvostustasot kertovat hyvinkin luotettavasti eri markkinoiden ja omaisuusluokkien pitkän aikavälin tuotto-odotuksista. 

R.W. 
 

Ylituottoa osakepoiminnalla – maksuton webinaari 6.8.2024 klo 19

Oletko kiinnostunut osakesijoittamisesta? Haluatko oppia sijoittamaan systemaattisemmin? Pidän talousvalmentaja Nina Nordlundin kanssa maksuttoman webinaarin (6.8. klo 19), jossa pureudumme osakepoiminnan saloihin ja esittelemme konkreettisen prosessin, jota käytämme potentiaalisten sijoituskohteiden etsimiseen ja salkun rakentamiseen.

Tervetuloa mukaan oppimaan, keskustelemaan ja inspiroitumaan!

Lue lisää ja ilmoittaudu alla olevan linkin kautta:

https://app.livewebinar.com/574-276-457?_e_source_t=a53dadc0-d616-44f6-bc40-8940f47ffae3

Sijoitusterveisin

Jarkko ”Random Walker” Aho

”Taloustieteelle”:

Kiitos palautteesta ja mielenkiintoisesta kysymyksen asettelusta! Kerron tuonnempana omista kokemuksistani, joihin varsinainen kysymyksesi liittyy, mutta lähestyn asiaa ensin yleisemmällä tasolla.

Yleisesti ottaen sopiva riskin määrä riippuu aina sijoittajasta. Siksi näissä asioissa ei useinkaan kannata tehdä ihan samalla tavalla kuin joku toinen on tehnyt. Jos sijoittajalla on kyky ansaita huomattavia summia osakemarkkinoiden ulkopuolella, hänen ei tarvitse ottaa niin paljon riskiä päästäkseen taloudellisiin tavoitteisiinsa. Tällöin kannattaa maksimoida sijoitettava pääoma töitä tekemällä ja ottaa vähemmän riskiä markkinoilla. Kun ottaa vähemmän riskiä, tavoitteeseen pääsyn todennäköisyys paranee. Toisaalta, jos oma tase kasvaa sijoitustuottojen lisäksi merkittävästi myös tuloslaskelman (palkkatyön) kautta, osakemarkkinoilla tehdyt virheet voidaan paikata helpommin. Tästä näkökulmasta katsottuna riskiä voisikin ottaa enemmän. Yhtä oikeaa vastausta ei siis ole, vaan lopulta kyse on sijoittajan tavoitteista ja tarpeista. 

Kaikilla ei tietenkään ole kykyä tienata työllään erityisen paljon, joten isommalle riskinotolle on usein tarvetta. Tällöin salkun sopiva riskitaso määräytyy riskinottokyvyn ja -halun perusteella. Nuoremmilla on edessä pitkä sijoitushorisontti, joten heidän riskinottokykynsä on yleensä hyvä. Salkku voikin koostua pääasiassa osakkeista ja vieläpä korkeamman riskin osakkeista (toki riskinottokykyyn vaikuttavat muutkin tekijät kuin sijoitushorisontti, mutta ei mennä tässä niihin). Nuoremmilla on aikaa odottaa kurssien toipumista isommankin romahduksen jälkeen. Myös mainitsemasi ”vararahasto” (elämiseen tarvittavat rahat) on hyvä olla olemassa. Vatsa ei mene kurssiheilunnasta niin helposti kuralle, kun viimeiset rahat eivät ole kiinni osakkeissa. 

Sitten varsinaiseen kysymykseesi eli siihen, mitä itse tekisin toisin, jos voisin palata ajassa 20 vuotta taaksepäin ja omaisin nykyisen tietotaitoni. Jos asiaa tarkastellaan nimenomaan riskien näkökulmasta, voin todeta ottaneeni nuorempana nykyistä enemmän riskiä, mutta kaikki ottamani riskit eivät suinkaan olleet järkeviä. Ohjeeni parikymppiselle RW:lle olisikin, että kannattaa edelleen ottaa riskiä entiseen malliin, mutta miettiä tarkemmin riskin lähteitä.

Sijoitin aluksi usean vuoden ajan vain Suomeen (sekä indeksirahaston että suorien osakkeiden kautta), joten hajautukseni ei missään nimessä ollut kovin hyvä. Otin aivan turhaa riskiä. Japani on varoittava esimerkki siitä, että vain yhteen maahan sijoittaminen voi pahimmassa tapauksessa johtaa katastrofiin. Onnekseni suomalaiset osakkeet ovat tuottaneet erittäin hyvin. Tämä on kuitenkin jälkiviisautta eikä kumoa sitä tosiasiaa, että hajautukseni oli aikoinaan hyvinkin puutteellinen. Ei se toki ole vieläkään oppikirjan mukainen, mutta nykypäivänä indeksi- ja ETF-sijoitukseni kohdistuvat käytännössä kokonaan ulkomaille (melko neutraalilla globaalilla allokaatiolla, jossa tilannekohtaisesti panostan enemmän tietyille markkina-alueille ja tiettyihin osakeluokkiin). Indeksisijoittamisessa kannattaa aina pyrkiä mahdollisimman laajaan hajautukseen. Siinähän tavoittellaan markkinoiden keskituottoa. Tällöin ei ole mitään syytä altistua uniikille riskille (epäsystemaattiselle riskille), vaan se kannattaa hajauttaa kokonaan pois.   

Olen laajentanut osakeavaruuttani myös suorien osakepoimintojen kohdalla. Vaikka suurin osa suorista osakkeista on edelleen Suomesta, seuraan nykyään myös jonkin verran USA:n markkinaa. Sieltä löytyy aina silloin tällöin ostettavaa, vaikka Suomessa olisi kallista (hyvänä esimerkkinä Strategic Education, jota ostin hiljattain). Osakepoiminnan kohdalla en kuitenkaan mieti maantieteellistä hajauttamista tätä enempää. Siinä erikoistumisesta ja kapeamman segmentin hyvästä hallinnasta on hyötyä (circle of competence). Koen tuntevani suomalaisyhtiöt ulkomaisia paremmin. Osakepoiminnassa salkun yhtiöiden määrä voi mielestäni olla huomattavasti pienempi kuin indeksisijoittamisessa, koska virhesijoitusten riskiä madalletaan tutustumalla yhtiöihin hyvin. Oma salkkuni koostuu tyypillisesti 10-15 eri yhtiön osakkeesta. Tämä on mielestäni ihan riittävä hajautus osakepoimintaan, jolla nimenomaan tavoitellaan markkinoita parempaa tuottoa. Jos yhtiöitä on salkussa kymmenittäin tai jopa sadoittain, alkaa salkku näyttää indeksiltä ja ylituoton mahdollisuus katoaa. Pointti on joka tapauksessa se, että sijoittamalla vain pienelle maantieteelliselle alueelle tai vain tietyille toimialoille, ottaa kantaakseen turhaa riskiä ja rajaa pois hyviä mahdollisuuksia.

Kerroit, että sinulla on puolet osakevarallisuudestasi yhdessä osakkeessa. Edelliseen viitaten pidän tätä turhan riskin ottamisena. Täydentämällä salkkuasi edes muutamalla muulla yhtä hyvällä yhtiöllä (tai nostamalla muiden salkkuyhtiöidesi painoa), riski pienenee huomattavasti, mutta tuotto-odotus pysyy vähintään ennallaan. Tämä tai mikään muukaan kirjoittamani ei ole sinulle suunnattu sijoitusneuvo, mutta yleisesti ottaen jo muutamaan eri yhtiöön hajautettu salkku tuo merkittävän hajautushyödyn. Toisaalta, jos kyse on oikeasti hyvin pienistä rahoista, jotka kuittaat palkallasi nopeasti, en näe tilanteessasi mitään aitoa ongelmaa. Mutta sitä mukaa kun salkkusi kasvaa, hajauttamisesta tulee koko ajan tärkeämpää.

Jos voisin palata aikakoneella 20 vuotta taaksepäin ja saisin mukaani nykyisen tietotaitoni, tekisin toki monta muutakin asiaa vähän eri tavalla. Aloittaisin suoran osakesijoittamisen (nykyisellä strategiallani) indeksisijoittamisen rinnalla ihan heti. Opiskeluun ei enää kuluisi aikaa. Tällaista on kuitenkin turha harmitella, sillä tietotaitohan kertyy nimenomaan oppimisen ja kumulatiivisen kokemuksen kautta. Sijoittajana kasvaminen vaatii aikaa. Kun mietin sijoitusosaamistani 2000-luvun alussa, olen oikeasti hyvin tyytväinen, että aloitin indeksisijoittajana. 

Mitä alkuaikojen strategiaani tulee, keskityin aluksi liikaa osakkeiden arvostukseen enkä tutkinut yhtiöiden liiketoimintaa tarpeeksi. Saatoin ostaa keskinkertaisia yhtiöitä, jos ne vain olivat tarpeeksi halpoja. Olin todella naivi ja kuvittelin, että hyviin tuottoihin pääsee muutamaa yksinkertaista tunnuslukua (P/E, P/B jne.) pyörittelemällä. Halpojen osakkeiden metsästyksessä oli iso riski astua arvoansaan, kuten minulle kävi Talvivaaran kohdalla. Otin yhdestä kerrasta opikseni, enkä ole sittemmin sijoittanut sen tyyppisiin yhtiöihin. Nykyisin ymmärrän liiketoiminnan laadun merkityksen. Olen isossa kuvassa edelleen arvosijoittaja (koska arvonmääritys on yksi tärkeimpiä sijoitusprosessini vaiheita ja käytän suurta turvamarginaalia), mutta ostan vain riittävän laadukkaita yhtiöitä, joita voin omistaa pitkään. Hyvissä yhtiöissä tuotto syntyy liiketoiminnan kehityksen kautta. Mitä halvemmalla tähän liiketoimintaan pääsee käsiksi, sitä paremmaksi tuotto pitkällä aikavälillä muodostuu.

Mutta en tietenkään olisi voinut aloittaessani tietää, mikä sijoitustyyli sopii juuri minulle. Sopiva tyyli muovautuu matkan varrella. Tässäkin on kyse oppimisprosessista. Oikotietä ei ole eli vasta käytännön tekemisen kautta alkaa huomata mikä toimii. Siksi onkin hieno kuulla, että haluat oppia ja kehittyä. Hyviä tapoja sijoittaa on monia ja tärkeintä on löytää tyyli, joka sopii itselle parhaiten. Kun jaksaa opiskella ja kokeilla, sopiva tyyli löytyy varmasti.

”Rape-55:lle”:

Kiitos palautteesta ja kysymyksestä! Kehittyvät markkinat (jossa Kiinalla on merkittävä paino) on yksi tämän hetken suosikkiteemoistani, joten kysymyksesi on minulle hyvin ajankohtainen. En ole sijoittanut suoraan kiinalaisiin tai muihinkaan kehittyvien markkinoiden yhtiöihin, mutta indeksi- ja ETF-rahastojen kautta salkustani merkittävä osa on näillä markkinoilla.

Olen pitänyt Kiinaa mielenkiintoisena markkinana pitkään, enkä ole sen pahemmin säikähtänyt viime aikojen tapahtumia (kiinteistö- ja rakennussektorin haasteet ja niistä johtuva kurssilasku). Pikemminkin päinvastoin. Pitkäjänteiselle sijoittajalle entistä matalammat arvostukset ovat positiivinen uutinen. Kasvaneista riskeistä puhutaan nyt paljon, mutta mielestäni isossa kuvassa mikään ei ole muuttunut ainakaan huonompaan suuntaan. Kiinan ongelmat ovat olleet kaikkien tiedossa jo ennestään. Pidän poliittisia riskejä edelleen suurimpana uhkakuvana, mutta ne näkyvät aika hyvin osakkeiden hinnoittelussa. Kiina ei missään nimessä ole kehittyvien markkinoiden halvimpia maita, mutta suhteessa globaaliin osakemarkkinaan arvostus on maltillinen. Tiedostan hyvin, ettei yksityissijoittaja pääse hyötymään Kiinan talouskasvusta ja yhtiöiden tuloskehityksestä täysimääräisesti (huonon corporate governancen takia voitot jakautuvat epätasaisesti ”sisäpiirin” ja muiden välillä), mutta tämäkin huomioiden pidän maata houkuttelevana pitkän aikavälin sijoituskohteena. Mutta korostan, että Kiinan ja muiden kehittyvien markkinoiden kohdalla pitkä aikaväli tarkoittaa oikeasti pitkää aikaväliä.

Lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä Kiinan tilanne on haastavampi. Vaikka suunnitellut uudistukset kiihdyttävät talouskasvua myöhemmin, lähitulevaisuuden kasvu tulee varmasti jäämään totuttua heikommaksi. Kiinteistömarkkinoiden vakauttaminen ja velkaantumisen kasvun pysäyttäminen on massiivinen urakka. Kiinalaisten varallisuus on kuplahinnoitelluissa asunnoissa, joten maan johto tekee varmasti kaikkensa, jotta siirtymä ”uuteen normaaliin” sujuisi mahdollisimman tasaisesti. Kiinassa tuskin halutaan toistaa Japanin virheitä 1980-luvulta.

Kiinan talousmallin muutos iskee etenkin Eurooppaan, jossa kasvu on perustunut pitkälti Kiinan velkaantumiselle. Euroopassa on luotettu liikaa Kiinan vetoapuun, eikä tarvittavia muutoksia talouden rakenteisiin ole tehty. Nyt, kun Kiina on vetämässä velkahanojaan kiinni, alkaa olla jo liian myöhäistä. Mutta Euroopan tulevaisuus on kokonaan toisen keskustelun aihe, enkä mene nyt siihen. On tietyllä tavalla ironista, että Kiina on nyt näyttämässä muille esimerkkiä ylivelkaantumisen pysäyttämisessä. Tämä on yksi syy, miksi pidän Kiinan pitkän aikavälin näkymiä monia muita isoja markkina-alueita valoisampana.

Kiina ja muut kehittyvät markkinat on tuottaneet pitkään heikosti (ja sama tahti voi hyvinkin jatkua myös lähitulevaisuudessa). Tämä ei ole mitenkään poikkeuksellista. Eri maiden tai markkina-alueiden tuotot kehittyvät eri tahtiin. Muistan hyvin ajan, kun tilanne oli päinvastainen. Ennen finanssikriisiä kehittyvät markkinat imivät valtavasti pääomaa ja kurssit kohosivat muita markkinoita huomattavasti suurempaan kuplaan. Kun romahduksesta alettiin päästä jaloilleen, kehittyvät markkinat olivat taas tuottokärjessä. USA:n markkinoiden nousu on alkanut kunnolla vasta 2010-luvun jälkimmäisellä puoliskolla ja ihan toden teolla vasta koronaromahduksen jälkeen. Sijoittajien muisti on vain niin lyhyt.

Todettakoon vielä se, että puhun yllä markkinan houkuttelevuudesta indeksisijoittajan näkökulmasta. Yksittäisiin osakkeisiin liittyy Kiinan kaltaisilla markkinoilla hyvin merkittävä riski. Tutkin joku aika sitten Alibabaa ja suunnittelin ainakin puolivakavissani osakkeen osto-ohjelmaa, mutta lopetin koko homman melko lyhyeen. En vain uskalla ottaa ko. markkinalla yksittäisiin osakkeisiin liittyvää riskiä. En mitenkään voi oppia tuntemaan kiinalaisia yhtiöitä riittävän hyvin, jotta voisin tehdä sijoituksen hyvillä mielin.

Indeksisijoittajalla ei onneksi ole yksittäisiin yhtiöihin liittyvää riskiä. Kehittyvien markkinoiden indeksisijoittajana voin olla melko vakuuttunut siitä, että tuulen suunta kääntyy taas joskus. Aina jossain tulee vastaan piste, jossa omaisuusluokan tuotto-odotus alkaa olla niin houkutteleva, että pääomavirrat kääntyvät sitä kohti. Muutenhan markkina ei olisi kovin tehokas. Rotaatio voimistuu pikkuhiljaa ja lopulta omaisuusluokka onkin taas kaikkien huulilla ja arvostus nousee täysin uudelle tasolle. Sitten taas jokin toinen omaisuusluokka tulee muotiin ja aiemmin muodissa olleiden sijoitusten sykli kääntyy. Itse ostelen mieluummin syklin pohjalla, enkä silloin kun kaikki ovat jo mukana.

”Makaroonilaatikolle”:

Kiitos opponoinnista! Eikö argumentissasi kuitenkin ole pieni ristiriita? Toisaalta myönnät, että tulevaisuutta on vaikea ennustaa, mutta toisaalta olet sitä mieltä, että salkku tulisi valita tarkasti tehokkaalta rajapinnalta. Valittu salkkuhan ei ole enää tehokas, kun oletuksia hieman muutetaan.

Kirjoitukseni pääviesti on nimenomaan se, ettei tulevaisuutta voi ennustaa, joten optimointiohjelma toimii parhaiten skenaariotyökaluna. Koska optimaalinen salkku vaihtelee sen mukaan, mitä oletuksia käytämme, on järkevää hahmotella erilaisia skenaarioita ja rakentaa salkku, joka toimii riittävän hyvin kaikissa skenaarioissa.

Vaikka osaisimmekin ennustaa tulevat pitkän aikavälin tuotot, teknisesti optimaalisin salkku ei välttämättä olisi sijoittajan kannalta paras mahdollinen valinta. Tärkeintä on, että salkku vastaa sijoittajan omia preferenssejä. Esimerkiksi faktoreita kannattaa painottaa vain sen verran, että sijoittaja pystyy pitämään allokaatiostaan kiinni myös pitkinä alituoton kausina.

Omaisuusluokka-allokaatiota ja faktoreita käsitellään suomalaisessa sijoituskeskustelussa aika vähän, joten yksi tavoitteistani oli herättää uudenlaista keskustelua. Ymmärrän hyvin, jos esittämäni asiat tuntuvat sinusta itsestäänselvyyksiltä, mutta loppujen lopuksi aika harva sijoittaja on perehtynyt näihin asioihin. Kaikki eivät lue akateemisia artikkeleita.

”Varatonneille”:

Kiitos kysymästä! Mainitsemasi ongelma (positiivinen sellainen) alkaa tosiaan olla koko ajan yleisempi. Vanhaa ohjetta tasaisesta kuukausisäästämisestä pienillä summilla ei siksi voikaan enää toistaa kaikille. Hyvä, kun nostit asian esille.

Ensimmäinen pohdittava kysymys on tietysti se, kannattaako koko perintö sijoittaa yhdellä kertaa vai ajallisesti hajauttaen. Tässä asiassa sijoittajat jakaantuvat kahteen koulukuntaan. Toisten mielestä osakemarkkinoilla on syytä olla koko ajan niin suurella pääomalla kuin suinkin mahdollista. Nämä sijoittajat puhuvat kertasijoittamisen (lump-sum investing) puolesta. Toisten mielestä isommat sijoitussummat tulisi jakaa osiin ja sijoittaa markkinalle vähitellen (cost averaging).

Kertasijoituksen puolesta puhuu se, että osakkeiden tuotto-odotus on yleisesti ottaen positiivinen. Mitä enemmän pitää käteistä, sitä enemmän jää tuottoja saamatta (siis teoriassa). Kertasijoittamisen kannattajat argumentoivat yleensä tutkimustuloksilla, joiden mukaan kertasijoittaminen on keskimäärin kannattanut kahtena kertana kolmesta verrattuna muutaman vuoden aikana toteutettuun osto-ohjelmaan (toki tutkimuksissa on eroja riippuen sijoituskohteista ja ajanjaksoista, mutta karkeasti todennäköisyys on tämä). Tästä huolimatta kuulun itse ajallista hajauttamista suosivaan koulukuntaan. Tämä johtuu omasta sijoittajaprofiilistani. Minulle ajallinen hajauttaminen on ennen kaikkea keino pienentää riskiä. Haluan välttää katastrofin, jossa kurssit laskevat voimakkaasti juuri ostoni jälkeen. Kun sijoitan ajallisesti hajauttaen, minulle tarjoutuu mahdollisuus ostaa entistä halvemmalla. Minulle on myös psykologisesti paljon helpompaa ostaa halvalla laskeviin kursseihin kuin kalliilla nouseviin. Strategiassani on tietysti omat heikkoutensa. "Kalliilta” näyttävä osake voi jatkaa ennakoimaani paremman tuloskasvun myötä kallistumistaan, enkä pääse tällaisiin osakkeisiin koskaan kiinni. Tätä on kuitenkin turha murehtia, sillä mikään strategia ei ole täydellinen. Käyttämäni strategia sopii minulle ja siksi pidän siitä kiinni. Viestini on, että mieti, mikä sopii parhaiten juuri sinulle.    

Yleisluonteisissa tutkimuksissa, joihin edellä viittaan, on se heikkous, että ne ovat nimenomaan yleisluonteisia tutkimuksia. Kuten me kaikki tiedämme, nykyinen markkinatilanne on täysin poikkeuksellinen nollakorkoineen, keskuspankkien arvopaperiostoineen ja valtioiden elvytyspaketteineen. Ja tähänhän kysymykselläsi varmasti viittaatkin. Eli onko järkevää sijoittaa nyt suuri summa yhdellä kertaa, kun arvostukset ovat korkealla ja tuotto-odotukset sitä kautta matalalla. Tähänkin oikea vastaus selviää vasta jälkikäteen eli voin kertoa vain mitä itse nyt teen. Nykyisessä markkinatilanteessa olen entistäkin varovaisempi isojen kertasijoitusten kanssa. Teen pienehköjä sijoituksia indeksi- ja ETF-rahastoihin jatkuvasti, mutta suurempia summia olen valmis sijoittamaan vain nykyistä järkevämmillä arvostustasoilla. Koska harjoitan myös osakepoimintaa, minun ei onneksi tarvitse odottaa koko markkinan laskua, vaan voin sijoittaa yksittäisiin yhtiöihin, joiden arvostus on muusta markkinasta poiketen matala (arvostrategiani mukaisesti). Toki on selvää, että vaihtoehdot ovat nyt myös osakepoiminnan puolella vähissä. 

Kaikki eivät kuitenkaan ole arvosijoittajia, eivätkä tee arvonmääritystä yksittäisistä yhtiöistä. Tällöin osto-ohjelmien käynnistyspäätös ei voi perustua yksittäisten yhtiöiden arvostukseen. Nykymarkkinan korkeaa arvostusriskiä karttavalla rahastosijoittajalla (indeksisijoittajalla) on muunlaisia tapoja toteuttaa ajallista hajauttamista. Isomman pääoman voi jakaa eriin ja sijoittaa ne markkinalle tasaisesti esimerkiksi 2-3 vuoden kuluessa (riippumatta siitä miten kurssit kehittyvät). Toinen vaihtoehto on rakentaa osto-ohjelma laskeviin kursseihin (samalla periaatteella kuin teen yksittäisten yhtiöiden kohdalla). Eli ostot aloitetaan vasta mahdollisen laskumarkkinan aikana ja ostoja jatketaan aina tietyn suuruisen indeksipudotuksen jälkeen. Tässä taktiikassa ongelma on luonnollisesti se, ettemme voi etukäteen tietää kuinka syvä ja pitkä mahdollinen laskumarkkina on. Kolmas rahastosijoittajan vaihtoehto on aloittaa salkun rakentaminen omaisuusluokista (tai osakeluokista), joiden arvostus on kohtuullinen. Kun joskus tulevaisuudessa siirrytään laskumarkkinaan ja kurssit tulevat alas laajalla rintamalla, salkun allokaation voi täydentää muilla omaisuusluokilla. Tässä vaihtoehdossa riskiä nostaa salkun heikko hajautus sijoitusmatkan alkuvaiheessa (esimerkiksi USA:n markkina jäisi huippukorkean arvostustasonsa vuoksi nyt kokonaan pois salkusta ja esimerkiksi kehittyvien markkinoiden paino olisi hyvin korkea suhteessa neutraaliin allokaatioon). Tämä on ”trade-off”, jotta arvostusriskiä saa pienennettyä. Yhtä oikeaa lähestymistapaa ei tietenkään ole.  

Aina on kuitenkin hyvä muistaa, ettemme voi oikeasti tietää, kuinka kauan osakkeiden korkeat arvostukset säilyvät. Nykytilanne voi jatkua vielä vuosia. Kurssilaskun pelossa ei kannata jättää kokonaan sijoittamatta. Mielestäni nyt ei kuitenkaan ole kaikkein aggressiivisimman hyökkäyksen aika.  

R.W.

Kiitokset taas kerran kaikille palautteesta, kysymyksistä ja hyvästä keskustelusta! Ajattelin kirjoitella taas pienen tauon jälkeen tännekin, sillä aloitin tällä viikolla osto-ohjelman salkustani jo entuudestaan löytyvässä Yhdysvaltalaisessa koulutusyhtiössä Strategic Educationissa. Viimeisin saamistani kommenteista koskee yhtiötä. Kerronkin aloittamastani osto-ohjelmasta ja yhtiön viimeisistä käänteistä blogin lopussa, mutta ensin muutama sana muihin kommentteihin.

Makaroonilaatikko,

Makaroonilaatikko kirjoitti:

Kun tämä on kuitenkin teoriaan pohjautuvaa mietintää, niin kyllä tuo volatiliteetin minimointi on terminä väärä ja huono (minimointi != pienentää). Jos haluaa minimoida volatiliteetin, niin (teoriassa) kaikki kiinni German Bundseihin tai pidä pankkitalletuksena. Sijoittajan kuuluu maksimoida tuotto-riski-suhde (mean-variance).

Olen samaa mieltä siitä, että ”minimointi” on ehkä vähän harhaanjohtava termi, mutta parempaankaan en ole törmännyt. Modernissa portfolioteoriassahan puhutaan ”tuoton maksimoinnista tietyllä riskitasolla” tai ”riskin minimoinnista tietyllä tuottotasolla”. Eli kyllä tuo käyttämäni termi tulee suoraan teoriasta. Riskin minimointi ei tarkoita tässä yhteydessä riskien nollaamista, vaan mahdollisimman matalan riskin tavoittelua, kun rajoitteena on tietty tuotto-odotus, jonka alle ei haluta mennä.

Makaroonilaatikko kirjoitti:

Siitä voi sitten tietenkin keskustella, että onko keskihajonta hyvä mittari riskille vai tulisiko käyttää downside deviationia, max drawdownia, kertymäfunktiota jne.

Hyvä, että nostit esille myös nuo muut riskin mittarit. Moni muu mittari voidaan johtaa keskihajonnasta, joten siinäkin mielessä sen rooli on tärkeä. Mutta kyllähän esimerkiksi se, kuinka paljon salkun arvon voi odottaa pahimmassa tapauksessa laskevan, kertoo monelle sijoittajalle enemmän kuin keskihajonta itsessään.

TuuriTuuli, 

TuuriTuuli kirjoitti:

Mutta herra Aholla etenkin painottuminen matemaattisempaan teoriaan on hieno ele, koska yleensä koulunpenkkien ulkopuolella asioissa mennään yksinkertaisimmilla mahdollisilla peukalosäännöillä ilman että niiden takana olevat mekanismit selkiytyvät (oma suosikkini vieläkin P/E- ja P/B-lukujen ruumiinavausartikkelit).

Olen aina pitänyt matematiikasta ja nimenomaan sen käytännön soveltamisesta. Teoreettinen matematiikka on sitten asia erikseen, ja vaikka olen sitäkin opiskeluaikoinani lukenut, en oikein koskaan syttynyt sille. Sen harjoittajat eivät varmasti edes pitäisi hyvin yksinkertaista kaavojen pyörittelyäni matematiikkana. Oli miten oli, perustason matemaattinen hahmottamiskyky on sijoittamisessa hyödyllistä. Matematiikan avulla on helppo kuvata sijoittamisen lainalaisuuksia ja ilman kaavoja monen asian auki kirjoittaminen olisikin työlästä ja epätarkkaa. Sijoittamisessa (tai missään muussakaan) matematiikka ja teoria eivät tietenkään saa olla itseisarvoja. Ne ovat vain työkaluja, joiden avulla todellisten tavoitteiden saavuttaminen helpottuu. Sijoittaminen (tai rahoitus) on mielestäni yksi käytännönläheisimpiä tieteenaloja ja ainakin minulle teorian opiskelusta on ollut hyötyä. Valitettavasti monikaan yksityissijoittaja ei jaksa opiskella edes perusteita. Moni virhe jäisi tekemättä, jos perusteoria olisi luettu. Toki ymmärrän, että monet oppikirjat ovat hyvin raskassoutuisia ja asiaan perehtyminen vaatii aikaa. Siksi ei toisaalta ole ihme, että oppikirjoihin tarttuvat yleensä vain aineen varsinaiset opiskelijat. Toivonkin, että kirjoitusteni kautta muutkin kuin rahoitusta varsinaisesti opiskelleet pääsevät käsiksi akateemisiin löydöksiin. Olen hyvin kiinnostunut pedagogiikasta ja siitä, miten akateeminen viisaus saataisiin kaikkien sijoittajien tietoon mahdollisimman käytännönläheisesti ja kiinnostavalla tavalla. Vaikka olen nimenomaan sijoittaja (en tieteen harjoittaja), luotan akateemiseen evidenssiin ja uskon siihen nojaavaan sijoittamiseen. Tästä syystä olen varmasti ”ajautunutkin” kaiken muun lisäksi myös koulutus- ja valmennustehtävien pariin. Koulutuksen kun on aina perustuttava tieteellisesti hyväksyttyihin ”faktoihin”, ei ”mutuiluun” (vaikkei sijoittaminen samanlaista absoluuttista tiedettä olekaan kuin esimerkiksi fysiikka).      

Mutta kuten todettu, sijoitusteoria ei ole kaikki kaikessa, vaan lopulta sijoittajan menestyksen ratkaisee muiden osa-alueiden hallinta. Olen lukenut viime aikoina paljon William Bernsteinin tuotantoa ja häntä lainatakseni sijoittajan tulisi menestyäkseen hallita neljä sijoittamisen peruspilaria. Sijoitusteorian lisäksi kolme muuta ovat taloushistoria, sijoitusbisnes ja sijoittamisen psykologia. Historian tuntemus auttaa välttämään liiallisen innostuksen kuplien aikana ja ottamaan hyödyn irti romahduksista. Sijoitusbisneksen (pankkien ja rahastoyhtiöiden toiminnan) logiikan ymmärtämien auttaa välttämään huonoja ja kalliita sijoitustuotteita. Psykologiasta on hyötyä oman sijoittajaprofiilin muodostamisessa. Lisäksi se auttaa tunnistamaan kognitiivisia vinoumia, jotka monesti estävät rationaalisen päätöksenteon.

Valmennushommien myötä sijoittamisen psykologinen puoli on alkanut kiinnostaa minua koko ajan enemmän. Kuten olen useasti ennekin maininnut, olen vasta viime aikoina kunnolla tajunnut, kuinka erilaisia me kaikki sijoittajat olemme. Toisten psyyke sopii sijoittamiseen paremmin kuin toisten. Jos on luontaisesti taipuvainen psykologisiin virheisiin, on erityisen tärkeää oppia tuntemaan itsensä paremmin. Näin voi välttää astumasta oman mielen ansoihin. Sijoitusmenestyksen kannalta tärkein tekijä ei ole sijoituskohde, vaan sijoittaja itse.  

TuuriTuuli kirjoitti:

Eli tuotto-odotus parani velkakirjojen määrää lisätessä, vaikka ostohinta ja velkakirjojen ominaisuudet eivät muuttuneet mihinkään.

Esimerkkisi velkakirjojen maailmasta on osuva. Itselleni on tosiaan tullut ihan uutena ahaa-elämyksenä se, että hajauttamalla voi parantaa myös tuotto-odotusta. Aikaisemmin olin ajatellut asiaa vain riskien pienentämisen kautta.

TuuriTuuli kirjoitti:

Jos kurssi niiaa syvään ja hartaasti, niin mistä tiedän että se on pelkkää volaa? Firman tuloksentekokyky voi pysyvästi olla muuttunut, ja joskus se selviää vasta romahduksen jo tapahduttua.

Pohdintasi yksittäisiin osakkeisiin liittyvästä riskistä osuu asian ytimeen. Osakepoiminnassa yhtiökohtainen riski on suurempi kuin indeksisijoittamisessa (vaikka salkku olisikin jossain määrin hajautettu). Indeksisijoittaja voi olla vakuuttunut, että kaikki romahdukset ovat väliaikaisia ja sijoitus palaa lopulta takaisin entisiin lukemiinsa ja jatkaa siitä kohti uusia ennätyksiä. Yksittäisten yhtiöiden kohdalla ei tietenkään ole näin. Loppujen lopuksi vain melko pieni osa yhtiöistä antaa pitkällä aikavälillä positiivisen tuoton. Suurin osa tuottaa negatiivisesti ja moni ajautuu vuosikymmenien aikana konkurssiin. Siksi osakepoiminta onkin haastavaa ja on äärimmäisen tärkeää ymmärtää mihin sijoittaa. Tästä syystä sijoitan itse vain kouralliseen yhtiöitä, jotka tunnen niin hyvin, että ”tiedän” (lue: 99 prosentin todennäköisyydellä oletan) niiden nousevan pahimmankin pörssiromahduksen jälkeen takaisin. Toki sijoitan varmuuden vuoksi edelleen myös rahastoihin, sillä jopa 20 vuotta (jonka olen sijoittanut) on liian lyhyt aika todistamaan, että tuotot on tehty taidolla eikä tuurilla.

Bingo53,

Bingo53 kirjoitti:

Löytyisiköhän portfolioteoriasta apua salkun osakeosuuden sektorinäkemykseen tässä markkinatilanteessa?

Riskiä voi tosiaan pienentää myös osakeallokaation sisällä, sillä erilaiset osakeluokat (esim. defensiiviset vs. sykliset osakkeet, arvo- vs. kasvuosakkeet, teollisuus- vs. teknologiaosakkeet) pitävät sisällään eri määrän riskiä.

Jos taktinen allokointi kuuluu omaan strategiaan, ja sijoittaja arvioi esimerkiksi kasvuosakkeiden olevan nyt ylihinnoiteltuja, painotuksen voi osakeallokaation sisällä siirtää arvo-osakkeisiin. Välttämättä painotusten muuttaminen ei edes vaadi näkemyksen ottamista. Yleensähän sijoittajilla on jokin tavoitepaino eri omaisuusluokille. Koska kasvuosakkeet ovat tuottaneet viime vuosina hyvin, niiden paino on noussut. Nyt, jos koskaan, on hyvä aika tasapainottaa salkku vastaamaan alkuperäistä tavoiteallokaatiota. Tasapainottamisessa ei ole kyse näkemyksen ottamisesta, vaan se on automaattinen (mekaaninen) toimenpide, jolla ensisijaisesti hallitaan riskiä.

Tietysti jos kurssit jatkavat nousuaan, tasapainotus voi tuntua virheeltä. Pitkällä aikavälillä se kuitenkin parantaa salkun tuotto-riski-suhdetta. Vaikka tasapainottamisen pääpointti on riskinhallinnassa, systemaattisesti toteutettuna sen on osoitettu parantavan myös tuottoa. Sehän johtaa ikään kuin automaattisesti ”osta halvalla ja myy kalliilla” -strategian toteuttamiseen.

Kokemukseni mukaan salkkua ei kuitenkaan kannata tasapainottaa liian tiheästi, jottei jää paitsi lyhyen aikavälin momentumista. Pidemmällä aikavälillä kaikkien omaisuusluokkien tuotoilla on kuitenkin taipumus hakeutua kohti keskiarvoa. Juuri tähän tasapainottaminen perustuu. Itse tasapainotan ETF-salkkuni 1-2 vuoden välein, mutta 3-4 vuotta on mielestäni myös ihan ok, jos lähtökohtaisesti luottaa enemmän momentumiin (tasapainotan aina vain ostojen kautta, koska salkkuun virtaa tasaisesti uutta rahaa).

Suorien osakesijoitusten kohdalla ajattelen vähän eri tavalla. Pyrin toki jossain määrin hajauttamaan eri toimialoille ja toisaalta välttämään sitä, ettei minkään alan yhtiöt ole yliedustettuna, mutta mitään tarkkoja rajoitteita ei ole. Keskityn vain laadukkaisiin yhtiöihin, joiden liiketoiminta kestää odotusarvoisesti pitkänkin taantuman yli. Siksi en ole huolissani kurssilaskusta, vaan pikemminkin toivon sitä, jotta voin ostaa lisää halvalla.

Bingo53 kirjoitti:

Lisäksi REIT-paino on lisääntynyt aika voimakkaasti.

REIT-yhtiöistä vielä pari sanaa. Pidän itsekin kiinteistöjä (joihin REIT:it luokittelen) osakkeita matalariskisempinä, mutta REIT:it ovat yleensä merkittävästi vivutettuja, jolloin riski nousee. Pörssiromahduksissa REIT:it tulevat yleensä alas muiden osakkeiden mukana. Tämä on syytä muistaa. REIT-yhtiöiden suurin etu on mielestäni se, ettei niiden ja ”tavallisten” osakkeiden korrelaatio ole täydellinen. Tämä tuo salkkuun hajautushyötyä.

Markku Kurtti,

Markku Kurtti kirjoitti:

Kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta. Ja kiitos gradun ja sen aiheen nostosta.

Kiitos itsellesi! Gradusi oli hyvin opettavainen, joten sen (tai vähintään siihen liittyvän keskustelun) soisi tulevan luetuksi laajemminkin.

Markku Kurtti kirjoitti:

Mukava lukea, kun joku jaksaa kirjoittaa portfolion rakentamisesta, vaikka se ei ole ihan niitä kuumimpia aiheita nykyisessä sijoituskeskustelussa. Itse tykkään, että asiassa kuin asiassa perusteet on tärkeimpiä ja salkun rakentaminen, jos joku, on sijoittamisen perusta.

Näistä perusasioista toivoisi kirjoitettavan enemmän. Oikeiden osakkeiden valinta on vain kirsikka kakun päällä. Osakevalinnoissa onnistuminen maksimoi tuotot, mutta ei pelasta sijoittajaa, jos salkun perusta ei ole kunnossa. Olen edelleen sitä mieltä, että osakepoiminta on sijoittamisen kuninkuuslaji ja olen iloinen, että yksittäisistä osakkeita puhutaan niin mediassa kuin keskustelupalstoilla. Keskusteluun olisi kuitenkin hyvä saada lisää sävyjä. Salkunhoidolliset isot teemat, kuten allokaatio, jäävät yleisessä keskustelussa hyvin vähälle huomiolle. Tästä syystä olen viime aikoina yrittänyt tuoda myös tätä puolta esille.

Markku Kurtti kirjoitti:

Bernstein onkin yksi omista suosikkikirjoittajistani sijoittamiseen liittyen.

Bernstein on tosiaan hieno sijoittaja ja kirjoittaja. Hän on sijoituspiireissä niin siteerattu, että olen tiennyt hänen perusajatuksensa pitkään, mutta vasta ihan viime aikoina olen alkanut lukea enemmän hänen todella laajaa tuotantoaan. Sen perusteella tunnistan hyvin nuo mainitsemasi pointit.

Oma kokemukseni sijoittajien käyttäytymisestä tukee hyvin Bernsteinin ajatusta siitä, että paras strategia on sellainen, josta sijoittaja uskaltaa pitää kiinni. Volatiliteetin merkityksen ymmärtää vasta siinä vaiheessa, kun se osuu isosti oman vuosikausia säästetyn salkun kohdalle. Ellei salkku ole oman riskinsietokyvyn mukainen, isoa negatiivista volatiliteettia on mahdoton katsoa sivusta tekemättä mitään. Kuulemieni sijoitustarinoiden pohjalta voin kertoa, että ylivoimaisesti suurin syy sijoittajien epäonnistumiseen on ollut se, ettei sijoittajan pää ole kestänyt isoa kurssilaskua. Vasta jälkeenpäin, kun koko hommaa ollaan aloittamassa uudestaan alusta, tajutaan, että osakkeet olisi aikoinaan vain kannattanut pitää. Jos asia kerta on näin, miksi ihmeessä käyttää hirveästi aikaa parhaiden osakkeiden etsintään. Valinnoillahan ei ole mitään merkitystä, jos salkku lopulta kuitenkin tyhjennetään paniikissa. Aika kannattaisi käyttää oman mielen hallintaan liittyviin harjoitteisiin. Tai sitten yhä useamman sijoittajan tulisi palkata henkilökohtainen avustaja, joka toistaisi laskumarkkinassa vain yhtä lausetta: ”Älä myy”.     

Markku Kurtti kirjoitti:

Paras intuitiivinen kuvaus mikä olen kuullut näiden kahden riskin erosta, on MIT professorilta Andrew Lo:lta.

Osuva ja hauska esimerkki ikkunanpesijästä. Täytyypä käyttää tätä, kun seuraavan kerran puhun systemaattisen ja epäsystemaattisen riskin erosta.

Markku Kurtti kirjoitti:

Epäsystemaattinen riski on siis maksullista koska se pienentää CAGRia. Tämän vuoksi esimerkiksi heikosti hajauttava osakepoimija lähtee takamatkalta indeksirahastoon verrattuna ja osakepoimintataidosta (mikäli sellaista on) osa menee takamatkan saavuttamiseen.

Olen aika varma, että suurin osa osakepoimijoista ei tiedosta, kuinka suuri etumatka indeksisijoittajilla on. En väitä, ettei osakepoiminta olisi oikein toteutettuna fiksua (olenhan itsekin pääasiassa osakepoimija), mutta jokaisen osakepoimijaksi ryhtyvän tulisi tiedostaa sijoitustyylin haastavuus. On mielestäni aika vastuutonta antaa ohjeita tyyliin ”osakepoiminta on helppoa, kun vain ostelet tuttuja yhtiöitä, joiden tuotteita itsekin käytät”. Näitä heittojahan aina silloin tällöin näkee mediassa. Toki ymmärrän, että tämän tyyppisen puheen tarkoitus on madaltaa kynnystä sijoittamisen aloittamiseen ja tällainenkin sijoittaminen on todennäköisesti parempi vaihtoehto kuin ei sijoittamista lainkaan (olettaen, että sijoittaja myös pitää osakkeensa alun perin suunnitellun sijoitushorisonttinsa loppuun asti, mikä ei edellä esitetyn nojalla ole kovin realistinen oletus). Joka tapauksessa tämän tyyppisiä naiveja ohjeita noudattamalla sijoittaja aika varmasti häviää indeksituotolle. Mitä pienempi hajautus, sitä enemmän indeksille häviää. Ja tunnetustihan ongelma on juuri hajautuksessa. Keskimääräinen osakepoimija taitaa omistaa vain kahden tai kolmen eri yhtiön osakkeita.      

Markku Kurtti kirjoitti:

Tutkin hetki sitten enemmän drawdown-riskiä.

Luin hyvän kirjoituksesi drawdown-riskistä. Aihe on erittäin mielenkiintoinen. Mittari on hyvin käyttökelpoinen, kun mietitään omaa riskinsietokykyä. Sijoittajahan voi ottaa niin paljon riskiä, että pystyy isossa laskumarkkinassa juuri ja juuri välttämään paniikkimyynnin. Pakko lainata suoraan tekstiäsi (ja ottaa se tähän talteen), koska olet osannut pukea riskinsietokykyyn liittyvän pointin sanoiksi minua paremmin:

”Oikeassa elämässä hyvin harva pystyy sijoittamaan merkittävän summan kymmeneksi tai kymmeniksi vuosiksi, pistämään silmät kiinni markkinoilta ja elämän muuttuvilta rahatarpeilta, ja lopulta kuittaamaan voitot. Pitkä aikaväli koostuu peräkkäisistä lyhyistä aikaväleistä, joista jokaisesta on selvittävä tai pitkä aikaväli lakkaa olemasta. Päästäkseen perille on selvittävä matkasta. Käytännössä riski liittyy juuri matkantekoon. Riski on matkan kuopat, niiden määrä ja etenkin niiden syvyys. Kun matka alkaa meren pinnan tasolta ja määränpää on vuoren huipulla, niin pahimmalta tuntuu mennä pinnan alle. Happi alkaa loppua ja paine kasvaa mitä syvemmälle sukelletaan.”  

Markku Kurtti kirjoitti:

Myös minua kiinnostaa eri omaisuusluokat (sisältäen osakefaktorit) osakkeiden lisäksi. Näihin en ole ehtinyt vielä syventyä niin paljoa kuin toivoisin. Odotankin mielenkiinnolla seuraavaa kirjoitustasi näihin liittyen.

Kirjoitussarjan jälkimmäinen osa julkaistaan lähiaikoina. Jatketaan keskustelua.

Kärsivällinenodottaja, 

Kärsivällinenodottaja kirjoitti:

Olen seuraillut Strategic Educationin (ent. Strayer) taivalta kohta kymmenen vuotta, oikeastaan siitä asti kun sinä esimmäisen kerran yhtiöstä kirjoitit blogiisi. Yhtiöllä on ollut viime vuosina mielenkiintoisia käänteitä ja samalla kurssi on laskenut reilusti viimeisen vuoden aikana. Pörssien yleisen arvostustason ollessa korkea, STRA on oman seurantalistani osakkeista ainoa, joka liikkuu lähellä mielenkiintoista hintaa. Taisit yhtiöstä mainita muutamalla sanalla myös tuoreessa Ylen Pörssipäivän jaksossa niin voisitko avata hieman enemmän näkemystäsi yhtiön nykyisestä tilanteesta?

Kiitos hyvin ajankohtaisen sijoituscasen esille nostamisesta! Strategic Educationin osakekurssi on tosiaan laskenut viime aikoina melkoisesti. Parin vuoden takaisista huipuista on tultu alas lähes 70 prosenttia. Odottavan aika on ollut pitkä, mutta juna on viimein palannut asemalle. Kuten totesin, olen hypännyt taas kyytiin ja käynnistänyt osakkeen osto-ohjelman. Kerron siitäkin alla tarkemmin, mutta sitä ennen muutama sana kurssilaskun syistä ja yhtiön nykytilanteesta. 

Kurssilasku johtuu näkemykseni mukaan kolmesta pääsyystä (jotka varmasti hyvin tiedätkin, mutta tiivistän tilanteen myös muille, jotka eivät ole yhtiötä seuranneet). Yksi syy kurssilaskun taustalla on luonnollisesti korona, joka on näkynyt etenkin uusien opiskelijoiden määrässä. Toinen syy on sääntelyyn liittyvien riskien kasvu (maksuttoman college-opiskelun mahdollisuus, rajoitteet opintolainoissa). Bidenin valinta presidentiksi ei tässä mielessä ollut paras vaihtoehto. Kolmantena ja yllättävänkin paljon kurssiin vaikuttaneena syynä on viime vuonna julkistettu merkittävän kokoinen Laureate-yritysosto (yhtiön Australian ja Uuden-Seelannin toiminnot). Markkinoiden mielestä kauppa oli virhe ja useimmat sijoittajat olivat ilmeisesti odottaneet isoa osinkoa käteisellä (ml. osakeannilla kerätty pääoma) toteutetun yritysoston sijaan. Lyhyellä aikavälillä kauppa saattaa näyttää huonolta, mutta yhtiön johto on niin hyvä, etten usko sen hassaavan omistajien rahoja vain pyrkiäkseen valloittamaan maailmaa. Yritysosto tukee yhtiön tavoitteita verkkoon keskittyvänä koulutusyhtiönä. Strategiavalinta on osoittautunut koronan myötä entistäkin paremmaksi. Osa sijoittajista on saattanut myös säikähtää sisäpiirimyyntejä, mikä on varmasti voimistanut kurssilaskua.  

Kuten aina tällaisissa tilanteissa, kysyn itseltäni, onko kurssilasku merkki yhtiön rakenteellisista ongelmista vai ovatko taustalla oleva syyt ohimeneviä. Korona on luonnollisesti ohimenevä ilmiö (tai vähintäänkin sen kanssa opitaan elämään). Koronan vauhdittama digitalisaation kiihtyminen itse asiassa hyödyttää Strategic Educationia enemmän kuin monia sen kilpailijoita. Yritysoston onnistumisesta on tietenkin vielä ennenaikaista sanoa mitään, mutta kuten todettu, en usko johdon hölmöilyihin. Mielestäni ainoa iso riski liittyykin sääntelyyn. Yhtiötä vuosikausia seuranneena olen havainnut poliittisten riskien nousevan pinnalle sykleissä. Joskus niistä puhutaan enemmän, joskus vähemmän. Luonnollisesti maan kulloinenkin poliittinen ympäristö vaikuttaa riskien suuruuteen ja realisoitumiseen. Poliittisten riskien osalta ilmapiiri on nyt hyvin samanlainen kuin vuosina 2013-2015, jolloin toteutin edellisen osto-ohjelman kurssivälillä 35-55 USD. Tuolloin ostin sekä laskevaan että nousevaan kurssiin, kunnes 55 USD:n raja ylittyi.   

Mikään ei ole sijoittamisessa tietenkään varmaa, mutta tuotto-riski-suhde on Strategic Educationin kohdalla mielestäni nyt varsin hyvä. Sijoituscase on kuin suoraan oman strategiani oppikirjasta. Hinta lähestyy rock bottomia, joten muutamaan ostoerään jaettu osto-ohjelma todennäköisesti riittää myös pohjaongintaan. Osakkeen laskuvara on rajattu, mutta tuottopotentiaali iso. Olen luonnollisesti hahmotellut paljon erilaisia skenaarioita ja pyrkinyt mallintamaan osakkeen arvoa ja tuotto-odotusta niiden kautta. Pessimistisessä skenaariossani oletan, että yritysosto osoittautuu virheeksi eikä tuottopotentiaali realisoidu, opiskelijamäärät pysyvät suhteellisen matalina myös korona-ajan jälkeen ja sääntely laskee nyt ennustettua tulostasoa jonkin verran. Tässäkin tilanteessa noin 60 USD:n hinnalla tehty sijoitus tarjoaa 8 prosentin vuotuisen tuotto-odotuksen eli lähes markkinoiden pitkän aikavälin keskiarvon. On muistettava, että Yhdsyvalloissa koko markkinan (indeksitason) tuotto-odotus on tällä hetkellä  vain noin 4-5 prosenttia (vähän inflaatio-odotuksesta riippuen) eli Strategic Education on suhteellisesti hyvinkin edullisesti hinnoiteltu. Rock bottom -hinnaksi olen arvioinut 35-40 USD, ja jos esimerkiksi poliittiset riskit alkavat realisoitua suuremmin, tällä tasolla voidaan hyvinkin käydä (kuten käytiin edellisen osto-ohjelmani aikana). Joka tapauksessa osakkeen nykyhinta tarjoaa perusskenaariossani tavoitteideni mukaisen 12 prosentin vuotuisen tuotto-odotuksen. Jos kaikki kääntyy vaikean jakson jälkeen taas ennalleen, kurssi voi näkemykseni mukaan nousta nopeasti 100 USD:n tasolle (pitkällä aikavälillä toki paljon korkeammallekin).

Aloitin osakkeen osto-ohjelman tällä viikolla 58 USD:n hinnalla ja tulen ostamaan lisää 5 USD:n välein, jos kurssi jatkaa luisuaan. Ostojeni aloitushinnalla ja haastavaa ympäristöä heijastelevalla ensi vuoden tulosennusteella P/E-luku on noin 12. Se ei ole paljon monella mittarilla alansa parhaasta ja mielestäni parhaiten johdetusta yhtiöstä.   

Markkina näyttää taas kerran palkinneen meidät kärsivälliset ostopaikkojen odottajat.

R.W.

Muutama sana volatiliteetista, markkinatilanteesta ja omasta salkusta

Kiitos kaikille palautteesta ja kommenteista liittyen viimeisimpään kolumniini. Viestejä on tullut mukavasti myös suoraan sähköpostiin. Ymmärrän hyvin, että osa kysymyksistä voi olla sellaisia, ettei niitä halua julkisesti muiden nähtäville (vaikka nimimerkin takaa kirjoittelisikin). Mutta yleisesti ottaen kannustan jokaista kohdistamaan kysymykset ja kommentit tänne blogiin. Näin muutkin pääsevät lukemaan vastauksiani ja osallistumaan keskusteluun. Mutta kuten sanottu, osa viesteistä voi olla henkilökohtaisempia ja silloin sähköposti on edelleen erittäin hyvä kanava. Vastailen aina mielelläni, kanavasta riippumatta. Sähköpostivastauksissa (kuten myös blogivastauksissa) voi toki välillä kestää, mutta vastaan kyllä kaikille ennemmin tai myöhemmin. Vaatiihan sijoittaminenkin kärsivällisyyttä odottaa, joten sitä on hyvä harjoitella myös tässä kohtaa.  

En ole ihan hiljattain täällä blogin puolella kirjoitellutkaan, joten ajattelin kommentoida kaikkien nähden erästä viimeisimpään kolumniini liittyvää olennaista pointtia, jota sivuavia kysymyksiä olen saanut privaatisti. Luvassa on myös muutama sana tämän hetken markkinatilanteesta ja omasta salkustani.

Volatiliteetti riskin mittarina    

Kysymyksiä kirvoittanut asia, johon yllä viittaan, liittyy osakkeiden volatiliteettiin eli heiluntaan, jota kuvaan kolumnissa tuottojen keskihajonnalla. Ensiksikin moni on kyseenalaistanut keskihajonnan riskin mittarina. Ymmärrän tämän hyvin, sillä eihän osakkeiden heilunnalla pitäisi olla merkitystä pitkäjänteiselle sijoittajalle, jolla on aikaa odottaa kurssien palautumista mahdollisen romahduksen jälkeen. Yksi saamistani kysymyksistä liittyy tarkemmin keskihajonnan minimointiin. Kommentoija on ihmetellyt, miksi keskihajonta (riski) pitäisi minimoida. Ilman riskiähän ei ole tuottoa.

Aloitetaan yleisemmällä pohdinnalla siitä, millainen riskimittari volatiliteetti oikeastaan on ja miten oma suhtautumiseni siihen on vuosien saatossa muuttunut. Olin itsekin pitkään sitä mieltä, ettei volatiliteetti kuvaa osakkeiden todellista riskiä. Tämä on monen luonnollinen suhtautumistapa sijoitusuran alussa, sillä edessä on pitkä horisontti. Itsekin näin kurssilaskut nimenomaan positiivisessa valossa. Finanssikriisi käy hyvästä esimerkistä. Kurssien laskiessa sain ostettua osakkeita entistä edullisemmin ja tiesin, että salkkuni korjaisi takaisin ylös jossain vaiheessa. En voi väittää, ettei finanssikriisin aikana olisi jännittänyt, mutta olo oli kuitenkin tietyllä tapaa levollinen. Olin oivaltanut pelin hengen.

Tänä päivänä tilanteeni on ihan toisenlainen. Iän myötä sijoitushorisonttini on lyhentynyt ja volatiliteettiin liittyvä sekvenssiriski on sitä myötä kasvanut. Vaikkei minulla ole vielä mitään halua ”eläköityä”, eli siirtyä osakkeiden netto-ostajasta nettomyyjäksi, tämä muutoskohta on koko ajan lähempänä. Minulla ei ole enää yhtä paljon aikaa odottaa kurssien toipumista. Jos en kiinnitä lainkaan huomiota salkun volatiliteettiin ja näemme lähivuosina Suuren laman (1929-1932) toisinnon, josta toipuminen kestää kymmenen vuotta, häviän koko pelin, vaikka olen sen kerran jo voittanut. Uudestaan aloittaminen lähes nollasta ei kuulosta houkuttelevalta. Juuri tästä syystä olen alkanut arvostaa salkun vakautta. En yksinkertaisesti uskalla altistua isolle volatiliteetille (eli olla markkinalla täydellä osakepainolla), etenkään tässä tilanteessa, kun arvostukset ovat ennätyskorkealla. Haluan eliminoida mahdollisuuden sille, että salkkuni arvo putoaa puoleen (kuten finanssikriisissä) tai pahimmassa tapauksessa kymmenesosaan (kuten osakesalkuille Suuren laman aikana kävi).

Edellä kuvaamani omakohtainen esimerkki osoittaa, että volatiliteetin hyödyllisyys riskin mittarina riippuu sijoitushorisontista eli siitä, onko sijoittajalla kykyä ottaa iso romahdus vastaan. Koska suurin osa sijoittajista on elinkaarellaan pääoman kumuloimisvaiheessa ja pääoma tarvitaan käyttöön vasta hyvin kaukana tulevaisuudessa, volatiliteetti ei useimmista tunnu järkevältä riskimittarilta. Kurssiheilunta ja kurssien lasku sijoitusuran alussa on nimenomaan toivottavaa ja siksi hyvin nuorien sijoittajien tulisikin sijoittaa kaikkein riskipitoisimpiin omaisuusluokkiin (kuten pieniin arvoyhtiöihin). Mutta tämä ei tarkoita sitä, etteikö volatiliteetti voisi olla toisille (yleensä varttuneemmille) sijoittajille ihan hyvä riskin mittari. Volatiliteetin avullahan voidaan nimenomaan arvioida salkun sulamisen voimakkuus heikossa skenaariossa. Esimerkiksi globaalisti hajautetun osakesalkun keskihajonnan voi arvioida olevan karkeasti noin 20 prosenttia. Jos osakkeiden tuotto-odotus on 10 prosenttia, tämä tarkoittaa, että salkun arvo voi minä tahansa vuonna pudota puoleen nykyisestä (kolmen keskihajonnan päähän tuotto-odotuksesta). Tällaisen tapahtuman ei pitäisi olla kenellekään yllätys ja hyvin todennäköisesti tällainen romahdus osuu vähintään kerran jokaisen vähänkään pidempään sijoittavan sijoitusuralle. Vasta kun aletaan puhua 60 tai 70 prosentin romahduksista, ollaan yllättävien tapahtumien äärellä. Ja yllätyksiäkin aina joskus koetaan. Kun salkku on hajautettu myös muihin omaisuusluokkiin (erityisesti korkopapereihin, ml. rahamarkkinasijoitukset), keskihajonta pienenee ja salkku selviää romahduksesta vähäisemmillä vaurioilla. Matalahko keskihajonta on salkulle tärkeä ominaisuus ”eläkkeellä” (nettomyyntivaiheessa). Kun pääomaa ei romahduksessa tuhoudu kovin paljoa, salkku kykenee paremmin täyttämään tehtävänsä. Esimerkiksi jotain tiettyä nostosääntöä (esim. neljän prosentin sääntö) käyttävä ”eläkeläinen” on todellisissa ongelmissa salkun arvon pudotessa voimakkaasti ja pitkäkestoisesti. Alun perin suunniteltu vuotuinen nostosumma osoittautuu tällaisessa tilanteessa liian suureksi ja sen ylläpitäminen syö salkun lopulta nollille. Jos taas nostosummaa pienennetään, salkku ei tarjoa riittävää elintasoa. Kumpikaan ei ole kovin hyvä vaihtoehto. Salkun suojaaminen korkopapereiden ja/tai käteisen avulla on fiksua myös siksi, että niiden myötä ”eläkeläisellä” on jatkuvasti käytössä pääomaa, eikä osakkeita tarvitse myydä huonoimmalla mahdollisella hetkellä.

Toinen syy, miksi olen alkanut pitää volatiliteettia suurimmalle osalle sijoittajista varsin hyvänä riskin mittarina, liittyy psykologiaan ja sijoittajien erilaisuuteen. Psykologisista syistä johtuen volatiliteetti itse asiassa on hyvä riskin mittari muillekin kuin lyhyen sijoitushorisontin omaaville. Käytän taas omia kokemuksiani esimerkkinä. Sitä helposti sortuu ajattelemaan, että jokainen sijoittaja on samanlainen kuin itse on. Jos itse on luonteeltaan esimerkiksi pitkäjänteinen ja kärsivällinen, sitä helposti luulee, että muutkin ovat. Tai jos itse on ylivarovainen, muidenkin olettaa olevan. Viimeisen vuoden aikana minulla on ollut ilo tutustua lukuisiin hyvin erilaisiin sijoittajiin, jotka ovat olleet mukana pitämilläni sijoitusvalmennuskursseilla. Käytyjen keskustelujen myötä olen lopullisesti oivaltanut, ettei sijoittajia voi laittaa yhteen muottiin. Koska kuka tahansa voi olla sijoittaja, markkinoilla toimivien osapuolien luonteet, osaaminen, kokemus ja kiinnostuksen aste vaihtelevat valtavan paljon. Jos olet käynyt sijoituskurssin tai luet nyt tätä blogia, olet todennäköisesti keskimääräistä kiinnostuneempi sijoittamisesta. Osaamisesi on todennäköisesti myös keskimääräistä parempi. Tästä seuraa, että kuulut todennäköisesti siihen melko harvalukuiseen ryhmään sijoittajia, jotka eivät välitä salkun volatiliteetista edes pahimman pörssikurimuksen hetkellä. Kykenet välttämään paniikkimyynnin, vaikka salkun arvosta on pudonnut puolet ja lehtiotsikot maalaavat entistäkin synkempää tulevaisuudennäkymää. Keskimääräinen sijoittaja ei kuitenkaan ole kaltaisesi. Veikkaan, että suurin osa suomalaisista alkaa sijoittaa pankin asiakasneuvojan ohjaamana asuntolainaneuvottelujen yhteydessä. Vain harvalle sijoittaminen on harrastus, jossa pyritään kehittämään itseään ja opiskelemaan oikeanlaisia toimintatapoja eri tilanteisiin. Ilman harrastuneisuutta ja sen myötä tulevaa sitoutumista sijoittamisen tiettyihin periaatteisiin, ihmisen luontaiset taipumukset vievät hädän hetkellä voiton. Mitä pidempään ja mitä voimakkaammin osakkeet tulevat alas, sitä useampi sijoittaja luovuttaa ja myy kaiken. Keskimääräisellä sijoittajalla tämä piste tulee vastaan paljon aikaisemmin kuin tämän blogin tyypillisellä lukijalla.

Tästä päästään pikkuhiljaa varsinaiseen pointtiin. Valtaosalle sijoittajista salkun volatiliteetti on varsin hyödyllinen mittari, sillä sen avulla voi arvioida salkun sopivaa osake/korko-allokaatiota. Jos sijoittaja arvelee, ettei kestä salkun 50 prosentin pudotusta, hän ei voi allokoida kaikkea pääomaa osakkeisiin. Tähän liittyen William Bernstein esittelee Rational Expectations -kirjassaan mielenkiintoisen historiadataan perustuvan mallinnuksen. Kun pystyakselilla kuvataan sijoitusstrategiansa hylänneiden paniikkimyyjien prosentuaalista osuutta (kaikista osakesijoittajista) ja vaaka-akselilla osakemarkkinoiden laskuprosenttia, muodostunut käyrä on S-kirjaimen muotoinen. Toisin sanoen pienehkö romahdus ei aiheuta sijoittajissa lainkaan huolta. Kun osakkeet ovat laskeneet 20 prosenttia, paniikkimyyjien osuus alkaa nousemaan kiihtyvällä tahdilla. Myyjien osuuden kasvu on voimakkaimmillaan 30-50 prosentin kurssilaskun kohdalla, jonka jälkeen jäljellä ovat valtaosin enää ne sijoittajat, jotka kestävät millaisen romahduksen tahansa. 50 prosentin kurssilaskun jälkeen 70 prosenttia sijoittajista on luopunut osakkeistaan. Suureen lamaan verrattavissa olevan 90 prosentin kurssilaskun jälkeen jäljellä on enää 10 prosenttia sijoittajista, jotka ovat pystyneet pitämään salkustaan kiinni. Mallinnus osoittaa hyvin, että jokainen sijoittaja todellakin on erilainen. Jokaisella on erilainen riskinsietokyky ja jokainen suhtautuu eri tavalla salkun sulamiseen. Pieni osa sijoittajista kyllä pystyy pitämään täysipainoisesta osakesalkustaan kiinni kaikkina aikoina, mutta suurin osa ei tähän pysty. Suurimmalle osalle sijoittajista volatiliteetilla on siis merkitystä sijoitushorisontin pituudesta riippumatta. Vaikka horisontti olisi pitkä, iso volatiliteetti voi johtaa paniikkimyyntiin juuri huonoimpaan mahdolliseen aikaan. Pörssiromahdusten aikana tapahtuva varallisuuden uusjako onkin yksi merkittävä syy sille, miksi pääoma kasaantuu suhteellisen pienelle joukolle ihmisiä. 

Volatiliteetin minimointi

Sitten spesifimpään kysymykseen eli miksi yrittää pienentää keskihajontaa, vaikka tuotto on nimenomaan korvaus riskin kantamisesta. Osin tähänkin tuli vastattua jo yllä. Eli korkea volatiliteetti ei ole kaikille hyvästä (vaikka se nostaisikin tuotto-odotusta), sillä kaikki eivät pysty kantamaan niin korkeaa riskiä. 

Mutta vaikka olisimme kaikki rationaalisia koneita ja kestäisimme suurta volatiliteettia, salkun keskihajonnan minimoinnissa on tiettyyn pisteeseen asti järkeä. Osakemarkkinoilla nimittäin on erityyppisiä riskejä, eikä kaikkien riskien ottamisesta saa korvausta. Jos sijoittaa esimerkiksi vain yhden yhtiön osakkeeseen, riski on todella iso. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sijoittajan tuotto-odotus olisi yhtään sen parempi kuin sijoittamalla useampaan yhtiöön. Pitämällä salkussa vain yhtä yhtiötä mahdollisten tuottojen jakauma on toki leveämpi kuin hajautetussa salkussa. Tuotto-odotus ei kuitenkaan parane sijoittamalla yhteen yhtiöön. Tämä johtuu siitä, että yksittäisiin yhtiöihin liittyvän riskin (yritysriski, epäsystemaattinen riski) voi poistaa hajauttamalla. Hajautettavissa olevasta riskistä ei saa korvausta. Sijoittaja voi odottaa tuottoa vain koko markkinaan liittyvän riskin (markkinariski, systemaattinen riski) kantamisesta, sillä sitä ei voi poistaa hajauttamalla. Näin ollen kaikki ”turha” (hajautettavissa oleva) keskihajonta on syytä eliminoida. Vaikka keskihajonta tässä tapauksessa pienenee, salkun tuotto-odotus pysyy vähintään ennallaan.

On myös syytä erottaa toisistaan yksittäisten osakkeiden tai omaisuusluokkien keskihajonta ja koko salkun keskihajonta. Korkean riskinsietokyvyn omaavan sijoittajan kannattaa painottaa salkussaan korkean riskin osakkeita tai omaisuusluokkia (esim. pienet arvoyhtiöt), koska riskinotto johtaa pitkällä aikavälillä korkeampaan tuottoon. Kun haluttu tuotto-odotus on määritetty, jo ihan maalaisjärki sanoo, että kyseistä tuottoa kannattaa tavoitella mahdollisimman pienellä riskillä. Tässä kohtaa mukaan tulee salkun optimointi eli hajauttaminen useisiin omaisuusluokkiin, käteisen määrän säätely ja mahdollinen velkavipu (ihan oman riskinsietokyvyn mukaan). Toisin sanoen salkku voi sisältää korkean volatiliteetin omaisuusluokkia, jotka maksimoivat tuoton, mutta samaan aikaan koko salkun volatiliteettia voi minimoida ottamalla mukaan omaisuusluokkia, joiden korrelaatio muiden salkun omaisuusluokkien kanssa on matala.   

Markkinatilanne: Ovatko osakkeet kuplassa?

Kirjoittelen edelleen myös Nordnetin blogissa ja markkinatilanteeseen liittyvät postaukset olen tehnyt viime aikoina sinne. Kannattaa siis ottaa seurantaan myös tuo alusta. Kirjoitan kuukausittain ilmestyvää kolumnia myös Kauppalehdessä ja myös siellä useampi kirjoitukseni on tänä vuonna liittynyt pörssin arvostustasoihin ja pohdintoihin mahdollisesta kuplasta. Helmikuun alussa ilmestyneessä kolumnissa en vielä uskaltanut ottaa kovin vahvaa näkemystä ja otsikoin juttuni varovaisesti: ”Kuplan merkkejä ilmassa”. Enää ei ole mitään syytä kierrellä, vaan asian voi sanoa suoraan: Osakkeet ovat kuplassa.   

Kuplista puhuttaessa kuulee monesti todettavan, että kupla voidaan nähdä vasta jälkikäteen. Luultavasti kommentoija kuitenkin tarkoittaa, että kuplan puhkeamisen ajankohta nähdään vasta jälkikäteen. Kuplan olemassaolollehan on paljonkin erilaisia kriteerejä. Kun ne täyttyvät, on helppo todeta, että olemme kuplassa. Tämä ei vielä kuitenkaan auta, sillä emme tosiaan tiedä, milloin kupla puhkeaa. Esimerkiksi ennen vuosituhannen vaihteen it-kuplan puhkeamista kupla-sanaa alettiin käyttää jo useita vuosia ennen romahdusta. Finanssikriisin myötä puhjennut kupla vaikutti selviöltä jo ainakin vuosi ennen kuin pörssit lopulta kääntyivät laskuun.

Mistä tiedän, että osakkeet ovat kuplassa? Itselläni on viisi kriteeriä, joiden kautta asiaa arvioin. Ensimmäinen on luonnollisesti osakkeiden arvostustaso. Mitattiinpa asiaa melkein millä mittarilla tahansa, arvostukset ovat tällä hetkellä pilvissä. Tykkään itse käyttää erityisesti P/B-lukua koko pörssin arvostustason hahmottamiseen. Helsingin pörssissä luku on vaihdellut yhden ja kolmen välillä (kriisin pohjilta kuplan huipulle). Nyt olemme käytännössä ihan haarukan ylälaidassa. Shillerin P/E:stä tai Buffett-indikaattorista ei tarvitse enää edes puhua. Ne ovat jo pitkään näyttäneet todella korkeaa yliarvostusta valtaosalle maailman pörsseistä (joitakin kehittyviin markkinoihin kuuluvia maita lukuun ottamatta).

Toinen kuplan merkki on lisääntynyt spekulatiivinen kaupankäynti. Gamestopit ja vastaavat ilmiöt ovat kaikille tuttuja. Markkinoilla on ennätysmäärä pikavoittoja tavoittelevaa ”uutta rahaa”. Joidenkin lähteiden mukaan USA:n osakemarkkinalla peräti kolmannes sijoittajista on aloittanut sijoittamisen vasta alle vuosi sitten. Kun katsomme historiallisia pörssikuplia, täsmälleen sama ilmiö on toistunut joka kerta. Pikavoittojen tavoittelijat eivät katso fundamentteja, joten on ihan loogista, että pörssi kuplaantuu.

Kolmas kuplan merkki on valtava velan määrä. Tässäkin kohtaa voimme katsoa historiaan. Kuplat ovat usein velkavetoisia. Niitä edeltää kaikkien eri tahojen ylivelkaantuminen. Niin valtiot, yritykset kuin kotitaloudetkin ovat tällä hetkellä hyvin velkaantuneita. Valtioiden velkaongelmista on varmasti kirjoitettu jo kaikki mahdollinen, mutta helposti unohtuu, ettei yritysten ja kotitalouksien tilanne ole kovin paljon parempi. Kolmannes jenkkiyhtiöistä olisi todennäköisesti mennyt jo nurin, jos korot olisivat korkeammalla. 

Neljäs kuplan merkki on listautumisten suosio. Jos nykyinen tahti jatkuu, näemme tänä vuonna listautumisten uuden Suomen ennätyksen. Käytännössä jokainen listautumisanti ylimerkitään selvästi. SPAC-listautumiset ovat uutena ilmiönä kuin kirsikka kakun päällä. Tästä kirsikasta voi tosin lopulta jäädä aika paha jälkimaku.

Viides kuplan merkki on sijoittajien madaltunut tuottovaatimus. Aina ennen pörssikuplan puhkeamista tuottovaatimukset ovat painuneet ennätysalas. Tällä kertaa syynä on alhainen korkotaso. Koska sijoittajat eivät vaadi enää juurikaan tuottoa, osakkeista voi maksaa melkein mitä tahansa. Tällaisessa ympäristössä kuplan paisuminen on itsestäänselvyys. Kupla voi paisua siihen asti, kunnes sijoittajien suhtautuminen riskinottoon muuttuu. Osakemarkkinoilla riskin kantamisesta on pitkällä aikavälillä ”pakko” saada korvaus. Muuten kukaan ei lopulta enää sijoittaisi osakkeisiin.

Oma salkku

Yllä kirjoittamani jälkeen ei liene kenellekään yllätys, että olen jatkanut varovaista linjaani suorien osakesijoitusten kohdalla. En ole tehnyt tämän vuoden puolella yhtäkään suoraa osakeostoa. Yritän kuitenkin pitää osakeallokaationi vähintään 60 prosentissa, joten olen sijoittanut tulovirtaani indeksi- ja ETF-rahastoihin. Haastavasta markkinatilanteesta huolimatta en halua kasvattaa käteispainoani enää suuremmaksi. Emmehän tosiaan voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kupla voi paisua vielä vuosia, eikä meillä ole kuplan mahdollisesti puhjetessakaan mitään takeita siitä, että kurssit tippuvat sille tasolle missä ne tänään ovat. Tasapainoilu ”kultaisella keskitiellä” sopii minulle parhaiten.

Kuten olen aiemmin kirjoitellut, olen panostanut rahastosijoituksissani kehittyville markkinoille ja pieniin arvoyhtiöihin (small cap value, SCV). Etenkin SCV on osakeluokkana nyt hyvin houkutteleva. Jos miettii, milloin johonkin sijoituskohteeseen kannattaa ylipäätään sijoittaa, SCV täyttää kriteerit tällä hetkellä aika hyvin: viime vuosina heikosti tuottanut, epämuodikas, hyljeksitty, edullinen jne. Jokaiseen kohtaan voi vetää rastin. Sijoitan toki kuukausittain pienehköjä summia myös globaalilla ETF-hajautuksella, mutta nyt on ollut otollinen aika tasapainottaa rahastosalkkua viime vuosina heikosti tuottaneiden osakeluokkien suuntaan.

Kirjoitin aiemmin, että uusi tavoitteellinen osakeallokaationi on 80 prosenttia. Tämän saavuttaminen kuitenkin edellyttää arvostusten normalisoitumista. Nykymarkkinassa olen enemmän kuin tyytyväinen 60/40-salkkuuni. En ole pienimmässäkään määrin harmissani siitä, että käteistä on paljon. Nousun jatkuessa jään paitsioon parhaista tuotoista, mutta pystyn nukkumaan yöni rauhassa, mikä on tärkeintä. Olen myös varma, että pystyisin ottamaan nykysalkullani vastaan millaisen romahduksen tahansa. Salkku täyttäisi tehtävänsä myös siinä tapauksessa, että päättäisin ”eläköityä” tänään. Vaikka osakemarkkina romahtaisi heti päätökseni jälkeen, käteispositio turvaisi tulevaisuuteni, eikä osakkeita tarvitsisi myydä pitkään aikaan. 

R.W.

Kiitos kaikille viimeisimmän kirjoitukseni synnyttämästä hyvästä keskustelusta. Alla lyhyet vastaukseni esitettyihin kysymyksiin.

Mellon kirjoitti:

Toivottavasti ei ole tyhmä kysymys, mutta lasketko itse REIT-yhtiöt osakesijoituksiksi vai kiinteistösijoituksiksi? 

Itselläni ei ole salkussa korkopapereita, mutta lasken sijoitusasuntoni ja REIT-yhtiöt kuitenkin samaan ryhmään kiinteistösijoituksiksi, vaikka REITit pörssissä treidaavatkin.

Ei ole ollenkaan tyhmä kysymys, sillä tässä asiassa sijoittajat jakautuvat kahteen eri koulukuntaan. Osa sijoittajista pitää REIT-yhtiöitä osakesijoituksina, mutta minä luokittelen ne kiinteistösijoituksiksi, kuten sinäkin teet. 

luxa kirjoitti:

Nuo pienyhtiö ETF hiukan kiinnostaa. Onko heittää muita, kuin Russel 2000? Löin isosti kiinni korona dippiin, jolloin käteisvarat kävi nollassa syksyllä. Nyt kädetristissä toivotaan, että kertyy taas käteistä riittävästi. Itselle on pahinta katsoa laskumarkkinaa ilman käteisvaroja. Siinä ressaantuu väkisin. 

Omasta salkustani löytyy kaksi pienyhtiö-ETF:ää: iShares MSCI World Small Cap UCITS ETF (IUSN) ja SPDR MSCI USA Small Cap Value Weighted UCITS ETF (ZPRV). Kuten nimistä voi päätellä, IUSN sijoittaa kehittyneiden markkinoiden pienyhtiöihin markkina-arvopainotetusti ja ZPRV USA:han painottaen pienyhtiöjoukon arvoyhtiöitä. IUSN:n kokonaiskulut (ml. spredi ja indeksipoikkeama) ovat hieman pienemmät ja AUM on huomattavasti suurempi. Pyrin aina sijoittamaan kokoluokaltaan todella isoihin ETF:iin, jottei minun tarvitse pelätä rahaston lakkauttamista. ZPRV on kooltaan omaan makuuni vähän turhan pieni (AUM noin 200 mUSD), mutta pääoma kasvaa onneksi kovaa vauhtia, joten aika korjannee ongelman. Painotan rahastosijoitusteni pienyhtiöallokaatiossa nimenomaan arvoyhtiöitä, sillä pienyhtiöiden ylituotto selittyy pitkälti arvoyhtiöillä (pienet kasvuyhtiöt ovat itse asiassa tuottaneet historiallisesti melko heikosti). Pieniin arvoyhtiöihin sijoittavia ETF:iä ei kuitenkaan ole suomalaissijoittajille kovin paljon tarjolla ja ZPRV on mielestäni vaihtoehdoista paras. Koska IUSN on markkina-arvopainotettu, siinä on mukana myös kasvuyhtiöitä. Hajautusmielessä on mielestäni hyvä omistaa erilaisia pienyhtiöitä (ja muualtakin kuin USA:sta), vaikka pääpaino olisikin pienissä arvoyhtiöissä. 

R.W. 

Kiitos taas uusista kommenteista! 

Bingo53 kirjoitti:

Näinhän se on, hankintahinnalla on merkitystä kokonaistuottoon - en ole siitä eri mieltä. Kysymys onkin siitä milloin on oikea ostohetki. Asiaa voi tarkastella vaikka Nordean osalta ja kysyä onko tänään oikea hetki ostaa Nordeaa? Eli onko hinta nyt alhainen vai korkea?

Absoluuttisesti oikea ostohetki tietenkin selviää vasta jälkikäteen, kuten tiedämme. Siksi yritän itse lähestyä ajoittamisen ongelmaa sijoitusprosessin kautta. On turha keskittyä niihin asioihin, joihin ei voi vaikuttaa. Sijoittaja ei voi vaikuttaa siihen mihin kurssi suuntaa oston jälkeen, mutta hän voi vaikuttaa siihen, että toteuttaa omaa sijoitusstrategiaa kurinalaisesti ja ostaa suotuisten todennäköisyyksien vallitessa.

Tästä päästäänkin yhteen suosikkiaiheistani eli sijoitustoiminnan systemaattisuuteen. Jokainen oman strategian mukainen ostopäätös on onnistunut riippumatta siitä, miten osakekurssi kehittyy oston jälkeen. Voi hyvin olla, että kurssi laskee, mutta tällöin on kyse sattumasta. Ajan ja toistojen myötä sattuman vaikutus pienenee ja sijoitusstrategia alkaa tuottaa (olettaen, että strategia on lähtökohtaisesti järkevä).

Otit Nordean esimerkiksi, joten palaan vielä siihen. Tein sijoitusurani ensimmäiset Nordea-ostot viime vuonna, kun kurssi putosi 5,5 euroon. Kurssi jatkoi ostoni jälkeen laskuaan, mutta pidin sijoituspäätöstäni silti hyvänä, sillä olin ostanut strategiaani sopivaa yhtiötä tavoitteideni mukaisella tuotto-odotuksella (sisältäen itselleni riittävän turvamarginaalin). Olin siis mielestäni tehnyt sen hetken tiedon valossa laadukkaan sijoituspäätöksen. Voi olla, että Nordealta tulee tänään, huomenna tai kuukauden päästä tiedote, joka muuttaa sijoituscasen heikommaksi. Mutta se ei tee aiempaa päätöstäni huonoksi. Kun markkinoille tulee uutta informaatiota, tarkastelen sijoitusta uudemman kerran ja teen uuden päätöksen (ostanko lisää, pidänkö vanhan position vai myynkö osakkeet). Jos olisin hätiköinyt ja mennyt ostamaan osaketta kalliimmalla jo aikaisemmin (vaikkei tuotto-riski-suhde olisi ollut omaan makuuni riittävän hyvä), olisin tehnyt virheen.

Mutta mikä sitten on oikea tuotto-riski-suhde, saatat kysyä. Tähän ei kukaan voi antaa toisen puolesta vastaista. Jokaisen on mietittävä se itse omista lähtökohdistaan. Mutta pelkkää kurssikäppyrää tuijottamalla asia ei selviä. Jotta ymmärrät mitä tarkoitan, kuvaan ajoittamisen problematiikkaa vielä vähän konkreettisemmin hyvin yksinkertaisen osinkotuottoon perustuvan arvosijoitusstrategian avulla. Sijoittaja voi toteuttaa arvosijoitusstrategiaa esimerkiksi niin, että ostaa aina, kun osakkeen tuotto-odotus (osinkotuotto + osinkojen kasvu) on kaksi prosenttiyksikköä tavanomaista korkeampi. Koska kasvu ei riipu osakkeen pörssihinnoittelusta, pelkistyy ajoittamisongelma (tässä esimerkissä) sopivan osinkotuoton määrittämiseen. Kuvitellaan, että sijoittaja olettaa osingon kasvavan keskimäärin 5 prosenttia vuodessa ja osinkotuotto on normaalisti (neutraalilla hinnoittelulla) 4 prosenttia (eli tuotto-odotus 9 prosenttia). Sijoittaja noudattaa strategiaansa eli tekee hyvän sijoituspäätöksen, jos ostaa aina, kun hinta putoaa 6 prosentin osinkotuottoa vastaavalle tasolle (”normaalilla” osingolla laskettuna). Jos sijoittaja lähtökohtaisesti kokee, että näin suurella turvamarginaalilla (ostohetken osinkotuotto miinus neutraali osinkotuotto) hän saa riittävän kompensaation ottamastaan riskistä, sijoitus kannattaa aina tehdä. Vaikka kurssi laskisi oston jälkeen, se ei muuttaisi jo ostettujen osakkeiden tuotto-odotusta (olettaen, ettei kurssilasku johdu yhtiön pitkän aikavälin näkymien heikentymisestä).

Esimerkkiin viitaten, osinkojen kasvua ei tietenkään voi yksittäisten osakkeiden kohdalla tietää tarkasti tästä ikuisuuteen asti, mutta kovin pahasti ei voi mennä pieleen, jos osinkojen kasvun olettaa lähelle yleistä talouskasvua. ”Normaali” osinkokaan ei ole mikään luku, jonka voisi katsoa suoraan jostain, mutta yhtiön hyvä tuntemus auttaa tekemään vähintäänkin valistuneita arvioita. Joka tapauksessa tämä kaikki vaatii sijoittajalta näkemyksen ottamista, mutta siitähän osakepoiminnassa juuri on kyse. Pointtini on se, että ensin kannattaa muodostaa näkemys ja siihen perustuvat oletukset (kasvu, osinkopotentiaali jne.), jonka jälkeen itselle oikean ostohinnan määrittäminen on vain tekniikkaa. Ostohinta on ikään kuin automaattinen lopputulos, kun ajatustyö on ensin tehty.

Totta kai oston jälkeinen mahdollinen kurssilasku voi harmittaa ja se menee helposti tunteisiin. Myöhemmin ostamalla olisi saanut vieläkin paremman tuotto-odotuksen. Syyllistyn tällaiseen ajatteluun itsekin, vaikka pitkäjänteisen fundamenttisijoittajan näkökulmasta tällainen harmittelu on täysin turhaa. Toteuttamalla järkiperäistä sijoitusstrategiaa, eli ostamalla suunnitelman mukaisesti, sijoittaja yltää pitkällä aikavälillä vähintäänkin hyvin lähelle omia tuottotavoitteitaan (tai ainakin todennäköisyys tälle on hyvin suuri, kunhan tavoitteet ovat maan pinnalla). Järkiperäisellä sijoitusstrategialla pääsee tuskin koskaan kaikkein parhaimpiin tuottoihin. Parhaaseen tuottoon nimittäin yltävät ne sijoittajat, jotka sattumalta ostavat juuri kurssien pohjalla. Sijoittajia on niin paljon, että pidemmälläkin aikavälillä joku osuu ostoillaan aina pohjille ilman mitään strategiaa. Mutta sattuma ei ole sijoitusstrategia ja sattuman varaan heittäytymällä polttaa helposti näppinsä. Ainakin itse tavoittelen mieluummin pitkässä juoksussa jonkin verran indeksiä parempaa tuottoa hyvin suurella todennäköisyydellä kuin nopeaa jättipottia, johon liittyy merkittävä riski pääoman menettämisestä.

Jos ostojen jälkeinen mahdollinen kurssilasku pelottaa, kannattaa keskittyä erityisesti turvamarginaaliin. Sen suuruutta säätämällä sijoittaja voi vaikuttaa ostojen jälkeisen kurssilaskun todennäköisyyteen. Mitä enemmän kurssilasku pelottaa tai mitä suuremman tuoton sijoittaja haluaa ottamastaan riskistä, sitä isommaksi turvamarginaali tulee asettaa. Koska jo pelkästään turvamarginaalien suuruus vaihtelee sijoittajien kesken, kukaan muu kuin sijoittaja itse ei voi sanoa, mikä on oikea ostohinta.

Jos sijoittaja huomaa, että kurssi laskee usein voimakkaasti sen jälkeen, kun hän on ostanut, strategiassa tai strategian soveltamisessa on lähtökohtaisesti jokin pielessä. Turvamarginaali ei välttämättä ole riittävä osakkeen tavanomaiseen kurssiheiluntaan nähden tai sijoittaja on yliarvioinut osinkojen kasvun ja määrittänyt osakkeen ”oikean” arvon siksi liian korkeaksi. Vasta kokemuksen kautta olen itsekin oppinut hahmottamaan esimerkiksi eri toimialojen käyttäytymistä suhdannekierron eri vaiheissa tai tekemään järkeviä oletuksia pitkän aikavälin kasvusta.

Muistan hyvin, kuinka kaltaisilleni arvosijoittajille hieman naureskeltiin, kun emme pariin vuoteen ennen koronaromahdusta ostaneet juuri mitään. Monet kommentoijat olivat sitä mieltä, että turvamarginaali on ihan liian suuri emmekä pääse koskaan ostoksille. No, sitten tuli korona ja etenkin konepajat laskivat sellaista kyytiä, että turvamarginaaleista mentiin läpi yhdessä hujauksessa. Korona tietysti oli ihan uusi asia, jota ei voinut ennustaa, eikä ihan vastaavaa ehkä enää nähdä. Mutta romahduksia nähdään. Syy vain tulee olemaan joku toinen. Siksi turvamarginaalista kannattaa pitää kiinni. Esimerkiksi nyt teknologiabuumin huipulla voi tuntua ihan realistiselta olettaa, että kaikki tekno-osakkeet kasvavat 30 prosenttia vuodessa hamaan tappiin asti. Tällaisiin oletuksiin perustuva sijoittaminen ei tietenkään ole järkevää. Jos näin olettaa ja jättää turvamarginaalit pois, polttaa näppinsä enemmin tai myöhemmin.

luxa kirjoitti:

Korona kuoppa oli toki odottamattoman lyhyt, mutts jos tälläinen tavan tuulipuku sijoittaja älysi painaa ostonappia harvase päivä, niin en epäile hetkeäkään, etteikö Jarkko olisi näin tehnyt. Toivottavasti jatkat samaan malliin. Olen kovasti tykästynyt sjnun kirjoituksiin. Muutama ajatus Konecraned/Cartotecin yhdistymisestä kelpaisi.

En ole sen syvällisemmin vielä miettinyt Konecranesin ja Cargotecin fuusiota, mutta muutaman sanan voin sanoa.

Voisin luonnehtia ensireaktiotani melko neutraaliksi tai varovaisen positiiviseksi. En lähtökohtaisesti ole näin isojen yritysjärjestelyjen kannattaja, sillä usein synergiat jäävät pienemmiksi kuin aluksi uskotaan. Pienikin synergia on toki parempi kuin ei mitään, mutta usein isojen järjestelyjen aikana johdon fokus varsinaiseen liiketoimintaan ja asiakkaisiin heikkenee, jolloin fuusioiden nettovaikutus kääntyykin negatiiviseksi. Konecranes ja Cargotec ovat kuitenkin hyvin johdettuja yhtiöitä, mikä tietenkin pienentää tämän tyyppistä riskiä.

Yhtiöt ovat suunnilleen samaa kokoluokkaa (niin liikevaihdolla kuin liikevoitollakin mitattuna), mutta pidän Konecranesia hieman Cargotecia parempana yhtiönä, joten osakkeiden vaihtosuhde (molempien yhtiöiden omistajille 50 prosenttia uudesta yhtiöstä) suosii mielestäni hieman Cargotecin osakkeenomistajia. Tämä toki on vain oma mielipiteeni. Joka tapauksessa synergiapotentiaalia löytyy mielestäni ihan riittävästi, joten pidän Konecranesin osakkeet mielelläni salkussa ja jään rauhalliseen tyyliini odottamaan mitä tuleman pitää.

Pave kirjoitti:

Terve Jarkko.

Kiitos asiallisesta vastauksesta. Hätäisesti tartuin tuohon yksittäiseen lainaukseen, enkä käynyt lukemassa koko juttua, josta asiayhteys olisi selvinnyt. Postaukseni oli asiaton. Anteeksi.

-Pave

Nyt ymmärrän kommenttisi paremmin. Varsinkin näin some-aikakaudella sitä helposti tarttuu vain otsikoihin tai yksittäisiin lainauksiin, joiden perusteella saa helposti väärän kuvan.

Mutta ihan hyvä, että pääsin avaamaan omaa taustaani ja motiivejani samalla myös muille, jotka eivät ole kirjoituksiini aiemmin tutustuneet.

Teknokraatti kirjoitti:

Tämä oli erityisen kauniisti (ja totuudenmukaisesti) sanottu:

"Random Walkerin tavoitteena on välittää kansankapitalismin ilosanomaa ja saada jokainen vaurastumaan ilman, että keneltäkään tarvitsee ottaa mitään pois"

Sijoittamisesta tuntuu kaikilla olevan mielipide ja niillä joilla ei ole muuta kuin mielipiteensä, mielikuva sijoittamisesta on pokeripöytä, johon potin tuovat pelaajat ja jokainen nollasummapelin voitto on muilta pois.

On hienoa, että Jarkko jaksaa sanoa suomeksi markkinatuotosta ja hyvän osakepoimijan jopa sen ylittävästä tuotosta. Vieläkään ei näytä olevan kovin julkista tietoa, että se ei ole keneltäkään pois, vaan päinvastoin tulon saajan lisäksi myös työllistyneille ja verottajan tulonsiirtojen kohteille lisää.

Onko ollut harkinnassa julkaisualustojen laajentaminen lähinnä meidän salaseuraan jo vihkiytyneiden mediasta valtaväestön lukemaan mediaan? Tyylilajia pitäisi tietenkin säätää arvon määrityksestä perusteisiin, mutta pelkään pahoin että sijoittajien keskenään jakamat arvonmääritysmenetelmät eivät tavoita kovin paljon uusia lukijoita?

Sijoittaminen tosiaan herättää tunteita ja vääriä uskomuksia on paljon. Meidän intohimoisten sijoittajien oman kuplan sisällä saattaa tuntua siltä, että kaikkihan sitä nykyään sijoittavat, mutta isossa kuvassa suomalaiset suhtautuvat edelleen hyvin kielteisesti sijoittamiseen. Toki suunta on oikea, mutta kehitys on valitettavan hidasta.   

Olen myös samaa mieltä siitä, että eri kohderyhmille pitää puhua ja kirjoittaa eri tavalla. Sijoittamisen alkeiden käsittelyä ei voi aloittaa Gordonin kaavalla tai DCF-analyysilla. Joka tapauksessa oman talouden hallinnan ja sijoittamisen perusteet (budjetointi, korkoa korolle, pitkäjänteisyys, riski ja tuotto, hajauttaminen jne.) tulisi opettaa ihan jokaiselle suomalaiselle. Kun jokainen ymmärtäisi edes alkeet, maassamme alkaisi tapahtua ihmeitä. Perusasioilla pääsee sijoittamisessa jo todella pitkälle. Kaikki muu on hienosäätöä eli kirsikka kakun päällä meille, jotka näemme sijoittamisen mielenkiintoisena harrastuksena ja haluamme oppia koko ajan lisää tullaksemme paremmiksi sijoittajiksi.

En tiedä onko Kauppalehtikään mikään valtamedia (vai lukevatko sitäkin vain taloudesta valmiiksi kiinnostuneet), mutta kirjoitan myös sinne. Pyrin aina kirjoittamaan asiapitoisia ja sijoittajia aidosti hyödyttäviä juttuja, mutta Kauppalehden tekstini ovat kuitenkin huomattavasti kevyempiä kuin vaikka nämä täällä Sijoitustiedossa kirjoittamani jutut ja toivon niiden siksi kiinnostavan muitakin kuin kovimpia sijoitusnörttejä. Joka tapauksessa Kauppalehden lukijakunta on laajempi kuin täällä Sijoitustiedossa ja satunnainen talousmedian kuluttaja eksyy todennäköisemmin Kauppalehden kuin Sijoitustiedon sivuille.   

Satunnaisesti tulee kirjoiteltua (tai annettua haastatteluja) myös iltapäivälehtiin, mutta tämän tyyppiset jutut eivät ole suosikkejani. Kuten tiedämme, näissä mennään enemmän viihteellisyys edellä, vaikka haluaisin itse keskittyä asiaan. En ole koskaan ollut kiinnostunut oman egoni pönkittämisestä (tästä juontaa juurensa myös se, että kirjoitin alun perin vain nimimerkillä), vaan motiivini kumpuavat aidosta intohimosta sijoittamista kohtaan. Sijoittamiseen kannustaminen ja suomalaisten sijoitusosaamisen kehittäminen on yhteiskunnallisesti tärkeää ja kaikkihan me haluamme kokea tekevämme merkityksellistä työtä. Asia on mielestäni niin tärkeä, että on syytä käyttää joka ikinen mahdollisuus, jossa sijoittamista voi tuoda esille. Silloin tällöin tulee kutsuja myös radioon tai erilaisiin podcasteihin, ja jos vain aikatauluihini sopii, pyrin nämäkin tilaisuudet aina hyödyntämään.

Parin viime vuoden aikana minulle on tarjottu enemmän töitä myös opetustehtävien parista. Esimerkkeinä voin mainita mm. kansalaisopistossa pitämäni sijoittamisen alkeiskurssit sekä oman talouden hoitoon ja sijoittamiseen keskittyvät seminaarit. Tätä työtä tekisin mielelläni enemmänkin ja uusia suunnitelmia tähän liittyen onkin jo mielessä. Erään yhteistyökumppanin kanssa esimerkiksi on kehitteillä yrityksille suunnattu sijoittamisen valmennusohjelma, jonka kautta työntekijät pääsevät opiskelemaan sijoittamisen perusteita. Yritysvalmennuksen lisäksi olen kiinnostunut myös sijoitusalan tutkintokoulutuksesta, ja tähän liittyen minulla on myös muutama rauta tulessa. Mutta katsotaan nyt, miten hankkeet etenevät. Joka tapauksessa tämän tyyppisille koulutuksille alkaa olla aiempaa enemmän kysyntää, joten eteenpäin on menty, vaikkei sijoittaminen kaikkien arkea vielä olekaan.   

OsinkoMasiina kirjoitti:

Moi R.W!

Kiitokset hyvistä kolumneista, on tullut luettua. 

Onko sinulla kirjallisuusvinkkejä(tai muita hyviä lähteitä), jos haluaisin oppia tekemään (ja ymmärtämään) samantyylisiä analyysejä kun mitä olet tehnyt nordnetin puolella esim. Sammosta, Wärtsilästä ja Nesteestä? Englanti ja Suomi käy yhtä hyvin kielinä. 

Oletan, että olet jo lukenut Laatu-, Arvo- ja Pikkugurun. Niissä käsittelemme yritysanalyysia ja osakkeen arvonmääritystä samalla tyylillä kuin noissa mainitsemissasi blogiteksteissä olen tehnyt.

Eli jos/kun perusteet ovat jo hallussa, suosittelen tutustumaan Bruce Greenwaldin ja Aswath Damodaranin tuotantoon. He ovat sijoittamisen saralla eniten omaan ajatteluuni vaikuttaneita henkilöitä. Vaikka molemmat ovat tietysti myös sijoittajia, heidän ensisijaiset meriittinsä tulevat opetuspuolelta yliopistomaailmasta. Ehkä juuri siksi pidänkin heidän tyylistään. Pedagogisesti molemmat ovat todella taitavia. Esitystapa niin kirjoissa kuin luennoissa (joita voi katsoa netistä ilmaiseksi) on todella selkeä ja vaikeatkin asiat osataan kuvata ymmärrettävästi ja käytännönläheisesti. Eli vaikka kyse on akateemikoista, tyyli on hyvin maanläheinen (kun puhutaan sijoittajille suunnatusta tuotannosta, eikä heidän akateemisista tutkimuksistaan).  

Greenwaldilta kannattaa lukea ainakin ”Value Investing: From Graham to Buffett and Beyond”, jota pidän ehkä parhaimpana arvosijoittamista käsittelevänä kirjana, jonka olen koskaan lukenut. Useimmat käyttämäni analyysi- ja arvonmääritysmenetelmät perustuvat juuri Greenwaldin ajatteluun. Suosittelenkin, että luet tämän kirjan ihan ensimmäisenä.

Jos puhutaan arvonmäärityksestä yleisemmin (ei vain arvosijoittajan näkökulmasta), paras koskaan lukemani kirja on Damodaranin ”Investment Valuation: Tools and Techniques for Determining the Value of Any Asset”. Jos siis haluat oppia arvonmääritystä hyvin syvällisesti ja nähdä sen eteen vaivaa, kannattaa lukea myös tämä teos (vähintäänkin osakkeen arvonmääritystä käsittelevät osiot). En tiedä kuinka matemaattisesti suuntautunut olet, joten varoitan jo etukäteen, että kirja on yliopiston oppikirja ja sisältää todella paljon kaavoja. Sinällään kaavat eivät ole vaikeita (pitkälti peruskoulun ja lukion matematiikkaa), mutta tiedän, että moni saa allergisen reaktion joka pelkästä yhteen- ja vähennyslaskusta. Mutta koska olit kiinnostunut nimenomaan blogitekstieni kaltaisesta kaavojen pyörittelystä, uskoisin, että tämä Damodaranin kirja voisi toimia myös sinulle.

Jos et halua sukeltaa suoraan syvään päätyyn, kannattanee lukea ensin Damodaranin vähän kevyempää tuotantoa, kuten esimerkiksi ”The Little Book of Valuation: How to Value a Company, Pick a Stock and Profit” tai ”Narrative and Numbers: The Value of Stories in Business”. Tuo ensiksi mainitsemani Damodaranin kirja (Investment Valuation) on kuitenkin kokonaisvaltaisin kirja arvonmäärityksestä ja sopii hyvin käsikirjaksi, josta löytyy vastaus käytännössä jokaiseen arvonmääritystä koskevaan kysymykseen. Siksi se on mielestäni paras.

Englanninkielisistä kirjoista mainittakoon vielä ”Strategic Value Investing: Practical Techniques of Leading Value Investors” (Horan, Johnson, Robinson) sekä ”Franchise Value: A Modern Approach to Security Analysis” (Leibowitz). Ensiksi mainittu teos käsittelee kaavojen ja numeroiden pyörittelyn lisäksi myös yhtiöiden laadullista analyysia. Löysin kirjan vasta hiljattain ja innostuin siitä heti, sillä lähestymistapa analyysiin on hyvin lähellä omaani ja olen sen hyväksi havainnut. Jälkimmäistä teosta suosittelen vasta siinä vaiheessa, kun olet sisäistänyt näissä muissa mainitsemissani kirjoissa käsitellyt asiat. Leibowitz käytännössä jatkaa siitä mihin Greenwald omassa kirjassaan jää ja menee todella syvälle arvonmäärityksen hienouksiin. Olen ammentanut omiin kirjoituksiini paljon myös Leibowitzilta. Kaltaiselleni arvonmääritysnörtille kirja on helmi, mutta kuten todettu, et saa siitä varmastikaan mitään irti, ellet ensin ole sisäistänyt muiden kirjojen antia.

Suomalaisissa sijoituskirjoissa käsitellään valitettavan vähän yritysanalyysia ja arvonmääristä. Jussi Hyödyn ”Sijoittaja yritysstrategioiden pauloissa: Intohimona Nokia” on tässä mielessä erinomainen poikkeus (myös Hyödyn toinen kirja, ”Osakekeissien pauloissa: Intohimona analyysi”, on hyvä). Hyöty on sijoittamisessa pitkän linjan ammattilainen ja ajatuksen terävyydeltään ehkä paras analyytikko, jonka tiedän. Hän ei pidä itsestään meteliä ja ehkä juuri siksi hänen kirjoistaankaan ei juuri puhuta, vaikka ne ovat mielestäni suomalaisen sijoituskirjallisuuden ehdotonta kärkeä. Ymmärrän toki sen, etteivät Hyödyn kirjat ole vasta-alkajille (tai muutenkaan ihan jokaisen piensijoittajan makuun) eli kohderyhmä ei ole Suomessa kovin laaja. Osin siksi ne ovat varmasti jääneet keskustelussa taka-alalle. Mutta meille analyysista ja arvonmäärityksestä kiinnostuneille kirjat toimivat. Ensiksi mainittu kirja käsittelee Nokiaa (ikään kuin case-esimerkkinä), mutta ei yhtään haittaa, vaikkei Nokiasta olisikaan kiinnostunut. Kirjan opit ovat yleispäteviä ja Nokia toimii hyvänä käytännönläheisenä esimerkkinä läpi koko kirjan. Kirja ei ole pelkkää numeroanalyysia, vaan myös laadullista puolta esitellään paljon. Myös Hyödyn kirjoista saa parhaat ahaa-elämykset, jos on lukenut muutaman ”helpomman” arvonmäärityskirjan alle.   

Toivottavasti nämä tyydyttävät tiedon janoasi ainakin joksikin aikaa. Olisi kiinnostavaa kuulla myös oma mielipiteesi niistä kirjoista, jotka saat luettua.

R.W.

Kiitos kaikille kommenteista! Tässä jatkopohdintaani esille nostamienne ajatusten pohjalta. 

big bad bear kirjoitti:

 

Sijoitustieto kirjoitti:

Sijoitustiedon haastattelussa Jarkko "Random Walker" Aho

" Exeliä ja Nordeaa olin tankannut jo vähän aiemmin eivätkä niiden kurssit laskeneet maaliskuussa enää niin paljon kuin olisin toivonut."

 

Sori, mutta ihan pakko - onko tämä jokin uusi strategia jota en ole oikein sisäistänyt? 

En ole ihan varma mitä loppujen lopuksi ihmettelet, mutta tuo kohta vaatinee joka tapauksessa vähän tarkennusta. Ilmaisin asian haastattelussa vähän turhan suoraviivaisesti ja epäselvästi. Yritin sanoa sitä, että Exelin ja Nordean osto-ohjelmat olivat käynnissä jo ennen maaliskuun koronaromahdusta eikä kummankaan yhtiön kurssi laskenut niin alas, että olisin halunnut ostaa maaliskuussa lisää (aiemmat ostoni olivat jo osuneet niin lähelle kyseisten yhtiöiden pohjahintoja). En siis jatkanut Exelin ja Nordean osto-ohjelmia koronapohjille asti. Maaliskuussa halusin allokoida pääomaa muihin näkemykseni mukaan parempiin kohteisiin enkä toisaalta halunnut kasvattaa Exelin ja Nordean painoa salkussani liian suureksi. Jos ihmettelet, miksi ylipäätään ostan laskeviin kursseihin, selitys tulee ihan suoraan strategiastani. Pyrin ostamaan riittävän laadukkaita yhtiöitä aina kun niitä saa näkemykseni mukaan selkeällä aliarvostuksella ja pitämään osakkeet pitkään. Koska aikajänteeni on hyvin pitkä, minun ei tarvitse olla huolissaan väliaikaisesta kurssilaskusta. Jos yhtiö on terve, kannattava ja vähävelkainen, kurssi kyllä kääntyy ennemmin tai myöhemmin. 

Bingo53 kirjoitti:

Jarkko Aho mainitsee tuossa haastattelussaan:

Jos riskin ottamisesta ei makseta riittävästi, miksi ihmeessä lähtisin sitä ottamaan. Olenkin vasta viime vuosina sisäistänyt kunnolla, ettei sijoittamisessa ole kyse vain salkun tuotosta, vaan tuotto-riski-suhteesta.

Olen itse sisäistänyt tämän niin, että salkun osakkeiden keskimäärin 4% vuotuisella osinkotuotolla verojen jälkeen, niiden alkuperäisen hankintamenon (menettämisen) riski on viidessä vuodessa vähentynyt 20% eli viidenneksen alkuperäisestä, ostohetken riskistä.

Mitä pidempään osinko-osaketta pitää, sitä vähemmän hankintahetken "oikealla" hinnalla merkitystä. Plussaa tietysti on, jos osakkeen kurssi pitoaikana nousee yli inflaation, mutta päiväkurssilla ei ole merkitystä jos ei aio myydäkään.

Hankintahinnalla on aina merkitystä sijoittajan tuottoon eikä merkitys pienene sijoitusajan pidentyessä. Mitä halvemmalla osakkeen ostaa, sitä korkeampi on osinkotuotto. Osinkojen tuleva kasvu ei riipu millään tavalla ostohetken osinkotuotosta, joten korkeampi osinkotuotto johtaa aina korkeampaan kokonaistuottoon (kokonaistuotto = osinkotuotto + osinkojen kasvu). Toki jos ajattelet asiaa esittämälläsi tavalla, riski sijoitetun pääoman häviämisestä pienenee sitä mukaa, kun saat pääomaa takaisin osinkojen muodossa. 

Pave kirjoitti:

Ei varsinaisesti lisää luottamusta, jos mestari tulee lokakuussa kertomaan, että maaliskuussa tuli naulattua ostot pohjilta...

Mutta vastuu on viimekädessä lukijoilla, niinkuin yleensäkin.

 

Olet täysin oikeassa siinä, että vastuu on aina lukijalla. Mutta jos aidosti koet, että kirjoitukseni tai ajatukseni ylipäätään ovat epäluotettavia, olen epäonnistunut viestinnässäni pahasti (olettaen, että seuraat kirjoituksiani aktiivisesti). Olen pyrkinyt kertomaan tekemisistäni ja ajatuksistani aina täysin rehellisesti ja melko avoimestikin. Mielestäni sijoittamiseen kuitenkin kuuluu tietty yksityisyys, joten ihan kaikkia yksityisohtia en ole koskaan avannut. Mutta rehellisyydesta ei voi koskaan tinkiä. Muutenhan kaikelta kirjoittelulta katoaisi pohja pois.  

Kuten haastattelussa tuon esille, olen kertonut maaliskuun ostoistani reaaliaikaisesti täällä blogin puolella. Kirjoitan myös Nordnetin blogissa, jonne olen laatinut tänä vuonna useammankin yhtiöanalyysin minua kiinnostavista yhtiöistä. Jokaisen analyysin yhteydessä olen kertonut avoimesti, olenko itse ostanut tai löytyykö kyseinen yhtiö salkustani. Kirjoitan kolumneja myös Kauppalehdessä, jossa käsittelin koko maalis-huhtikuun ajan koronatilannetta ja pohdin näkemykseni mukaisia toimintavaihtoehtoja. Viime vuoden lopulla kerroin jopa iltapäivälehdissä, että olin kasvattanut käteispainoa merkittävästi ja odottelin parempia ostokelejä. En siis koskaan ole halunnut salata näkemyksiäni, päinvastoin. Olen välillä jopa liiankin innokas ja pitkäsanainen kommentaattori.

Kommenttisi luottamuksen puutteesta pistää oikeasti miettimään, sillä koen olevani monesti jopa liian avoin. Tämä ei ole aina hyvä asia omien sijoitustuottojen kannalta. Sijoittajan ei koskaan pitäisi kertoa omista ostosuunnitelmistaan ennen kuin on ostonsa tehnyt. Muutenhan on riskinä, että kurssi nousee ennen kuin on itse ehtinyt ostoksille. Tästä huolimatta olen hyvin usein kertonut etukäteen myös suunnitelmistani. Piensijoittajan sanomiset eivät tietenkään vaikuta kurssiin suoraan, joten riski on tässä mielessä toki olematon. Oli miten oli, koen olevani tässä suhteessa jopa poikkeuksellisen rehellinen.  

Olen siinä mielessä ihanteellisessa asemassa, että teen sijoituksia vain omaan lukuuni ja edustan kirjoituksillani vain itseäni. Voin siis aidosti kertoa mitä mieltä olen tai mihin osakkeisiin olen sijoittanut. Mikään pankki tai muu finanssialan toimija ei laita sanoja suuhuni. Nykypäivänä, kun sijoitusalan ammattilaisten sääntely on mennyt entistä tarkemmaksi, suora puhe on jopa aika harvinaista. En tietenkään väitä, etteivät alan ammattilaiset ole rehellisiä, mutta he eivät välttämättä aina uskalla puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Tämä on täysin ymmärrettävää. Jos minulla on mahdollisuus puhua suoraan ja täysin rehellisesti, miksi ihmeessä yrittäisin jotain muuta.

Kun aikoinaan reilu kymmenen vuotta sitten aloitin blogini, se oli ensisijaisesti paikka, jonne tallensin omia "muistiinpanojani". Homma on toki mennyt noista ajoista eteenpäin ja juttuihin tulee panostettua nykyään paljon enemmän, mutta perusajatus on taustalla ollut aina sama. Jos teen yhtiöstä analyysin tai kirjoitan siitä mitä olen ostanut, saan selvitettyä omia ajatuksiani ja dokumentoitua omaa sijoitustoimintaani. Jos joku lukijoista saa samalla inspiraatiota ja ajatuksia omaan toimintaansa, mikäs sen parempi.   

Todettakoon vielä loppuun se, etten todellakaan "naulannut ostoja pohjilta". Hajautan ostoni ajallisesti osto-ohjelmien avulla, jolloin pääsen viimeisillä ostoilla suunnilleen pohjalle, mutta keskihankintahinta jää aina hieman korkeammaksi. Toisekseen käytin maalis-huhtikuussa vain osan kassastani, vaikka olisi pitänyt ostaa paljon enemmän. Mielestäni korostin haastattelussa myös tätä. Viestintä todellakin on vaikea laji, eikä kaikkea saa välttämättä aina puettua sanoiksi niin kuin haluaisi.

R.W. 

Kiitos taas kaikille kysymyksistä! Alla kommentit jokaiselle.

"Kogalle":

Cargotec on edelleen seurantalistallani, mutta en ole siihen ainakaan vielä sijoittanut. Yritän pitää ydinsalkkuni riittävän keskitettynä enkä siksi mielelläni sijoita useampaan saman toimialan yhtiöön. Salkustani löytyy ennestään jo Konecranes, jota olen ostellut viime aikoina lisää kurssin laskiessa. En halua hajauttaa salkkuani liikaa, sillä silloin fokus katoaa eikä kaikkia yhtiöitä pysty seuraamaan riittävällä tarkkuudella. Useimmissa tapauksissa on myös niin, että omistan jo alansa parhaan tai ainakin parhaimmistoon kuuluvan yhtiön, jolloin kilpailijan ostaminen salkkuun tarkoittaa tinkimistä laatukriteereistä. Salkun liiallisen hajautuksen välttäminen ei tietenkään saa olla itseisarvo ylitse muiden. Hinta ratkaisee. Mutta vaadin erityisen suuren turvamarginaalin (hyvin matalan arvostuksen) tämän tyyppisissä tapauksissa, joissa jo omistan saman alan yhtiötä.

Onko Cargotec sitten jo riittävän edullinen? Perusskenaariossani Cargotecin pitkän aikavälin ROE-oletus on ollut pitkään 12 prosenttia, markkinoiden tuottovaatimus 10 prosenttia ja kasvuodotus 5 prosenttia. Näitä oletuksia ja vuoden 2019 lopun oman pääoman tasearvoa (22,1 euroa/osake) käyttämällä Gordonin kaavan eri sovellukset antavat osakkeen arvoksi lähes 31 euroa. Vähän pessimistisemmässä skenaariossa, jossa ROE jää markkinoiden tuottovaatimuksen tasolle eli 10 prosenttiin (jolloin kasvullakaan ei ole arvoa), osakkeen käypä arvo vastaa tasearvoa (22,1 euroa/osake). Cargotecin nykyinen 16,5 euron kurssi olettaa, että ROE jää koronakriisin jälkeen keskimäärin 7,5 prosenttiin (eikä tulos kasva). Tilannetta voi tarkastella myös tuotto-odotuksen näkökulmasta. Jos luottaa perusskenaarioni mukaisiin oletuksiin, nykykurssi tarjoaa sijoittajalle 14,5 prosentin vuotuisen tuotto-odotuksen (vaikkei laskelmassa edes huomioitaisi arvostuksen normalisoitumista). Eli kyllähän tässä casessa turvamarginaalia riittää, jos vähänkin luottaa yhtiön tulevaisuuteen.

"luxalle":

Sekä Lassila & Tikanoja että Caverion edustavat toimialaa, joka on aina puuttunut salkustani. Molemmat yhtiöt ovat papereissani myös riittävän laadukkaita ja kuuluvat siksi seurantalistalleni.

Lassila & Tikanoja tekee todella tasaista tulosta ja liiketoiminnan riski on matala. Vuodet 2013 ja 2014 olivat ongelmien takia heikompia, mutta viimeisen viiden vuoden aikana ROE ei ole kertaakaan käynyt alle 15 prosentin ja keskiarvo on noin 17 prosenttia. Tuloskasvu on ollut viime vuosina aneemista, mutta en oikein näe mitään syytä sille, miksei yhtiö voisi pidemmässä juoksussa kasvaa megatrendien siivittämänä vähintään bkt:n kasvun tahdissa (5 % vuodessa, mikä vastaa myös yhtiön omaa liikevaihdon kasvutavoitetta). Yhtiön matalahkon riskin takia markkinoiden tuottovaatimus on ollut normaalisti 8 prosentin luokkaa, ja jos normaaliksi ROE:ksi oletetaan varovaisuuden nimissä hieman historiallista matalampi 16 prosenttia, Gordonin kaavan pyörittely antaa osakkeen arvoksi lähes 20 euroa (kun oman pääoman tasearvo on 5,3 euroa/osake). Vaikka yhtiön riskiprofiili hieman muuttuisi ja tuottovaatimus kohoaisi 9 prosenttiin, osakkeen arvo olisi silti lähes 15 euroa. Pessimistisemmässäkin skenaariossa, jossa tuottovaatimus heijastelee edelleen kohonnutta riskiprofiilia ja ROE jää pysyvästi esimerkiksi 14 prosenttiin (eli matalammalle kuin kertaakaan viimeisen viiden vuoden aikana), osakkeen arvoksi saadaan 12 euroa. Yhtiön osake on ollut yleensä aina melko hintava, mutta kuten laskelmista nähdään, enää nykyisellä noin 11 euron kurssilla se ei sitä ole. Tästä huolimatta hinta on edelleen liian korkea suhteessa omaan 12 prosentin tuottovaatimukseeni. Mahdolliset ostoni alkaisivat vasta lähempänä 8 euron kurssitasoa, jolloin hinta on linjassa perusskenaarioni ja tuottovaatimukseni kanssa. Todettakoon vielä, että yhtiön tase voisi olla omaan makuuni vahvempikin (nettovelkaantumisaste 67 %), mutta liiketoiminnan vähäriskisyys huomioiden en näe tässä mitään isoa ongelmaa.   

Caverion on hyvä vaihtoehto Lassila & Tikanojalle. Pidän Caverionia liiketoiminnaltaan riskipitoisempana yhtiönä, mutta toisaalta sillä on potentiaalia Lassila & Tikanojaa parempaan pääoman tuottoon. Viime vuosien ongelmien takia yhtiön tulos ei tietenkään ole nyt normaalilla tasolla. Käänteen näkökulmasta koronakriisi tuli kyllä todella huonoon aikaan. Mutta olen yhä luottavainen, jos katson tilannetta parin vuoden päähän. Olen jo pitkään arvioinut Caverionin normaaliksi ROE:ksi 20 prosenttia, joten 9 prosentin tuottovaatimuksella ja 5 prosentin kasvulla osakkeen arvoksi saadaan reilu 6 euroa (oman pääoman tasearvo 1,7 euroa/osake). Pessimistisemmässäkin skenaariossa (ROE 18 %), arvo pysyy yli 5 euron. Pidän siis myös Caverionin arvostusta nykyisellä noin 4 euron kurssilla varsin maltillisena. Korkean tuottovaatimukseni takia mahdolliset ostoni alkaisivat kuitenkin vasta noin 3,5 euron tasolla.

Korostan, että tietyn osakkeen osto-ohjelman aloittamiseen vaikuttaa aina myös muiden osakkeiden arvostus tarkasteluhetkellä. Jos muualla on tarjolla houkuttelevampia mahdollisuuksia (lue: parempia yhtiöitä samanlaisella arvostuksella tai yhtä hyviä yhtiöitä matalammalla arvostuksella), valitsen luonnollisesti ne. Kaikki kriisin ajalle suunnittelemani osto-ohjelmat eivät siis välttämättä tule toteutumaan, vaikka hinta tippuisi riittävästi.

”mzonelle”:

Konecranesin kurssi näyttää viime viikkojen perusteella asettuneen 14-16 euron haarukkaan. Todellisuus osaa aina joskus yllättää, vaikka kuvittelee olevansa varautunut kaikkeen. Rock bottom -hintahan tarkoittaa juuri sitä, ettei kurssin tulisi pahimmassakaan skenaariossa laskea sen alle. No, me molemmat tiedämme, että mallit ovat vain malleja ja todellisuus on todellisuutta. Kaikki on siis mahdollista. Vaikka ymmärrämme tämän, silti on syytä pohtia, miksi Konecranesin osake on laskenut näin alas. Mielestäni nykyinen ”alennus” suhteessa rock bottomiin selittyy sillä, että samaan aikaan koronakriisin (väliaikainen ongelma) kanssa markkina on alkanut epäillä yhtiön rakenteellisen suorituskyvyn heikentyneen (pysyvä ongelma). Jos on samaa mieltä markkinoiden kanssa, Konecranes ei varmastikaan ole nyt paras osakepoiminta. Itse näen tilanteen toisin ja uskon Konecranesin nousevan kriisistä entistä vahvempana.

Ostin Konecranesia ensimmäisen kerran vuonna 2011 euromaiden velkakriisin aikoihin kolmen erän osto-ohjelmalla. Aloitin ostot osakekurssin ollessa 15,5 euroa ja päätin ne 13,5 eurossa. Merkille pantavaa on, että kurssi on nyt samalla tasolla, vaikka yhtiö on kokoluokaltaan kaksinkertainen erityisesti MHPS-kaupan ansiosta (liikevaihto 1,5 vs. 3,3 miljardia euroa, oma pääoma 7,1 vs. 15,7 euroa/osake). Operatiivisen liiketoiminnan pääoman tuotto on toki hieman pudonnut, kuten arvelin yrityskaupan myötä käyvän (normaali ROE 18 % vs. 16 %), mutta tästä huolimatta normaali EPS (kriisin yli katsottuna) on lähes kaksinkertaistunut noista ajoista. Näkemykseni on siis edelleen se, että Konecranes yltää noin 2,50 euron EPS:iin, kun koronakriisi on ohi ja kaikki yritysjärjestelyjen hyödyt on saatu ulosmitattua (pari viime vuotta oikaistu EPS on ollut lähellä 2 euroa).  

Viime viikkojen noin 15 euron keskikurssi heijastelee skenaariota, jossa Konecranesin EPS asettuu kriisin jälkeen 1,50 euroon eikä kasva tulevaisuudessa lainkaan (jos markkinoiden tuottovaatimus on 10 prosenttia). Näin matala tulos tarkoittaa, että ROE jäisi vajaaseen 10 prosenttiin. Jos Konecranesin EPS putoaa koronakriisin takia esimerkiksi euroon eli suunnilleen puoleen vuoden 2019 tasolta (oikaistuilla luvuilla) ja markkina alkaa hinnoitella osaketta P/E-luvulla 10 (mikä olisi hyväksyttävä taso yhtiölle, jonka ROE ja tuottovaatimus ovat 10 %), osakkeen rock bottomia voidaan hakea sieltä 10 euron tietämiltä. Vaikka kriisi on paha, euron EPS tuntuu todella pessimistiseltä ennusteelta. Toisekseen suhdannevetoisten (tai muuten väliaikaisten) kriisien aikana hinnoittelukertoimet yleensä huomioivat tilanteen luonteen, eikä kerroin välttämättä laske niin alas kuin yhtiön sen hetken suorituskyky antaisi olettaa. Toisin sanoen markkinat ennakoivat käänteen P/E-luvun kautta, jos tulos sukeltaa hetkellisesti todella alas. Näin pähkäilemällä olen asettanut Konecranesin osto-ohjelman viimeisen erän 13 euron kohdalle. Tällä ei tietenkään ole enää mitään tekemistä fundamenttien kanssa, kuten hyvin itsekin toteat. Voisin periaatteessa ostaa Konecranes-positioni täyteen jo nykyhinnalla, koska fundamenttiperusteinen rock bottom on alitettu kevyesti. Mutta säästellään nyt pelimerkkejä vielä vähän, kun tilanne on näin poikkeuksellinen.

”Roquefortille”:

Olen varautunut ostamaan paria kymmentä eri yhtiötä, mutta pääfokukseni on kymmenessä jo omistamassani yhtiössä. Varaudun jokaisen yhtiön kohdalla neljään ostoerään siten, että ostot tapahtuvat keskimäärin noin 10 prosentin kurssilaskun välein. Vähäriskisten yhtiöiden kohdalla vaadittava lasku on vähän pienempi, korkeampiriskisten kohdalla vähän suurempi. Tämä tarkoittaa sitä, että osakkeet voivat laskea keskimäärin noin 30 prosenttia alle osto-ohjelman aloitushinnan ennen kuin käteiskassani on syöty. Kun aloitin ostot pari viikkoa sitten, osakkeet olivat laskeneet indeksitasolla noin 30 prosenttia huipustaan (yksittäisten osakkeiden kohdalla tilanne luonnollisesti vaihteli). Eli suunnilleen samanlaiseen laskuun olen vielä varautunut. Tämä tarkoittaisi jo finanssikriisin kaltaista romahdusta.

Jos kaikkien kiikarissani olevien osakkeiden kurssit eivät laske riittävästi (eli en pääse aloittamaan tai viemään loppuun niiden osto-ohjelmia), minulla on mahdollisuus allokoida niihin varattu käteinen muihin jo käynnissä oleviin osto-ohjelmiin. Eli todennäköisesti pystyn ostamaan nykyistä suunnitelmaani pidempään niitä osakkeita, joita lopulta tulen ostaneeksi. Osto-ohjelmassani nimittäin on Koneen ja Revenion kaltaisia yhtiöitä, joiden kurssien en oikeasti usko tippuvan riittävän alas (ero nykyhinnan ja ostojen aloitushinnan välillä on sen verran iso). Moni syklinen konepaja sen sijaan on jo nyt laskenut enemmän kuin olisin odottanut. Onneksi voin tilanteen mahdollisesti pahentuessa kaivaa rahaa vähemmän pudonneiden yhtiöiden osto-ohjelmista. Toki jos romahdus syvenisi vielä entisestään ja Koneen kaltaisetkin yhtiöt alkaisivat kolkutella rock bottom -hintoja, näihin varattu käteinen olisi tässä skenaariossa jo käytetty. Mutta ihan kaikkeen ei sentään kannata varautua.

R.W.

Kiitokset taas kaikille sijoittajakollegoille blogiin tulleista kommenteista ja kysymyksistä! Yritän seuraavassa tiivistää näkemykseni nykyisestä markkinatilanteesta ja avata hieman osto-ohjelmieni etenemistä. Uskoisin markkinanäkemykseni heijastelevan jonkinlaista konsensusta, joten se tuskin pitää sisällään mitään kovin yllättävää.

Kun ensimmäisen kerran kuulin nyt maailmalla riehuvasta koronaviruksesta, en kiinnittänyt asiaan juurikaan huomiota. Ajattelin, että kyseessä olisi SARSin ja MERSin kaltainen melko vähän markkinoihin vaikuttava virus. Melko pian kuitenkin ymmärsin, että kyse on jostain pahemmasta. Tajusin myös nopeasti, ettei epidemia jäisi vain Kiinaan, vaan ongelmasta tulisi maailmanlaajuinen. Nyt olemme näkemykseni mukaan tilanteessa, jossa leviämistä ei voi enää täysin estää. Siksi on syytä keskittyä viruksen etenemisen hidastamiseen, jotta mahdollisimman monelle riskiryhmään kuuluvalle tartunnan saaneelle voidaan taata riittävät hoitoresurssit.

Viruksen leviämisen torjuntaan liittyvät toimenpiteet ovat rajuja, mutta mielestäni täysin oikeita. Monet niistä olisi voinut ottaa käyttöön jo aikaisemminkin. Terveys menee luonnollisesti talouden edelle. Rajut toimet ympäri maailmaa tulevat vaikuttamaan merkittävästi kaikkien yritysten liiketoimintaan ja tulemme varmasti näkemään paljon tulosvaroituksia. Moni Euroopan maa oli jo ennen koronaa lähellä taantumaa ja nyt tilanne on monin kertaisesti pahempi. Teollisuuden hyytyminen ei enää ole ainoa ongelma, vaan myös kulutuskysyntä uhkaa romahtaa. En oikein osaa nähdä skenaariota, jossa välttyisimme globaalilta taantumalta. Taantuman pituus riippuu paljolti tukitoimien määrästä ja laadusta. Etenkin pienemmille yrityksille tulisi rakentaa silta pahimman kurimuksen yli. Tukitoimista huolimatta tulemme näkemään myös ”luovaa tuhoa” ja sillekin on kaikissa kriiseissä paikkansa. Se tervehdyttää rakenteita ja luo kestävämmän pohjan, jolta taas jossain vaiheessa ponnistamme. Jos näemme massiivisen konkurssiaallon ja työttömyys kohoaa selvästi, tilanne ei välttämättä normalisoidu kovin nopeasti. Elvytys velkaannuttaa valtioita entisestään ja tähän liittyvät rakenteelliset ongelmat syvenevät. Eli, vaikka akuutti kriisi olisi ohi nopeasti, taustalla pitkään olleet ongelmat eivät katoa mihinkään.    

On siis täysin loogista, että osakekurssit ovat romahtaneet. Markkinat ovat reagoineet täsmälleen niin, kuin ne ovat aina tehneet. Osakkeiden hinnat eivät tällaisissa tilanteissa koskaan heijastele yritysten todellisia arvoja. Monen yrityksen pitkän aikavälin tuloksentekokyky on nimittäin huomattavasti arvokkaampi kuin mitä osakekurssi tällä hetkellä antaa ymmärtää. Tässä ei kuitenkaan ole mitään ihmeellistä. Pörssi noudattelee sille niin tyypillistä kiertokulkua. Pelko laskee äärimmilleen venytettyjä arvostuskertoimia ja kun myös tulosodotukset heikkenevät, jälki on todella rumaa.

Kaikesta huolimatta koronan mukanaan tuoma paniikki on väliaikainen ilmiö. Kiinassa on alettu jo pikkuhiljaa palata normaaliin päiväjärjestykseen. Muutaman kuukauden päästä Eurooppa ja USA ovat samassa tilanteessa. Pelko alkaa kääntyä optimistiksi ja arvostuskertoimet normalisoituvat. Yritysten tuloksetkaan eivät jää pysyvästi taantumalukemiin. Tämä vuosi menetetään, mutta uskon tulosten palautuvan jo ensi vuonna. Edes finanssikriisissä tulosten normalisoitumisessa ei mennyt paria vuotta kauempaa.         

Kunhan sijoittaja pitää mielessään koronan aiheuttaman talouskriisin luonteen, voi hän nukkua yönsä rauhassa. Väliaikaisista markkinashokeista ei koskaan kannata huolestua. Ne ovat vain ja ainoastaan erinomaisia ostopaikkoja. Koronasta aiheutuvat seuraukset vaikuttavat kaikkiin toimialan yrityksiin kutakuinkin samalla tavalla. Yhdenkään salkkuyhtiöni kilpailuasema ei ole koronan takia heikentynyt. Ja vain tällä on pitkällä aikavälillä merkitystä. Salkun sulamisen katseleminen voi hirvittää, mutta tähän tulee suhtautua tyynesti. Tällaiset vaiheet kuuluvat pelin henkeen. Osakkeet eivät ole kadonneet salkusta mihinkään, ja kuten todettu, niiden arvokin on paljon nykyistä korkeampi. Vain hinta on romahtanut, mutta onneksi vain väliaikaisesti.

Sijoittajan kannattaa aina muistaa, että osakekurssit ennakoivat talouden liikkeitä ja yritysten tuloskehitystä. Vaikka tietäisimme yritysten tulosten pohjan tarkasti, emme osaisi sanoa, milloin osakkeet lähtevät pidempikestoiseen nousuun. Historiaan peilaten hyvänä nyrkkisääntönä (mikä ei tietenkään päde aina) voinee pitää noin 6-12 kuukauden mittaista laskumarkkinaa. Laskun sisällä näemme toki nousupäiviä, mutta tämä ei aina tarkoita pysyvää käännettä. Lopulta kaikki riippuu siitä, kuinka pahasti viruksen leviämisen hidastamistoimenpiteet iskevät reaalitalouteen.

Koska en osaa ennustaa näitä asioita, käytän ostojen ajalliseen hajauttamiseen osto-ohjelmia (kuten kirjoituksiani pidempään seuranneet tietävät). Olen varautunut todella syvään ja pitkäkestoiseen laskumarkkinaan, vaikken pidä tätä todennäköisimpänä skenaariona. Mutta pelimerkkejä siis löytyy, kiitos 50 prosentin käteispainoni. Nyt käynnissä olevassa laskumarkkinassa olen sijoittanut vasta hyvin pienen osan käytettävissä olevasta käteiskassastani (ihan koko käteiskassaa en tule sijoittamaan, vaan pidän noin 5 prosentin osuuden vararahastona). Olen ostanut kahteen otteeseen sekä Konecranesia (22,4 ja 17,0 euron hinnalla) että Nokian Renkaita (20,5 ja 18,0 euron hinnalla). Exeliä olen ostellut jo pidemmän aikaa ennen kriisiä ja ostot jatkuvat nykyhintatasolla (3,5-4,0 euroa). Pääsen jatkamaan nykyhinnoilla (4,5-5,0 euroa) myös Nordean osto-ohjelmaa, mikä jäi taannoin pahasti vaiheeseen (sain tehtyä vain yhden ostoerän 5,5 euron hinnalla ennen kuin osake nousi uuden toimitusjohtajan nimityksen saattelemana voimakkaasti). Myös Fortum alkaa olla ostohinnoissa (12-13 euroa). Sampo puolestaan on hyvin lähellä osto-ohjelman aloitushintaa (21-22 euroa). Kokonaan uutena yhtiönä tulen ostamaan salkkuuni näillä hinnoilla (5,5-6,0 euroa) myös Wärtsilää.   

Nykyisistä salkkuyhtiöistäni olen halukas ostamaan lisää myös Nestettä, mutta hinta on edelleen selvästi liian kallis. Olen luonnollisesti kiinnostunut myös mm. Koneesta ja Reveniosta, jotka alkavat olla nyt ”oikein” arvostettuja, mutta omaan korkeaan tuottovaatimukseeni (12 %) nähden molemmat ovat edelleen ihan liian kalliita. Jos koronakriisi pitkittyy ja pahenee entisestään, myös tämän tason yhtiöt tulevat laskemaan selvästi. En kuitenkaan pidä tällaista skenaariota kovin todennäköisenä.  

Finanssikriisistä oppineena vältän tyhjentämästä käteiskassaani liian aikaisin. Olen siksi rakentanut osto-ohjelmat mieluummin liian pitkiksi kuin liian lyhyiksi. Jos kriisi on ohi nopeasti, olen valmis ostamaan myös nouseviin kursseihin, kunhan hinta pysyttelee alle osto-ohjelman aloitushinnan (=hinta, jolla 12 % tuottovaatimukseni täyttyy). Lyhytkestoisen kurssiromahduksen skenaariossa riskinä on tästä huolimatta se, että osa kassastani jää edelleen käyttämättä.

Erik, kyselit 3G-nimisestä yrityksestä. Valitettavasti yritys ei ole tuttu enkä osaa sanoa siitä mitään. Mutta laitetaanpa nimi korvan taakse, josko jossain välissä ehtisin tutustua.

R.W.