Otsikon kysymys esitettiin minulle tällä viikolla pokeripöydässä. Jos olisimme olleet jossain muualla kuin pelipöydässä, olisin saattanut alkaa vaahtoamaan. Mutta kasinolle tullaan viihtymään, eikä ole ammattipelurin kannalta kovin fiksua alkaa huutamaan työpaikallaan ateistista uskontunnustustaan uskovaisille kanssapelureille.
Myytti ”suomalaisista paskaosakkeista” on varsin laajalle levinnyt. Olen katsellut, miten kaksi kaveria halailivat, kun molemmat olivat nerokkaasti siirtäneet kaikki sijoituksensa ulkomaille. Perusteluna oli lähinnä, että Suomi on paska maa. Kuunneltuani heidän muitakin sijoituspohdintojaan tulin tulokseen, että muukin analyysinsä oli hyvin mustavalkoista. En siis tarjonnut salkkuani heille hoitoon. Tosin en ole koskaan tarjonnut kenellekään muullekaan.
Lisäksi Suomi kaikkine puutteineen on yksi parhaista maista. Meillä on edelleen vakaat ja toimivat instituutiot. Tätä ei miksikään muuta yhden huumekytän kuormasta syöminen. Ylinopeussakoista ei edelleenkään pääse irti käteisellä ja verottaja on paljon oikeudenmukaisempi kuin yleisesti luullaan. Yleensä väärinkohtelusta verotuksessa valittavat ovat joko jääneet veropetoksista kiinni tai jättäneet lakisääteiset velvoitteensa maksamatta ja ovat niiden karhuamisesta näreissään.
Suurin osa väestöstä on hyvin koulutettua ja osaavaa. Ajan myötä ja ay-liikkeen vastustuksesta huolimatta ymmärrys siitä, että tätä osaamista on globaalisti kilpaillussa maailmassa tarpeen päivittää koko elämänsä, lisääntyy kyllä. Koulutukseen panostukset ovat edelleen korkealla tasolla. Totta kai yliopistoväki vinkuu kaikista pienistä leikkauksista. Lisäksi heidän valitusvirtensä hyvinvointiyhteiskunnan alasajosta saa hyvin näkyvyyttä mediassa.
Infrastruktuurimme on pääosin hyvässä kunnossa. Toki tuulivoimatuilla voidaan tuhota sähkövarmuus ja osa teistä on kuoppaisia, mutta junalla pääsee Helsingistä Lappeenrantaan kahdessa tunnissa ja useimmiten aikataulussa. Toistaiseksi olemme säästyneet järjestelmästä johtuvista sähkökatkoista ja pian ovat myrskykatkotkin entistä harvinaisempia kun sähkökaapeleita kaivetaan maahan. Neo Industrial ja osakkeenomistajansa (inc me) kiittävät. Ostin Neo Industrialin ”paskaosaketta” eurolla helmikuussa 2015 ja nykyisin se maksaa liki vitosen. Olen kyllä treidaillut ja kevennellyt, mutta tämä sijoitusprojektini on jo varmistanut tuottaneensa pirtua selkeästi kovempia prosentteja.
Meillä on hyvin vilkasta kasvuyritystoimintaa, jonka mahdollisuudet saada rahoitusta ovat paremmat kuin koskaan. Mie en ole kohta viisikymppisenä piensijoittajana uskaltanut tässä buumissa sijoittaa kuin sellaisiin startupeihin, joissa olen ollut itse mukana vaikuttamassa. Minua reippaampia sijoittajia riittää meillä kuitenkin hyvin. Kun pitkän linjan yrittäjät ovat Antti Rinteen mukaan siirtäneet meitä tytäryhtiötalouteen myymällä yrityksensä, ovat he joukolla siirtyneet bisnesenkeleiksi. Kun suomalainen myy tehtaansa miljardilla ulkomaille, jää tehdas ainakin toistaiseksi Suomeen ja Suomeen tulee miljardi rahaa. Yrittäjä ei laita näitä rahoja nollakorkoisiin valtionlainoihin, vaan pistää rahan pyörimään. Suomalaiset yritysmyyjät eivät ole osoittaneet taipumusta ostaa rahoillaan saaria Välimereltä tai miljardijahteja satamassa esiteltäviksi, kuten itänaapurin oligarkit ja arabisheikit ovat tehneet.
Lisäksi meillä on vapaa ja melko riippumaton media. Tämä näkemykseni voi tulla osalle yllätyksenä, niin paljon olen toimittajien epäloogisuuksia reilun vuosikymmenen ajan Sijoitus- ja Pokeritiedossa parjannut. Valitettavasti toimittajistamme valtaosa vaikuttaa olevan vihervasemmistolaisia, mutta sananvapautensa on heilläkin. Printtimedian alamäki ja toimittajien pienellä kielialueella maltillinen palkkaus saa journalisteiksi hakeutumaan väkeä, jonka käsitys taloudellista realiteeteista on rajallista. Oikeiston höyrypää-osasto voisi lopettaa vinkumisensa yhden oikeistolaisen toimittajan puutteesta Suomessa. Meillä on Marko Erolan lisäksi paljon muitakin toimittajia, jotka suhtautuvat journalismiin vakavasti ja talouteen realistisesti. Tällä vinkunalla ajetaan ihmisiä vain lukemaan paljon Helsingin Sanomia arveluttavampia julkaisuja.
Lisäksi toisin kuin Pertti Haaparanta väittää, meillä on paljon erinomaisia yritysjohtajia. He eivät tosin rakasta julkisuutta, toisin kuin Helsingin Opiskelevien Kansandemokraattien kasvatti ja Aalto-yliopiston taloustieteen professori Haaparanta tuntuu tekevän. On ehkä kuitenkin jonkun verran parempi, että joku muu kuin Pertti myy hissejä Kiinaan tai mersuja Saksaan. On meillä tietysti vähemmänkin laadukkaita yritysjohtajia, mutta markkinataloudessa heidän uransa jäävät vaatimattomammiksi kuin Matti Alahuhdalla tai Risto Siilasmaalla.
Taloustoimittajien keskimääräinen osaaminen meillä tosin on varsin huonossa jamassa. Vaikka tämä on sijoittajalle aika ajoin turhauttavaa, tarjoaa se myös mahdollisuuksia. Kun taloustoimittajat hutaisevat virheellisiä klikkiotsikoitaan, markkinat välillä reagoivat näihin. Tämä tilanne ei ole pysyvä, koska uutisen oikea sisältö ennen pitkää valkenee kyllä sijoittajille. Rivakka ja nopealukuinen spekulantti voi näissä tilanteissa päästä tekemään näppäriä pikavoittoja. Ja on meillä hyviäkin taloustoimittajia. En anna yhtään esimerkkiä, etteivät turhaan ylpisty. Ja etteivät poisjätetyt mököttele.
Minä kirjoitan pääosin suomalaisista yhtiöistä, koska niihin minä enimmäkseen sijoitankin. Lisäksi yritän tuoda lukijoille jotain lisäarvoa. Voisin yrittää kirjoittaa hauskan kolumnin vaikka Teslasta tai Alibabasta, mutta kun en tunne yhtiöitä kovin hyvin ja niitä analysoivat tuhannet analyytikot ympäri maailman, näinköhän näkemykselläni olisi mitään muuta kuin viihdekäyttöä, jos edes sitä?
Ja olen minä yhden kirjoittanut ruotsalaisesta yhtiöstäkin. Kerroin omistavani yhtiötä ja omistan vieläkin, tosin aavistuksen enemmän. Kurssi on pyöreästi tuplannut maaliskuusta, kun huomioidaan osinkona irronneet Incapin osakkeet. Ellei partnerini olisi ollut perehtynyt suomalaiseen paskayhtiöön Incapiin ja tehnyt sillä meille aika jäätävää jälkeä, olisi jäänyt Inissionkin analysointiani vaille.
Miksi sitten sijoitan suomalaisiin yhtiöihin, vaikka meillä valtiontalous on kuusi miljardia kuralla ja kasvunäkymät heppoiset, vaikkakin vähän kohentuneet? Ensinnäkin valtion tai kansantalouden näkymät ovat eri asia kuin yritysten näkymät, vaikka ovatkin riippuvaisia toisistaan. Lisäksi luotan pääosan suomalaisista yhtiöistä kirjanpitoon. Hivenen luovempaa kuin suomalaista kirjanpitoa on viime vuosina harjoitettu niin amerikkalaisissa kuin kiinalaisissakin yhtiöissä italialaisista pankeista nyt puhumattakaan.
Minun sijoitusfilosofiani lähtee siitä, että sijoitan vain sellaiseen, minkä kuvittelen ymmärtäväni. Kun pohjoismaiden markkinoilta löytyy yhtiöitä, joilla on ok-näkymät, P/E tyyliin kymmenen ja korot ovat nollassa, en näe syytä lähteä vieraille vesille kalaan. Voi osua vaikka karille tai kalastaa myrkkypitoisia kaloja. Kymmenen prosenttia odotusarvoista tuottoa riittää nollakoron olosuhteissa vanhalle sijoittajalle ihan hyvin.
