Uudessa kasinossa käyminen on aina sivistävää. Olenkin ajatellut käydä kurkkaamassa Feel Vegas Helsingin pelit jo pitkään. Nimi on valikoitu ilmeisesti sillä perusteella, että se erottuisi Feel Vegas Itiksestä, joka on siis Helsingin sijaan Itä-Helsingissä.
Itäsuomalaisena allekirjoitan toki ”Mitä iistimpää, sen siistimpää” ja olen ajatellut uskaltautua joku päivä myös Itäkeskuksen peliluolaan. Jonkun rangea laajentavan essonhan voisi samalla näppärästi Itäkeskuksen metroaseman liepeiltä hankkia.
Siirtymätaipaleeni Kaivopihalle on vielä lyhyempi kuin Mikonkadulle, joten visiittini siellä on luonnollisista syistä viivästynyt. En ole koskaan käynyt Saimaan kanavaristeilylläkään, koska asuin ensimmäiset 19 vuotta kilometrin päässä siitä mistä kanava alkaa. Ensi kesänä ajattelin paikata tämän aukon sivistyksessä. Tai sitä seuraavana, onhan niitä vielä edessä, ainakin toivottavasti.
Mutta viime maanantaina menetin Feel Vegas Helsinki –neitsyyteni. Minut paikalle houkutteli Pokeri.fi-twitter, joka kertoi 1/1 DC:ssä olevan tilaa, mutta näytti siltä, että Casino Helsingissä ei ole pelejä. Tämä tosin osoittautui puutteelliseksi somen käytöksi sekä lukijalta että kirjoittajalta, koska Mikonkadun twiitit olivat menneet jostain syystä vastauspuolelle, jota en älynnyt kurkata. Pienistä väärinymmärryksistä johtuen lienee muitakin neitsyyksiä menetetty.
Luiskahdin paikalle puoli yhdentoista maissa, ja ovessa luki, että paikka on auki puolilleöin. Päättelin tästä, että peliaikaa olisi tunti jäljellä. Saluunan takaosassa oli käynnissä kaksi pokeripöytää, joista toinen Texas 1/1 ja toinen DC 1/1. Tunsin suurimman osan pelaajista Mikonkadulta, tosin osan pöydän siltä puolelta, jossa on varmat tulot. Huhut paikan olemisesta kasinohenkilökunnan suosiossa osoittautuivat siis oikeaksi. Sen sijaan ovi-informaatio aukioloajasta ei ollut ajan tasalla. Paikka oli auki yhteen asti, eli miulla oli kaksi tuntia tehokasta peliaikaa. Päätin olla protestoimatta aiheesta.
Rahat sai vaihdettua pelimerkeiksi pöydässä vaivattomasti, ja pankkikorttikin olisi käynyt käteisen nostoon pöydässä. Tätä en muistaakseni ole nähnyt missään aikaisemmin. Korttikansa joutuu tavallisesti vinguttamaan joko kassalle tai automaatille. Tämä on pelien kannalta hyvä, koska näin poikkimenneet eivät joudu kotiinlähtöhoukutusten uhreiksi rahannoutomatkalla, vaan pääsevät purkamaan lämpöjään heti seuraavaan jakoon.
Itse peli oli varsin miellyttävää, ellei ota huomioon sitä, että kuutosen maksimireikillä ja satasen maksimiostolla voitollisesti pelattavia käsiä on kovin vähän. Muiden käsien pelaamiseen taas tunnen uskonnollista vastenmielisyyttä. Munkkiniemen Eki – vainaa saarnasikin aina meille junnuille, että peli on pelattava oikein, vaikka se olisi markan peli. Jakaja oli hyvä, muukin henkilökunta ystävällistä, peliseura mukavaa ja alkoholihuolto ongelmatonta. Kippailin liki kaikki kädet ja puristin 11 euron plussan.
Jos minulla olisi monopoli pokeripeleihin, en perustaisi kilpailevaa korttihuonetta 500 metrin päähän toisesta paikastani, tai ainakaan tarjoaisi samoja pelejä. Useimmat livepelaajat haluavat täyden tai liki täyden pöydän. Neljä pelaajaa toisessa ja neljä toisessa tarkoittaa useimmiten, että kummassakaan paikassa ei pöytä lähde käyntiin. Lisäksi kun muutkin kuin mie tarkkailevat tunnetusti hiljaisina pelipäivinä twitteriä, jäävät potentiaaliset pelaajat mieluummin kotiin katselemaan Areenan Vietnam- dokumenttisarjaa kuin lähtevät pelipaikalle toivomaan, että pöytä ehkä aukeaisi.
Vaikka pelikokemus oli positiivinen, en ala kuitenkaan kaivopihavakkariksi. Satasen maksimiosto on sinänsä varsin joustavan mukavuusalueeni alapuolella. Mutta vierailuni jäi tuskin viimeiseksikään. Sain nimittäin ahaa-idean, että tämä laillinen hoolihan soveltuisi erinomaisesti pohjienottopaikaksi. Jos on ulos menossa, voi sinne hyvin mennä, eikä siirtyminen seuraaviin kohteisiin ahdista koskaan, koska huikean odotusarvon pelejä ei joudu mitenkään hylkäämään. Sisäänostorajoitukset pitävät tästä huolen.
Olen nimittäin vierestä seurannut, miten lukuisat nuorten miesten seurueet ovat tulleet Mikonkadulle, ja sitten ainakin joku seurueesta jäänyt sinne pilkkuun asti. Voitolla olevat ovat halunneet lähteä eteenpäin ja kuopassa ollut on halunnut kaivaa kuoppaa syvemmälle. Tähän tarjoavat Casino Helsingin pelit toki erinomaisen mahdollisuuden. Jos pokerissa merkit tuntuvat kuluvan kovin hitaasti, on aina mahdollisuus työntää niitä varsin tehokkaasti muihinkin pöytäpeleihin. Feel Vegas Helsingissä seurueen yhtenäisyyden säilyminen olisi todennäköisempää.
On käytännön kiistatonta, että pokeriekonomisesti Kaivopihan pelipaikka on liian lähellä Mikonkadun isoveljeään. Mutta kun unohdetaan pokeriammattilaisten ja pelinjärjestäjän murheet pelien hajoamisesta, voin todeta Feel Vegas Helsingin olevan yllättävän hyvin ylläpidetty monopolipelipaikka.
