Julkisen sektorin (tai kenen tahansa muun) ottaessa em. 100 yksikköä velkaa ja käyttäessään sen hyödyllisesti, kansakunnan vuosittainen tuotanto kasvaa esimerkissä 103-yksikköön poistot & kuluminen huomioituna. 103-yksikön verran tuotantoa on siis kierrossa vuoden 1 loputtua, joka käytetään vuonna 2 tuottamaan yhä suurempi määrä (3%) tuotantoa.
Eikös silloin kannattaisi ottaa 10000000000000000 yksikköä lisää velkaa ja käyttää se hyödyllisesti? Tai miksi tyytyä tuohonkaan? Lisää nollia?
Saksalaiset kokeilivat joskus painaa paljon rahaa. Siitähän se riemu repesi.
Edeltävää logiikkaa, jossa lukeneet ihmiset haihduttavat kaiken ymmärryksensä olen kuullut käytettävän vain yhdessä toisessa kontekstissa. Nimittäin peruskoulun päihdeoppitunnilla annettiin ymmärtää tien vievän kannabiksen kokeilusta viikon päästä amfetamiiniin ja kuukauden päästä heroiiniin sekä Tuonelaan puoli vuotta siitä. Aivan varmasti, julkinen kuluttaminen on useimmille edustuksellisen demokratian edustajille addiktoiva huume, josta eroon pääsemiseksi tarvitaan uusi, kovempi huume.
Kaikilla asioilla tuppaa taloustieteiden perusteiden mukaisesti olemaan marginaalinen rajahyöty. Julkinen kuluttaminen tuskin on tässäkään poikkeus. Useimmat osakesijoitukset ovat hyviä tietyllä hinnalla, kelvollisia korkeammalla ja huonoja vielä korkeammalla. Asuntoja ihmiset tarvitsevat suurin piirtein siten, että jokaisella on katto päänsä päällä, jonka jälkeen marginaalinen rajahyöty laskee selvästi. Siksi köyhien asumistuki valuu pitkälti vuokranantajien taskuihin kuten Aki tietää kertoa. Julkisen sektorin sijoitus, joka on "hyvä" rahamäärällä x ei ole todennäköisesti tuhat kertaa yhtä "hyvä" nostamalla sijoitettua pääomaa tuhatkertaisesti. Esimerkiksi Kiinan valtion rakennuttamat aavekaupungit ja tyhjät ostarit eivät ole sama asia kuin kaavoittaa, rakennuttaa ja tulouttaa Helsinkiin pari asuntoa nykyistä enemmän.
Kaikilla asioilla tuppaa taloustieteiden perusteiden mukaisesti olemaan marginaalinen rajahyöty. Julkinen kuluttaminen tuskin on tässäkään poikkeus. Useimmat osakesijoitukset ovat hyviä tietyllä hinnalla, kelvollisia korkeammalla ja huonoja vielä korkeammalla. Asuntoja ihmiset tarvitsevat suurin piirtein siten, että jokaisella on katto päänsä päällä, jonka jälkeen marginaalinen rajahyöty laskee selvästi. Siksi köyhien asumistuki valuu pitkälti vuokranantajien taskuihin kuten Aki tietää kertoa. Julkisen sektorin sijoitus, joka on "hyvä" rahamäärällä x ei ole todennäköisesti tuhat kertaa yhtä "hyvä" nostamalla sijoitettua pääomaa tuhatkertaisesti. Esimerkiksi Kiinan valtion rakennuttamat aavekaupungit ja tyhjät ostarit eivät ole sama asia kuin kaavoittaa, rakennuttaa ja tulouttaa Helsinkiin pari asuntoa nykyistä enemmän.
Jos tämä oli vastaavinaan minulle, niin lähinnä hain takaa sitä logiikkaa, että asioilla on hintansa. Pienellä ryöstöllä on pieni hinta ja isolla ryöstöllä on iso hinta.
