Penkkiurheilu-urani tähänastinen kohokohta ovat Montrealin olympialaiset 1976. Kauhistuin Lasse Virenin menettävän kymppitonnin kultamitalinsa etukäteen suunnitellulla mainostempullaan juosta piikkarit käsissä kunniakierros. Kun Lasse otti 5.000 metrillä kultaa kolmen kilometrin kirillään, taisi olla pikkupojalla kyynel silmäkulmassa.
Olin nuorena hyvin aktiivinen penkkiurheilija. En juuri urheilutietokilpailuita hävinnyt. Nykyisin osaamistasoni on tällä saralla dramaattisesti huonompi kuin 1980-luvun alkupuolella.
Pokerissa penkkiurheilusta en ole paljon koskaan piitannut. Pidän mieluummin itselläni pelipaidan päällä kuin katselen muiden kamppailuita. Viime viikonloppuna oli kuitenkin tarjolla sellaista huikeutta, että vanhakin lämpeni seuraamaan.
EPT-finaalissa kaksi tuttua suomalaista oli jotain mitä en välttämättä ihan heti pääse railaamaan uudestaan. Olin itse kasinolla pelaamassa, mutta sielläkin saatiin lähetys näkymään. Omat pelit vähän kärsivät, kun piti yrittää olla missaamatta yhtään jakoa screeniltä.
Casino Helsingin asiakaspalveluhenkisyydestä olen monesti mutkuttanut, mutta tästä ei voi kuin antaa isot kiitokset. Lisäksi olisin muuten lähtenyt seuraamaan finaalin loppuvaiheita pois kasinolta, kuten luultavasti moni muukin, joten tässä joustavuudessa voittivat kaikki.
Ilari Sahamies ja iGamen BabyPro Joni Jouhkimainen pelasivat mielestäni erinomaista pokeria läpi finaalin. Yksittäisistä jaoista voidaan aina vääntää kättä, mutta tuonne asti noin pitkässä turnauksessa ei pelkällä munkittamisella mennä.
Minulle itselleni ovat ruokatauot usein olleet vaarallisia turnauksissa. Ruoka maistuu paremmalta, jos ottaa sivussa pikku viinit. Kun ottaa pikku viinit, on usein tehnyt mieli ottaa pari digestiiviäkin. Tämä ei ole erityisesti peliä parantanut. Muutaman turnauksen olen hillottanut kotiin aika hyvissä soseissa, mutta tämä on tapahtunut alkoholista huolimatta, ei sen avulla.
Miehemme maailmalla olivat superskarpin oloisia viimeiseen ruokataukoon asti. Syömästä palattuaan molemmilla miehillä näki heti ilmeestä, että jotain oli otettu. Jos suomalainen pokerinpelaaja hymyilee pelipöydässä, on aina aiheellinen epäily, että korkki on auennut. Olen molempien kanssa maljoja joskus kilistellyt, ja olen kyllä havainnostani varma.
Iltalehden uutisen mukaan alkoholi herpaannutti suomalaisten pokerinaamat. Tämä oli kyllä iltapäivälehdille tyypillistä dramatisointia. Kummankaan peli ei kaatunut käsiin, eivätkä pojat missään lärveissä olleet, vain hivenen tavallista iloisempia.
Minulla ainakaan ei ole mitään eväitä antaa kritiikkiä poikien finaalipöytäsuorituksista tai -ottamisista. Jos joku haluaa juhlistaa hyvää menestystään hivenen ennen maalinauhaa, niin se on jokaisen oma asia. Toki olisin nähnyt mieluummin kaksoisvoiton kuin hopean ja pronssin, mutta näin olisi voinut hyvin käydä, vaikka pojat olisivat mököttäneet loppuun asti. Nyt jäi päätykatsomolle spekuloitavaa pitkäksi aikaa.
Kiitoksia vielä molemmille erinomaisen pokeriviihteen tuottamisesta kotikatsomolle!
P.S. Erikoiskunniamaininta Juhani Tyrisevälle, joka teki liveraportointiuransa huikeimman suorituksen EPT Barcelonassa. Tuskin koskaan olen repeillyt pokeriraportoinnille niin makeasti kuin tällä kertaa. Jussi on edelleen fanaattinen penkkiurheilija, ja hän eli mukana suomalaismenestyksessä todella suurella sydämellä. EMOP Barcelonasta samanlainen, kiitos.
