Monet yrittäjät mieltävät YELin eli yrittäjän eläkevakuutuksen niin huonoksi sijoitukseksi, että he pyrkivät pitämään omat eläkemaksunsa minimissä. Merkittävin syy erityisesti nuorten yrittäjien alivakuuttamiseen on se, etteivät he usko tulevansa saamaan vakuutusmaksuaan vastaavaa eläkettä tulevaisuudessa. Nykyjärjestelmässä valtio on kuitenkin sitoutunut takaamaan yrittäjien eläkkeet.
Eläkevakuutuksen sijasta moni aikoo varmistaa eläketurvansa sijoittamalla. Mutta mitä yrittäjän pitäisi tällöin huomioida? Voisiko yrittäjän eläkevakuutus olla edelleenkin yrittäjälle kannattava vaihtoehto oman sijoittamisen ohella?
Oman eläkejärjestelmän rakentaminen
Jos yrittäjä aikoo itse huolehtia eläkkeestään ja sosiaaliturvastaan eli rakentaa oman henkilökohtaisen eläkejärjestelmän, suunnittelu on aloitettava oman työelämän kestoa koskevien oletusten tekemisestä. Ensimmäiseksi yrittäjän on pohdittava, kuinka pitkän työuran hän ehtii tehdä eli kuinka kauan hän voi laittaa osan tuloistaan sivuun ja sijoittaa eläkepäiviä varten. Toiseksi on mietittävä, kuinka pitkään sijoitettujen varojen pitäisi eläkkeellä riittää. Nyrkkisääntönä näissä oletuksissa on hyvä asettaa säästämisaika selvästi säästöjen purkamisaikaa pidemmäksi, jos haluaa pitää laskelman taloudellisessa tasapainossa.
Seuraavaksi kannattaa määritellä, minkä verran tuottoa itse sijoitetuille eläkevaroille voi realistisesti odottaa. Periaatteessa säästämisajan alkupuolella eläkesijoittaja voi kantaa hieman enemmän riskiä, kun varojen purkamiseen on vielä reilusti aikaa. Tällöin on kuitenkin uskottava siihen, ettei työuraan eli säästämisperiodiin tule mitään sairastumisen tai työkyvyttömyyden kaltaisia yllättäviä katkoksia. Ne voisivat helposti romuttaa henkilökohtaisen eläkejärjestelmän talouden tasapainon. Sen sijaan eläkkeen nostamisen eli varojen purkamisen aikoina riskitasoa kannattaa madaltaa riittävän pitkän ja tasaisen kassavirran varmistamiseksi siihen asti, kunnes eläkkeiden nostamisperiodi katkeaa tavalla tai toisella.
Realistiset tuottotavoitteet
Minkälaista tuotto-odotusta pitkän aikavälin eläkesijoittaja voi odottaa säästämilleen eläkevaroille? Ensimmäiseksi vastausta voisi tarkastella historiallisten tuottojen avulla muistaen kuitenkin, että historiallinen tuotto ei ole tae tulevasta. Viimeisen kymmenen vuoden aikana osakemarkkinoiden ja monien muidenkin riskisijoitusten tuottokehitys on ollut erityisen suopeaa, mikä johtuu keskuspankkien hyvin elvyttävästä rahapolitiikasta. Siksi tuo lyhyt otos ei riitä kuvaamaan omaisuuslajeille ominaisia tuottoja pidemmällä aikavälillä.
Sveitsiläisen Credit Suisse -pankin tutkimusinstituutti julkaisee pitkän aikavälin toteutuneita tuottoja eri maiden osakemarkkinoille ja korkosijoituksille aina vuodesta 1900 alkaen. 120 vuoden aikana globaalisti hajautetut osakemarkkinat ovat tuottaneet 5,3 % reaalituottoa inflaation päälle ja korkosijoitukset vastaavasti 2,1 %. Joissakin maissa osakemarkkinoiden pitkän aikavälin reaalituotto on ylittänyt reilusti 6 prosenttia ja joissakin jäänyt alle 3 prosenttiin vuositasolla. Onpa tuona aikana joidenkin maiden osakemarkkinat sosialisoitukin, jolloin sijoittajat ovat jääneet puille paljaille. Vastaavasti myös korkosijoitusten toteutuneissa tuotoissa on ollut merkittäviä eroja eri maiden välillä. Pitkällä 120 vuoden aikavälillä globaalisti hajautetun kohtuullisen riskin sijoitussalkun reaalituotto olisi varovaisesti arvioituna ollut noin 3,5– 4,0 % inflaation päälle.
Riittävä säästämisaste
Tällä pitkän aikavälin tuotto-odotuksella omaan eläkejärjestelmään tulisi siirtää säännöllisesti noin viidennes omista vuosittaisista bruttotuloistaan riittävän kattavan eläketulon varmistamiseksi. Tähän toki sisältyy se oletus, että työura eli keskeytyksetön säästämisperiodi on riittävän pitkä ja että eläkeaika jää selvästi säästämisperiodia lyhemmäksi. Varautuminen esimerkiksi sairastumiseen, työttömyyteen tai muihin yllättäviin katkoksiin säästämisperiodissa tai liiallisesti pitkittyneeseen eläkkeiden nostamisperiodiin vaatisi vielä suuremman osuuden siirtoa säästämisvaiheessa tienatuista bruttotuloista omaan eläkejärjestelmään.
Omissa eläkemaksuissa säästääkseen yksityinen eläkesijoittaja voisi helposti ajatella olevansa keskimääräistä markkinaa taitavampi sijoittaja. Tällöin onnistuneilla sijoituskohteiden valinnalla sijoitusten tuotto-odotus voisi nousta niin merkittävästi, että pienempikin siirto omaan eläkejärjestelmään riittäisi. Toki sijoitusmarkkinoilla on mahdollista onnistua keskimääräistä paremmin, mutta kovin todennäköistä se ei ole pitkällä aikavälillä. Ylioptimismi, liiallinen itseluottamus ja omien sijoitusten ylivertaiseksi kokeminen ovat hyvin tunnettuja sijoittajien emotionaalisia harhoja käyttäytymistieteellisessä rahoituksen tutkimuksessa. Kukapa meistä ei tuntisi olevansa keskimääräistä taitavampi autonkuljettaja liikenteessä.
Riskeihin varautuminen
Seuraava askel yrittäjän oman eläkejärjestelmän rakentamisessa on yllättäviin riskeihin varautuminen. Yllättäviin sijoitusriskeihin varautuminen onnistuu sijoitusten tehokkaan globaalin hajauttamisen avulla sekä asettamalla sijoitussalkun riskitaso riittävän kohtuulliseksi. Vaihtoehtoisesti taitava sijoittaja voi suojata pahimpia riskiskenaarioita optioita eli vakuutuksia ostamalla. Molemmilla vaihtoehdoilla on sijoitussalkun pitkän aikavälin tuotto-odotusta maltillistava vaikutus. Oman työuran riskien hajauttaminen vaatisi niin ikään hajautetun vakuutuspoolin rakentamista, mutta yksittäisen henkilön omassa eläkejärjestelmässä se ei ole loogisesti mahdollista. Tällöin ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi jää työurariskeiltä suojautuminen hankkimalla soveltuva vakuutus sopivaa kustannusta vastaan.
Millaisella vakuutuksella yksittäinen yrittäjä voisi suhteellisen vaivattomasti ja tehokkaasti suojautua edellä mainituilta riskeiltä? YEL eli yrittäjän eläkevakuutus on suunniteltu juuri tätä varten. YEL-vakuutus aktivoituu työurariskien yllättäessä tai viimeistään eläkeiän koittaessa. Muuta vastaavan kaltaista elinikäistä turvaa tuovaa vakuutusta ei markkinoilta löydy, sillä sen hinnoittelu nousisi hyvin kalliiksi.
YEL-vakuutus on käytännössä yrittäjän sosiaaliturvan perusta, joka takaa toimeentulon ikäeläkeajan lisäksi myös sairastumisen tai työkyvyn menettämisen yllättäessä. Vanhuuseläkkeen, työkyvyttömyyseläkkeen sekä kuntoutusrahan lisäksi yrittäjän ilmoittaman YEL-työtulon mukaan määrittyvät muun muassa yrittäjän työttömyysturvan, sairauspäivärahan ja vanhempainpäivärahan suuruus. Lisäksi YEL vaikuttaa yrittäjän perheen turvaan kuolemantapauksessa.
YEL-vakuutuksen erityisbonuksena on vielä sen verovähennyskelpoisuus. Yrittäjä voi vähentää YEL-maksunsa kokonaisuudessaan joko omassa tai yrityksen verotuksessa riippuen siitä, kumpi hoitaa vakuutusmaksut. Vakuutusluonteeseen kuuluu, että maksettu eläke pysyy tallessa, vaikka yrittäjän oma yritys ajautuisikin konkurssiin.
Onko YEL huono sijoitus?
Onko YEL-vakuutus yrittäjälle hyvä vai huono sijoitus? Oikeastaan se ei ole kumpaakaan, sillä YEL on vakuutus eikä sijoitus. Vakuutuksen tarkoituksena on pienentää vakuutuksenottajan riskejä siirtämällä vastuu niistä jonkun toisen tahon kannettavaksi korvausta vastaan. YEL-vakuutus on luonteeltaan sosiaalivakuutus, jolla yrittäjä turvaa oman toimeentulonsa kaikissa tilanteissa ja saa lisäksi eläketurvan.
Käytännössä oman eläkejärjestelmän rakentaminen ei tuo yrittäjälle lisäarvoa, jos kaikki edellä mainitut tekijät otetaan itse rakennetussa eläkejärjestelmässä huomioon. Vaikka tuottojen ja eläkkeiden odotusarvot voisivatkin näyttää tällaisessa järjestelmässä suhteellisen houkuttelevilta, vaatii yllättäviin riskeihin varautuminen erillistä vakuutusta, joka aiheuttaa aina lisäkustannuksia. Sen sijaan oman perustulon turvaaminen YEL-vakuutuksen avulla antaa yrittäjälle vapauden rakentaa oma henkilökohtainen sijoitussalkkunsa omien mieltymystensä mukaisesti ja itse haluamallaan riskitasolla. Näin nuoretkin yrittäjät voivat luottaa siihen, että toimeentulo on turvattu sekä eläkkeellä että työurariskien yllättäessä.
Lue lisää YEL-vakuutuksesta Veritas Eläkevakuutuksen verkkosivuilta
Kari Vatanen
Sijoitusjohtaja, Veritas Eläkevakuutus
