Vuosi alkaa olla paketissa ja olen viime aikoina peilannut kulunutta vuotta mm. yrittäjyyden ja asuntosijoittamisen näkökulmasta.
Yksi teema, joka on ollut usein mielessäni on toisen ja kolmannen tason ajattelu. Tarkoitan tällä sitä, että päätöstä tehdessä miettii ilmiselvän seurauksen lisäksi mitä siitä seuraa tulevaisuudessa. Vähän samalla tavalla kun taitava shakin pelaaja suunnittelee muutaman siirron tulevaisuuteen eikä vain tuijota mitä seuraavaksi tapahtuu.
Toisen tason ajattelua on miettiä ”jos teen X, mitä tapahtuu seuraavaksi?”. Ja kolmannen tason ajattelu on miettiä, ”jos teen X, sitten Y tapahtuu, mitä tästä seuraa?”
Itselleni yksi tätä ajattelua helpottava heuristiikka on miettiä todennäköisyyksin ja panosten kautta. Yritän arvioida tapahtumille todennäköisyyksiä sekä niistä seuraavia asioita. Jos voin pelata peliä, jossa voittamisen todennäköisyys on yli 50 %, kertapanos on itselleni sopiva ja pelikertoja on runsaasti, kannattaa tätä peliä pelata. Joskus voi myös kannattaa pelata peliä, jossa on pieni voittamisen todennäköisyys mutta voitto on suuri. Tähän liittyen Nassim Talebilla on barbell-strategia (sijoita paljon varmaan ja matalatuottoiseen instrumenttiin ja vähän isoriskiseen, jossa häviät vähän koko ajan mutta kun voitat, voitat paljon).
Omassa arjessa esimerkiksi suhdetoiminta on hyvä esimerkki toisen tason ajattelusta. Huomaan usein ihmisten miettivän vain teon lopputulosta, mutta ei siitä seuraavia asioita. Nopea voitto kiinnostaa, mutta ei mietitä mitä siitä seuraa. Jos kauppakumppanille jää huijattu olo, oli se viimeinen kauppasi hänen kanssaan. Ja vielä pahempi mikäli hän puhuu kokemuksestaan muille markkinatoimijoille.
Tämän vuoksi pyrin aina jättämään pihviä jokaiselle transaktion osapuolelle. Olen myynyt asuntojani halvemmalla kuin olisi tarvinnut koska uskoin olevan jonkinlainen todennäköisyys, että asiakas palaa ostamaan uudestaan ja tuo kenties kaverinsakin.
Tai kun teen yhteistyötä kumppanien kanssa, pidän aina huolen, että heille jää hyvä maku suuhun ja he haluavat mielellään tehdä kauppaa kanssani jatkossakin. Voisin kenties nyhtää heiltä yhden itselleni todella kannattavan diilin, mutta sitten se olisi viimeinen. On parempi tyytyä pienempään voittoon ja tehdä kauppaa vuosikymmeniä. Tällöin myös lapsillani on kenties mahdollisuus hyötyä teoistani kymmenien vuosien päästä, mistä taas rakentuu kestävä ja kannattava liiketoiminta. Aika hyvä tuotto-panossuhde (hävitty hieman katetta yksittäisissä diileissä ja rakennettu kestävä bisnes), vai mitä?
Tämä ajattelutapa toimii kaikessa elämässä eli se ei rajoitu pelkästään yrittämiseen. Tuota muille lisäarvoa niin saat kyllä sitä takaisin ennen pitkään. Älä pidä ensimmäisenä huolta omasta edustasi. Ja varsinkin jos voit tuottaa toiselle lisäarvoa ilman, että se maksaa sinulle mitään, miksi et tekisi näin?
Tätä voi soveltaa myös yksityisen asuntosijoittajan toiminnassa. Kohtele välittäjää hyvin ja auta häntä myymään asunto niin hän saattaa auttaa sinua tekemään kaupat puhumalla hyvää sinusta myyjälle, joka on myös vain ihminen. Tai hän saattaa tarjota sinulle seuraavaa kohdettaan ensimmäisenä.
Tai jos ostat asunnon välittäjältä, kysy haluaisiko hän myös vuokrata sen. Tai vielä parempi, kerro välittäjälle ennen kauppaa, että hän saa myös vuokrata asunnon, jolloin välittäjällä on isompi intressi myydä asunto nimenomaan sinulle koska hän saa lisää välityspalkkiota. Tiedän tapauksen, jossa asiakas osti asunnon tuttuni tukkukaupasta noin 50.000 € alennuksella, mutta päätyi antamaan asunnon toisen henkilön vuokrattavaksi koska tämän välityspalkkio oli 100 € edullisempi.
Mieti mitä tämä tukkukauppias ajatteli. Mahtoikohan hän tarjota tulevia asuntonippujaan tälle asiakkaalle vai sellaisille, jotka käyttivät hänen palvelujaan? 100 € säästö asiakkaalle on pyöristysvirhe tässä diilissä. Hänen olisi kannattanut kysyä myyjältä, että haluaako hän myös vuokrata asunnon? Tai tarjota vaikka, että tyytyy 49.000 € alennuksen jos saa samaan hintaan vuokravälityksen.
Ensimmäisen tason ajattelija säästi 100 €, mutta menetti mahdollisuuden tuleviin erinomaisiin diileihin. Toisen tason ajattelija olisi hävinnyt 100 €, mutta olisi säästänyt toisen välittäjän käyttämisen vaivan (myyjällä oli kaikki asunnon tiedot valmiina) mutta voinut vuoden päästä ostaa toisen samanmoisen asunnon.
Samoin jos olet käynnistämässä uutta yritystä ja etsit kumppaneita, älä kilpaile heidän kanssaan. Jos perustat remonttifirman, älä tee myös kiinteistönvälitystä. Jos teet, menetät paljon bisnestä muilta välittäjiltä, jotka näkevät sinut kilpailijana. Jos sen sijaan keskityt pelkkään remonttibisnekseen, voivat muut välittäjät ohjata sinulle liiketoimintaa koska näkevät sinut pelkästään yhteistyökumppanina eivätkä kilpailijana.
Ensimmäisen tason ajattelija sai hieman lisää liikevaihtoa asuntojen välityksestä mutta menetti valtavasti remonttikohteita kaikilta muilta välittäjiltä. Kannattaa myös olla hyvä yhdessä kuin keskinkertainen kahdessa.
Nämä ovat sinällään pieniä asioita, mutta on mukavampi tehdä kauppaa jos asiat vain sujuvat joustavasti eikä tule tunne, että vastapuoli yrittää joka asiassa vetää kotiinpäin eikä rakentaa yhteistyötä.
Yksi hyvä tapa harjoitella toisen tason ajattelua on väitellä itsensä kanssa. Pyri argumentoimaan jotain asiaa puolesta ja vastaan. Tämä on myös hyvä tapa osoittaa ajattelusi heikkoudet.
Jos olet varma, että asuntosijoittamisessa ei ole mitään järkeä korkojen nousta, kerro vaikkapa puolisollesi vasta-argumentit, miksi asuntosijoittamisessa voisi olla järkeä korkojen noustuakin. Jos et pysty mitenkään perustelemaan sen järkevyyttä, et kenties ole tutustunut aiheeseen tarpeeksi hyvin. Jos taas pystyt, mutta puolisosikaan ei vakuutu asuntosijoittamisen järkevyydestä korkojen noustua, ehkä olet oikeassa ja siinä ei ole järkeä. Mutta jos et saa häntä vakuuttuneeksi, voit miettiä onko syytä korjata alkuperäistä kantaasi ”asuntosijoittamisessa ei ole järkeä korkojen noustua”
F. Scott Fitzgerald sanoi, että testi älykkyydestä on kyky pitää mielessä kahta vastakkaista ajatusta ja silti olla toimintakykyinen.
Hyvää joulua!
