Leikkauksilla tulevat työpaikat

Näitä vastaavia kommentteja on aika helppo bongata mediasta ja somesta. "Ei työn hinnan alentaminen auta jos ei ole työpaikkoja" on aikalailla ajaton klassikko. Työpaikkoja kun joko on, tai sitten niitä ei ole. Antti Rinne myös tokaisi eilen jossain mediassa:

Alamäki johtuu siitä, että meidän tuotteilla ja palveluilla ei ole tarpeeksi kansainvälistä kysyntää.

Eihän siinä mitään auta esim laskea tuotantokustannuksia, jos ei ole kysyntää :)

Millaisena foorumilaiset näkevät työmarkkinat, jos Ay-liike yhtäkkiä poistuisi kokonaan? Palkkatasot/-erot, työajat, työllisyys-% jne.

Näen tämän nyt työn alla olevan työantajan palkkakustannusten leikkauksen olevan ensimmäinen askel road mapissä jolla Suomen talouden rakenne saatettaisiin avoimilla markkinoilla suoriutuvaan kuntoon. Palkkajoustoa näistä toimista tulee hetkellisesti, paljon on työmarkkinan rakenteessa vielä korjattavaa ennenkuin meillä on mekanismi jossa palkkakulut joustavat ilman työttömyyden kasvua. 

Kaikissa kansantalouksissa on palkojen muutoksissa hitautta, ensiksi joustaa työsuoritteen kokonaismäärä, terveessä työmarkkinassa joustaisi palkat seuraavaksi, meillä joustaa työllisyys. Suomalaisessa systeemissä on niin paljon hitautta ettei funktionaalista tulonjakoa saada balanssiin kuin hetkellisesti. Nousukaudella tästä saattaa olla hyötyäkin kun kasvu ei pysähdy niin nopeasti palkkainflaatioon, mutta näin laskun tullen se on suoranainen katastrofi. 

Pitkään jatkuneen nousun jälkeen palkankorotus paineet purkaantuivat juuri kun suhdanne kääntyi. Tulonjako keikahti, omaisuustulojen osuus on laskenut 2007 36% viimevuosien 23% tasoon. Kun jonkinlaisena tasapainona pidetään 30% tasoa, on nyt tehty palkkaleikkaus korjausliike joka ei meidän työmarkkinajärjestelmältä luonnostaan synny. Mielestäni joku toimija oli laskenut työntekijöiden menetyksiksi leikkauksista 2.5miljardia, joka ilman dynaamisia vaikutuksia korjaa omaisuustulojen osuuden reiluun 24%. Tästä voi päätellä ettei tälläkään tulonjaolla pääomille ole tarjolla historiallisesti katsoen erityisen ruusuisia aikoja. 

Oletan, toivon, että hallituksen road mapissä tämä toimenpide ei jää ainoaksi  toimella jolla yritetään saada hiukan lisää työn kysyntää joka avaisi mahdollisuuden alkaa remontoimaan julkisen sektorin tehottomuutta. Hallitushan on linjannut tavoittelevansa sieltä kahden miljardin säästöjä jo hallituskaudella, sanomattakin on selvää että se tarkoittaa julkiselta sektorilta(/julkisen sektorin rahoittamalta) työntekijöiden määrän vähennyksiä. Ilman työn kysynnän lisääntymistä tämäkin on hölmöläisten hommaa sillä parempi nekin kymmenet tuhannet on pitää työpaikoilla päivähoidossa jos yksityisellä sektorilla ei ole heille tuottavia työpaikkoja.

Olen täydellisen tympääntynyt suomalaisen talouspoliittisen keskustelun pintapuolisuuteen, kokonaiskuvaa ei halua edes hallitus avata. Oppositiossa keskustelunavaukset liikkuvat välittömän tason vaikutuksissa ja mitään kokonaisvaltaista vaihtoehtoa muutoksille ei ole esillä. Bondien korkojen ja spreadin nousu antaisi aihetta miettiä kuinka lähellä velkaantumisen pistettä olemme josta ei ole enää paluuta. Tästäkään ei päästä kunnolla väitteitä pidemmälle koska Suomen julkisen velkan tason voi laskea olevan jotain 0-200 miljardin välillä. Paljonko meillä sitten on aikaa? Pidän aika selvänä nykyisellä velkaantumisen tasolla että noutaja tulee noin seitsemän vuoden kuluttua. Tällöin BKT suhteutettu velkamäärämme olisi tasolla 90-100%. Jollain Euroopan korkojen nousulla+Suomen jäämisellä kasvusta laiturille tuo aika voi olla lyhyempikin. Tästäkin voi toki vielä selvitä, silloin tosin koetellaan kansallista yhtenäisyyttä kun on pakko alkaa sosialisoimaan eläkevaroja velkavuoren hoitoon. 

Jos lähtöolettamana on että haluamme säilyttää nykyisen kaltaisen hyvinvointiyhteiskunnan ja lunastaa siinä annetut lupaukset (eläke, perustoimeentulo, kansanterveys) on talouden kasvu-uralle saattaminen ainut vaihtoehto. Kuulisin mielelläni miten muuten se on mahdollista kuin ensin korjaamalla työmarkkina, sitten käymällä ylikokoiseksi paisuneen julkisen sektorin kimppuun. 

aaboari kirjoitti:

Millaisena foorumilaiset näkevät työmarkkinat, jos Ay-liike yhtäkkiä poistuisi kokonaan? Palkkatasot/-erot, työajat, työllisyys-% jne.

Aikalailla solidaarisempina. Helpoin tapa kasvattaa suomalaisten tekemän työn määrää on ottaa useampi ihminen mukaan työmarkkinoille. Jos palkkataso tästä hiukan laskisikin niin kokonaistyötulokertymä nousee ja samalla meidän kansallinen hyvinvointimme. Tuloerot varmasti kasvavat, mutta tätäkin voidaan tasata tulonsiirroilla, lähtökohtaisesti jokaisen työpanoksen hinta täytyy kuitenkin määräytyä tuottavuuden mukaan. 

Jenkkien tax-credit järjestelmä on varsin toimiva, se antaa markkinan hinnoitella työpanoksen mutta tasaa sitten tuloeroja lisäämällä pienipalkkaisten kokonaistuloja tavalla joka ei luo kannustinloukkuja. Saksan mini/midijobeista on paljon keskustelua mutta nekin toimivat samalla tavalla. 

VallatonVille]

Ilman työn kysynnän lisääntymistä tämäkin on hölmöläisten hommaa sillä parempi nekin kymmenet tuhannet on pitää työpaikoilla päivähoidossa jos yksityisellä sektorilla ei ole heille tuottavia työpaikkoja.

[/quote kirjoitti:

 

Kaveri heitti tän saman pari päivää sitten ja jäi kysymättä minkä takii ne on parempi pitää duuneissaan kun maksaa niille vaihtoehtosesti työttömyyskorvausta, luulis sen tulevan valtiolle halvemmaks? Saattaahan sieltä joku mennä myös yksityiselle puolelle ajan saatossa duuniin.

Ei tietenkään ole parempi. Muutenhan työttömyys voitaisiin ratkaista palkkaamalla kaikki ihmiset päivähoitoon. Kerrointa 0,4 olen nähnyt käytettävän kun säästön suuruutta on arvioitu.

Arhinmäki kävi äsken mielenosoituslavalla toteumassa, että "meidän ongelma ei ole liian suuret palkat, meidän ongelma on puuttuvat työpaikat". Paavon vaihtoehtoisessa taloustodellisuudessa työ on ilmeisesti hyödyke, jonka hinnalla ja kysynnällä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.

Tarkistin VallatonVillen innoittamana läpi käppyröitä pääoman ja työn tulo-osuuksista Suomessa ja maailmalla. Mulle noi näytti yllättävänkin maltillisilta, odotin että pääoma olisi Suomessa saanut paljon kylmempääkin kyytiä kautta aikojen. Tuo vuoden 2007 pääomien tulo-osuushan on käsittääkseni kansainvälisessä vertailussa aika korkea. Löytämieni lukujen ja käppyröiden vertailukelpoisuudesta eri maiden välillä en ole tosin täysin varma.

Mun mielestä yksi surullisimmista esimerkeistä AY-väen vajavaisesta talousymmärryksestä on toistuvat vaatimukset osingonjaon suitsimisesta (löytyy mm. Pron tuoreelta listalta: http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1442458760690.html). Toi ehdotus on niin äärettömän typerä niin monella tasolla ja tuo ilmi niin monen tason vajavaista talousymmärrystä, että en tiedä edes mistä sitä lähtisi tyrmäämään. Pron väki ei ilmeisesti ymmärrä ihan alkeistason rahoitusteoriaa ja sitä, kuinka niukat resurssit kapitalistisessa järjestelmässä allokoituvat sinne, missä niiden rajahyöty on korkein mm. osingonjaon kautta. Ilmeisesti joku suunnitelmatalousversio tästä, jossa jokainen yritys on pakotettu investoimaan omat ylijäämänsä ja täällä ei kohta olekaan muita kuin monialayhtiöitä on Pron mielestä parempi ja tehokkaampi järjestelmä.

Lisäksi AY-väen puheessa toistuu ja tohon ehdotukseen sisältyy implisiittisesti se olettama, että pääomat olisivat nykyisessä nollakorkoympäristössä jotenkin investointeja rajoittava tekijä. AY-pomot ei ymmärrä, että esim. mikä tahansa pörssiyritys saa milloin tahansa kannattavaan investointiin markkinoilta joko vieraan tai oman pääoman ehtoista rahoitusta vaivatta. Investointeja tehdään jos on kannattavia investointikohteita, ja osinkoja maksetaan jos ei ylijäämille muuta käyttöä ole.

Viimeisenä väärinymmärryksenä tuohon sisältyy se olettama, että osingonjaon estäminen jotenkin tasaisi varallisuuseroja. No tietty joo, jos tätä myöten saadaan firma pakotettua tuottamattomiin investointeihin, mutta se nyt ei ole kansantalouden tai duunarinkaan kannalta pidemmän päälle kovin hyvä vaihtoehto. Sen sijaan se, siirtääkö omistaja rahoja taskusta toiseen vai ei, ei mitenkään vaikuta tämän varallisuuteen. Kun rahoja makuutetaan firman tilillä, niin verottajalta jää ainakin osinkotuloista verot saamatta.

Ihan niin innostunut en ole tämän tulonjaon vertailusta että olisin alkanut käppyröitä kaivamaan, ajatus on käynyt kyllä mielessä koska monesti mainitaan miten palkkajousto korjaa esim. Baltian maiden taloutta niin että notkahduksista on selvitty parissa vuodessa. Jos sulla on tarjota linkkejä niin mielelläni vilkaisen. 

Paradoksihan tässä on se että etujärjestöpolitiikka on 2000-luvun alussa hyödyttänyt pääomaa eli jako-osuus on ollut yli 30% maltillisten tuloratkaisujen kautta. Asettaa entistä kummallisempaan valoon Ay-liikkeen onnistumisen tehtävässään. Työmarkkinan hinnanmuodostuksen jäykkyys näyttäisi viimeisten syklien valossa olevan sitä luokkaa että se tulee yhden syklin jäljessä. 

Tuohon osingonjakopuheeseen ym. Ay-liikkeen probagandistiseen retoriikkaan, jos tässä nyt on pääomalla niin ruusuiset ajat niin kannattaisiko niitä Ay-liikkeen omia pääomia nyt tyrkätä oikeen kunnolla suomalaisiin investointeihin? Ja eläkerahastojen rahaa perään. Ensimmäisistä ei tiedä erkkikään kun ei ole minkäänlaista läpinäkyvyyttä ja jälkimmäisiä kun on katsellut niin Suomen paino on ollut alle 20%. 

khufu kirjoitti:

Arhinmäki kävi äsken mielenosoituslavalla toteumassa, että "meidän ongelma ei ole liian suuret palkat, meidän ongelma on puuttuvat työpaikat". Paavon vaihtoehtoisessa taloustodellisuudessa työ on ilmeisesti hyödyke, jonka hinnalla ja kysynnällä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.

Arhimäen logiikkallahan valtiontalouden ongelmatvoitaisiin ratkaista nostamalla reilusti kaikkien palkkoja. Verotulot kasvaisivat niin paljon, että valtion velka kuittaantuisi alta aikayksikön... . 

Googletuksen perusteella löydettyjä linkkejä tulonjakokäppyröihin, laatutakuuta ei tule mukana. :)

Suomi:

http://www.findikaattori.fi/fi/38

Pääoma maailmalla:

http://conversableeconomist.blogspot.fi/2015/03/digging-into-capital-an…

https://www2.bc.edu/~murphyro/EC375/PDF/Ch3.pdf (sivu 7)

Ansiotulot maailmalla:

http://www.economist.com/news/finance-and-economics/21588900-all-around…

http://economix.blogs.nytimes.com/2013/09/09/why-labors-share-of-income…

http://www.ilo.org/travail/areasofwork/wages-and-income/WCMS_142568/lan…

Tosiaan eri lähteiden tilastointitavat eivät ole välttämättä vertailukelpoisia, eikä näissä ole välttämättä edes tilastoitu täysin samaa asiaa (esim. tulojen vertaaminen GDP, GDI ja GNI). Viimeksi mainittu ILO:n ansiotulo-osuuksien vertailu on varmasti kattavin ja yhtäpitävin, mutta ikävä kyllä en ole vastaavaa onnistunut löytämään pääomatulojen osalta. Jos vikan tilaston perusteella ansiotulo-osuuksia vertailee, niin trendi on se että siellä missä menee taloudellisesti paremmin myös ansiotulo-osuus on suurempi. Suomi sijoittuu tässä tilastossa suunnilleen odotusten mukaisesti. Meillä ILO:n tilastoissa osuus pyörii 50% hujakoilla, vertailumaista Saksassa ja Ruotsissa tämä osuus on prosentin tai pari suurempi ja USA:ssa ja UK:ssa tämä on viimeisen tilastomerkinnän perusteella 55% hujakoilla.

Joku vertailukelpoinen tilasto pääomatulo-osuuksien välillä eri maissa olisi kiva nähdä. Suomessa on ainakin viime vuodet menty selvästi eri suuntaan, kun muualla pääomatulo-osuus on taas finanssikriisin jälkeen lähtenyt nousuun mutta täällä on siltä osin kynnetty. Mitään suoria johtopäätöksiä en osaa kaiken edellä linkitetyn datan perusteella vetää.